Faneja tai ei faneja. Faktaa on se, että Der Klassiker tarjosi enimmäkseen todella intensiivisen ottelun, ja lopulta ratkaisu löytyi suorastaan henkeäsalpaavasta yksilösuorituksesta. Magiaa.

Pelaamattomuus alkaa olemaan vain muinainen muisto enää ja pallolliset suoritukset näyttävät jälleen kerran enimmäkseen siltä kuin taukoa ei olisi koskaan ollut. Muutamia löysiä syöttöjä näkee edelleen, mutta enimmäkseen vastaavien huippujoukkueiden peli on jälleen kerran uomissaan.

Keltainen muuri

Voi varmasti todella onnistuneesti argumentoida, että Dortmundin keltainen muuri olisi tuonut oman vivahteensa tähän otteluun. Läpi ottelun pomppiva oma tukiverkko antaa sen pienen ylimääräisen lisän, mikä Dortmundilta tänään puuttui. Erling Hålandin loukkaantumisen myötä katosivat viimeiset intensiteetin rippeet BVB:ltä, ja Bayernilla oli lopulta helppo tehtävä puolustaa johtoaan.

Itse peli

Dortmund pelasi aivan kuten pitikin ja antoi painetta sauman tullen, mutta vajosi kuten oletettua saattoi keskiblokkiin, ja koitti samalla pitää Bayern Münchenin aseet parhaalla mahdollisella tavalla kurissa.

Itse valmentajien ottelun sisäinen reagointi meni mielestäni suhteellisen selkeästi Hansi Flickin eduksi. Hänellä oli helppo tehtävä vastata kolleegansa, Lucien Favren muutoksiin. Päänvaivaa ei aiheutunut tarpeeksi. Loppua kohden Bayernin fokus siirtyi entistä enemmän pääpallojen voittamiseen korkealla kenttää sekä oman pään tukkimiseen.

Mitä ottelusta jäi käteen?

Der Klassiker ei tuottanut taaskaan pettymystä ja laadultaan ottelu oli yllättävän tasokas. Toiselta puoliajalta olisi luonnollisesti toivonut vahvempaa kiriä BVB:ltä ja enemmän draamaa ottelussa, mutta tällä kertaa, näissä olosuhteissa, se ei ollut mahdollista.

Samalla saatiin vastauksia moniin kysymyksiin ja Erling Håland näytti olevansa kuolevainen. On tosin kohtuutonta odottaa 19-vuotiaalta pojalta dominointia Saksan parasta ja kenties tämän hetken maailman parasta joukkuetta vastaan. David Alaba sekä Jerome Boateng antoivat arvokkaita oppitunteja tulevaisuutta ajatellen, ja Erling Håland vaikuttaa henkilöltä, joka katsoo ottelun uudestaan useaan otteeseen.

Bayern Münchenin mestaruus on sinettiä vaille valmis, ja Hansi Flickille on samalla nostettava hattua. Pelaajat rakastavat häntä ja hän on tehnyt Bayernista jälleen vaarallisen ”eläimen”. Vaikka xG meni tasan ja ottelu oli itsessään hyvin tasainen, niin tuntui kuitenkin siltä, että Bayern oli läpi ottelun paremmassa kontrollissa ja useat tilanteet, missä oli sauma juosta Dortmundin linjaa vastaan kuihtuivat kasaan omaa tyhmyyttään.

Vaikka Der Klassiker ei jää elämään klassikkona niin oli ottelu lopulta todella opettava.

Virheitä sattuu edelleen, mutta tämä oli samalla hyvä oppitunti siitä, että Flickin Bayern ei ole missään nimessä pelkästään hyökkäävä koneisto, vaan joukkue pystyy myös rauhoittamaan pelin tarpeen vaatiessa, ja samalla kontrolloimaan virtausta sekä puolustaa omaansa, eli tässä tapauksessa johtoasemaa.

Yleensä näissä tapauksissa on niin sanotun ”jinxin” vaaraa, mutta henkilökohtaisesti se ei hetkauta pätkääkään. Sanon kuitenkin sen, että Bayern on lopulta erittäin ansaittu mestari ja Hansi Flick on osoittanut kyntensä absoluuttisella huipulla. Onnittelut molemmille lienevät varmasti paikallaan!