Huuhkajien profiilipelaajaksi viime vuosina noussut Glen Kamara aloitti jalkapalloilun Suomessa, mutta muutti Englantiin ollessaan 12-vuotias. Kamara oli 16-vuotias, kun hän matkusti Southend Unitedin akatemiavalmentaja Ricky Duncanin kanssa Arsenalin tiloihin tekemään sopimuksen suurseuran kanssa.

Saavuttuaan Pohjois-Lontooseen valioliigaseuran tiloihin Kamara alkoi täristä jännityksestä. Duncan huomasi sen, ja kysyi, mikä nuorta suomalaista vaivasi.

– Se on Robin van Persie, Kamara mutisi vastaukseksi.

Duncan oli ällikällä löyty. Kamara oli pelannut hänen joukkueessaan Southendissa jo jokusen vuoden, muttei ikinä ollut kertonut valmentajalleen olevansa Arsenalin fani. Asia paljastui vasta, kun hänen idolinsa oli hänen edessään seuran ruokalassa.

– Luulin, että hän saa sydänkohtauksen, mutta hänen innostumisensa vain paistoi kasvoilta, Duncan muisteli The Athleticille.

Kun Kamara muutti Espoosta Englantiin, pelasi hän aluksi vain huvikseen koulun joukkueessa. Sitten kohtalo puuttui peliin, ja 15 vuotta Southendissa työskennellyt Duncan iski silmänsä nuoreen suomalaiseen.

– Pelaajatarkkailua tehnyt tuttuni soitti minulle Glenistä. Hän sanoi keskustelleensa Leyton Orientin kanssa viisi viikkoa, mutta koska he eivät olleet tehneet päätöstä, niin ehkä minä haluaisin vilkaista häntä.

– Seuraavana iltana meillä oli testipeli harjoituskentällä. Heitin Glenin suoraan kentälle, ja 15 minuutin päästä minä ja Luke Hobbs (nyt Arsenalin akatemiavalmennuspäällikkönä) katsoimme vain toisiamme. Kamara oli heittämällä ketään muuta parempi.

– Kaikki oli sille pojalle liian helppoa. Kun hän sai pallon, kaikki tapahtui kuin hidastettuna. