Suomen A-maajoukkueen valmistavat ottelut ennen ensi kesän EM-lopputurnausta varmistuivat tänään, keskiviikkona. Huuhkajat pelaa neljä harjoitusottelua ennen ensimmäistä arvoturnaustaan. EM-kisajoukkueessa nähdään tuskin suuria muutoksia.

Huuhkajien valmistautuminen EM-kisoihin käynnistyy käytännössä ensi maaliskuussa. Silloin Suomi kohtaa kaksi kivenkovaa vastustajaa, Puolan ja Ranskan. Tammikuun perinteisen otteluleirin peruuntuminen tarkoittanee sitä, ettei päävalmentaja Markku Kanerva lähde tekemään juurikaan muutoksia joukkueeseensa.

Niin sanottu kenraaliharjoitus nähdään kesäkuussa, kun Suomi kohtaa Ruotsin Tukholmassa sekä Viron Tampereella. Sen jälkeen Kanervalla täytyy olla valmis joukkue EM-kisoihin. Pelaajilla on siis enintään neljä ottelua aikaa osoittaa olevansa EM-kisapaikan arvoinen. Se on vähän, vaikkakin täysin normaalia maajoukkuetoimintaa.

Rusketusleirin lapset jäävät kotiin

Oikeastaan ainoa muutos aiempaan on se, ettei Kanervalla ole nyt mahdollisuutta nähdä A-maajoukkueen kynnyksellä olevia potentiaalisia pelaajia tammikuun leirillä. Kanerva olisi halunnut pitää tammikuun leirin, vaikka sitten kohutussa Qatarissa, mutta sen toteuttaminen kävi lopulta mahdottomaksi.

Kanervan halun ymmärtää, sillä tammikuun leiri on ollut juuri se tapahtuma, jossa uusia pelaajia on nähty. Esimerkiksi viime tammikuussa Huuhkajissa nähtiin useampi nuori pelaaja, joista esimerkiksi Lassi Lappalaisen ja Benjamin Källmanin näytöt vakuuttivat Kanervan.

Kanerva sai myös tärkeää tietoa sellaisista pelaajista, joiden taso ei vielä Huuhkajiin riittänyt. Esimerkiksi maajoukkue-edustustaan puntaroiva laitapuolustaja Niko Hämäläinen antoi viime tammikuussa itsestään sellaisen kuvan, ettei kutsuja ole sen jälkeen tullut.

Hämäläisen pitäisi vielä päättää, haluaako hän edustaa A-maajoukkuetasolla Yhdysvaltoja vai Suomea. Vuodessa Hämäläinen on kuitenkin ottanut ison harppauksen urallaan ja loistaa nyt Skotlannin pääsarjassa, Kilmarnockissa. Viimeisten näyttöjen perusteella Hämäläinen olisi ansainnut uuden mahdollisuuden, mutta kokeiluille ei ole nyt aikaa.

Maaliskuussa Huuhkajat kohtaa hallitsevan maailmanmestarin. Kanerva tuskin haluaa kokeilla nuoria pelaajia Ranskaa tai Puolaa vastaan. Maaliskuussa katsotaan parhaan miehistön suoritustaso Euroopan huippuja vastaan. Näissä karkeloissa tuskin nähdään ”rusketusleirin lapsia”, eli aiemmin tammikuun leirillä mukana olleita nuoria pelaajia.

Tästä syystä esimerkiksi Marcus Forssin sisäänajaminen A-maajoukkueeseen vaikuttaa tällä hetkellä hyvin haastavalta. Vielä kaukaisemmalta vaikuttaa Niko Hämäläisen EM-kisapaikka. Kanerva haluaa saada tarkan kuvan pelaajistaan, eikä häneltä ole koskaan nähty huterin perustein tehtyjä pelaajavalintoja.

Forssin kohdalla Kanerva antaa myös suuren – ehkä turhankin suuren – painoarvon sille, ettei AFC Wimbledonin hyökkääjää olla nähty Pikkuhuuhkajissa. Forss on keskittynyt lainasopimuksellaan Wimbledonissa täysillä oman seuransa toimintaan, ja se on kannattanut, sillä jälki on ollut tuhoisaa (yhdeksän maalia 12 sarjaottelussa).

