Näkökulma: Saksasta Huuhkajien EM-projektille tärkeä signaali – päätöksessä ei pitäisi olla mitään epäselvää

Siitä on kulunut nyt vajaat pari viikkoa, kun Huuhkajien paikka ensi kesän EM-turnauksessa sinetöityi. Ensi lauantaina saadaan tietää Suomen alkulohko, ja yhdessä jos toisessakin torpassa spekuloidaan epäilemättä jo Huuhkajien EM-miehistöllä. SuomiFutiksen omaa nimien pyörittelyä voi lukea täältä.

Keskeinen osa kisajoukkuespekulaatioita on – kuten monen muunkin enemmän tai vähemmän yllättäen arvokisoihin selvinneen maan kohdalla aiemmin – mitä tekevät maajoukkueuransa jo lopettaneet tai ”hyllylle laittaneet” pelaajat. Suomen osalta näitä riittää. Niki Mäenpään tai Kari Arkivuon nimiä ei realistisissa arvioissa pyöritellä, ja Jari Litmanen mainitaan vain huumorilla. Alexander Ringin ja Perparim Hetemajn mahdolliset paluut tuntuvat jakavan mielipiteet suuresti.

Comebackin mahdollisuus on erityisen houkutteleva etenkin kahden pelaajan kohdalla. Rostovin Roman Eremenko toisi Huuhkajien pelinrakenteluun rutkasti lisää luovuutta ja teknistä taituruutta, ja olisi arvokas vahvistus kärjen alapuolelle. Toinen relevantti palaaja olisi tietysti Niklas Moisander, ja hänen osaltaan saatiin tiistaina merkittävä signaali mahdollisten kisoissa pelaamisen puolesta (lue lisää).

”Tietysti haluaisin olla mukana EM-kisoissa”, Werder Bremenin kapteeni totesi saksalaismedian edessä tiistaina. Siinä se tuli. Turkulaislähtöinen puolustaja olisi valmis pyörtämään lopettamispäätöksensä, jos kutsu kisajoukkueeseen käy.

Senkin Moisander totta kai tietää, että Huuhkajiin paluu ei suinkaan ole ilmoitusasia. Hän totesi selkeällä saksalla, ettei ole lainkaan selvää, ”tarvitsevatko ja haluavatko he minua mukaan”, ja että ”karsinnoissa pelannut joukkue on ansainnut pelata myös kisoissa”. Olisi kuitenkin hyvin erikoista, jos päävalmentaja Markku Kanerva ei tätä korttia katsoisi.

Kovista peleistä rutosti kokemusta

On selvää, että Huuhkajat näyttää juuri nyt hyvin toisenlaiselta joukkueelta kuin silloin, kun Moisander vielä Suomea kipparoi. Voitoton vuosi 2016 tuntuu jäänteeltä jostain viime vuosituhannelta, kun tuoreessa muistissa ovat paitsi EM-kisapaikka niin myös Nations Leaguen lohkovoitto.

Suomi voitti EM-karsinnoissa kuusi ottelua, eikä päästänyt näissä voittopeleissä maalin maalia. Kuutta nollapeliä ei voida laskea vain Lukas Hradeckyn ja toimivan taktiikan laatineen Kanervan ansioiksi, vaan loistavasti toimi myös koko joukkueen puolustuspeli ja ennen kaikkea topparipari Joona Toivio ja Paulus Arajuuri – ajoittaisine sijaisineen.

Samaan hengenvetoon pitää kuitenkin myös muistaa, että oli Suomella karsinnoissa omat pelilliset vaikeutensakin. Marraskuisten karnevaalien ja kansanjuhlien humussa jalkapalloyhteiskunta on täynnä optimismia, mutta puhtaan pelin Italia sekä syksyn aikana Huuhkajat kaataneet Bosnia ja Hertsegovina sekä piristynyt Kreikka aiheuttivat Suomen puolustukselle runsaasti vaikeuksia. Huuhkajat oli tappiopeleissään pesukoneessa.

Juuri tässä on pääsyy siihen, miksi Niklas Moisanderin pitäisi lähtökohtaisesti sujahtaa helposti Suomen EM-kisarosteriin. 34-vuotias Moisander pelaa viidettä perättäistä kauttaan TOP 5 -liigassa. Mestarien liigan lohkovaiheen otteluita hän on pelannut urallaan 20. Onko Suomella varaa jättää tällaista kokemusta hyödyntämättä?

Kolmella topparilla?

Toivio-Arajuuri Huuhkajien puolustuksen keskustassa oli Suomen parhaiten toimineita osia hienolla karsintataipaleella. Juuri nyt, kuusi ja puoli kuukautta ennen EM-kisojen alkua, ei olekaan aihetta harkita kaksikon hajottamista. Jos Moisander kisajoukkueeseen valitaan, on hänen roolinsa nykytilanteessa kolmostoppari. Ei huono eikä vähäpätöinen rooli sekään.

Ensinnäkin on muistettava, että Arajuuri kärsi syksyllä polvivamman. Vaikka toppari toipuikin nopeasti pelikuntoon, on vamman uusiutumisen mahdollisuus aina olemassa.