Englannin Ykkösliigassa ei maajoukkuetaukoja pidetä, joten Forss on pelannut Wimbledonin paidassa, kun Pikkuhuuhkajat on tahkonnut EM-karsintoja.

Forssin ja Pikkuhuuhkajien päävalmentaja Juha Malisen välit eivät ole SuomiFutis-sivuston saamien tietojen mukaan olleet lämpimimmästä päästä. Kanerva kuuntelee herkällä korvalla Malisen näkemyksiä, vaikka tekeekin toki itsenäisesti lopulliset päätökset.

Mielestäni Forssin näytöt Englannissa riittävät näyttöpaikkaan joko maaliskuussa tai kesäkuussa, mutta Kanervan toimintatapoja seuranneena sitä on vaikea nähdä tapahtuvan. Toki jokainen Forssin tekemä maali Englannissa kasvattaa painetta Kanervan suuntaan. Kuumia maalintekijöitä ei Suomella ole jonoksi asti, joten Kanervan olisi syytä seurata tilannetta erittäin tarkkaan.

”Vanhat uudet” lähimpänä kisapaikkaa

Mitä muutoksia Huuhkajissa sitten saatetaan nähdä tulevissa EM-kisoissa? Tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä, että Kanervan papereissa kolmen topparin linja on täsmätaktiikka Suomea selvästi laadukkaampia joukkueita vastaan. Siitä nähtiin osoitus jo EM-karsinnoissa Italiaa ja Bosnia-Hertsegovinaa vastaan.

Vaikka tulokset eivät olleet edellä mainituista otteluista hyviä, Kanervalla on vankka usko siihen, että taktiikka on Suomen paras mahdollisuus suuria futismaita vastaan. Ottamatta kantaa peliryhmityksen toimivuuteen, on selvää, että Kanerva haluaa tätä kehittää. Luultavasti Puola- ja Ranska-otteluissa Suomi asemoituu kolmen topparin linjaan.

En olisi ällikällä lyöty, jos kolmen topparin linjassa vasemmalla puolella luutisi A-maajoukkueessa jo kertaalleen lopettanut Werder Bremenin kapteeni Niklas Moisander. Toinen todennäköinen pelaaja, joka saatetaan maaliskuussa nähdä, on FK Rostovin hyökkäävä keskikenttäpelaaja Roman Eremenko. Kahden vuoden kilpailukiellon kärsinyt Eremenko olisi laadullisesti validi valinta joukkueeseen antamaan näyttöjä huippumaita vastaan.

Eremenkon kohdalla on vielä omat haasteensa. On täysin selvää, että Eremenkon on astuttava vielä median eteen vastaamaan kiperiin kysymyksiin siitä, miten kokaiini ajautui Eremenkon kehoon. Palloliitto tai Eremenko eivät voi tätä ikävää yksityiskohtaa lakaista maton alle. Iso kysymys kuuluukin, onko Eremenko valmis käymään kiirastulen läpi vain sen takia, että hänet mahdollisesti valittaisiin EM-kisoihin.

Yksi asia puoltaa Eremenkon ja Moisanderin valintaa. He ovat molemmat näyttäneet tasonsa Huuhkajissa ja nimenomaan Kanervan alaisuudessa. Kanerva tuntee pelaajat omakohtaisesti, mikä on hänelle erittäin tärkeää pelaajavalintoja tehdessä.

Vaikka Eremenko ja Moisander valittaisiin maaliskuun harjoitusotteluihin, se ei tarkoita vielä, että heidät nähdään ensi kesän EM-kisoissa. Se on kuitenkin varmaa, ettei Kanervan joukkueeseen kävellä sisään ilman sisäänajoa. Ei edes entiset maajoukkuepelaajat, ja vielä vähemmän uudet tulokkaat.

Siksi ilman suurempia loukkaantumisia ensi kesän EM-lopputurnauksessa nähdään hyvin samanlainen joukkue kuin EM-karsinnoissa.