Viimeisissä karsintapeleissä Huuhkajien ”varatoppareina” pelasivat Väisäsen veljekset Sauli ja Leo, Italian ja Hollannin kakkostasoilta. Hienoja pelaajia molemmat, mutta siinä missä he pelaavat Beneventon, Pescaran ja Virtus Entellan ja toisaalta Cambuurin, Excelsiorin ja Top Ossin kaltaisia seuroja vastaan, ovat Moisanderin vastustajia muun muassa Bayern Münchenin, Borussia Dortmundin ja RB Leipzigin kaltaiset tähtisikermät. Ja näissä kovissa peleissä Moisander kipparoi joukkojaan.

On täysin mahdollista, että Kanerva päätyy EM-kisoissakin ainakin jossain ottelussa viiden puolustajan linjaan. Näin tehtiin karsintaprojektissa kahdesti Italiaa vastaan, ja Italia voi tulla kisoissakin vastaan. Pöljänä tätä lähestymistapaa ei välttämättä voisi pitää esimerkiksi Belgiaa tai Tanskaakaan vastaan. Suomi lähtee EM-kisaotteluihinsa todennäköisesti vahvasti puolustuksen kautta (ja samasta syystä myös Roman Eremenkon erikoistilanneosaamiselle olisi käyttöä).

Voisi kuvitella, että Moisander sopisi kolmantena topparina tähän ratkaisuun hyvin, sillä vasenjalkaisena pelaajana hän toisi linjaan hyvän uudenlaisen vaihtoehdon. Pitää muistaa myös, että Moisander on ollut viime vuosina yksi Werder Bremenin pallovarmimmista pelaajista. Hänen syöttötarkkuutensa ja pallokosketuslukemansa ovat olleet joukkueen kärkipäätä. Huuhkajienkin pelinavaaminen voisi saada Moisanderista lisävariaatioita, eikä Glen Kamaran tarvitsisi välttämättä hakea palloja aivan yhtä alhaalta.

Suomen laitapuolustuksessakaan ei erityistä leveyttä ole, joten varavaihtoehtona myös laidalle Moisander voisi olla arvokas. Jos Jere Uroselle sattuisi jotain, olisi Moisanderissa laitapakiksikin kelpo korvaaja.

Kapteenia ei vaihdeta

Epäilevät tuomaat vetoavat pitkälti joukkuekemioihin toppuutellessaan kertaalleen lopettaneiden paluupuheita. En kuitenkaan usko, että Moisanderin paluusta mitenkään kivuliasta tulisi. 62 A-maaottelua pelannut – ja näistä yli puolet kapteenina – Moisander tuntee lähes kaikki joukkueen pelaajista, ja epäilemättä häntä joukkueen keskuudessa myös arvostetaan. Eiliset lausunnot puhuvat myös selvää jälkeä siitä, että mitään erityiskohtelua Moisander ei osakseen kaipaisi – eikä varmasti saisikaan.

Päivänselvä juttu on se, että kapteeninnauhaa ei puolustajalle enää soviteltaisi. Tämä on Tim Sparvin joukkue, jossa adjutantteina ovat hienosti toimineet Arajuuri ja Hradecky. Moisander toisi ryhmään hienosti kaivattua leveyttä ja rutiinia, mutta kapteeniston sekoittaminen voisi olla potentiaalinen häiriötekijä.

Sparv ja kumppanit hallitsevat muutenkin voittopuheet paremmin, sillä Moisanderin raskas taakka oli kipparoida Huuhkajia synkän ajanjakson aikana. Moisanderin edellinen voittopeli kilpailullisessa ottelussa Suomen paidassa tuli jo syyskuussa 2014, kun Suomi kaatoi vieraissa Färsaaret 3-1. Sentään jäähyväisottelussa marraskuussa 2017 (ystävyysottelu) Viro kaatui 3-0.

[readmore from=Huuhkajat]

Tammikuisiin harjoitusotteluihin Moisanderia ei seurajoukkuekiiireiden takia voi valita, mutta maaliskuun maaottelutauko tulisi Werda-kipparinkin jättää kalenterissa tyhjäksi, jos kisajoukkueeseen mielii. Suomi pelannee parhaalla miehistöllään noin 4-5 harjoituspeliä ennen EM-turnausta, ja jokaisen kisajoukkueen jäsenen on syytä olla näistä mahdollisimman monessa mukana.

Jos ja toivottavasti kun Markku Kanervakin näkee Moisanderin potentiaalisessa paluussa Huuhkajia vahvistavan elementin, on comebackin syytä tapahtua jo maaliskuussa, ei vasta kisoissa tai heti niiden alla. Maaliskuussa toivottavasti nähdään, sisäistääkö entinen kapteeni Huuhkajien huippuunsa hiotun pelitavan keskeiset elementit lyhyessä ajassa ja onko hän valmis rooliinsa sopeutumaan. Uskon vakaasti, että vastaus molempiin kysymyksiin on ”kyllä”.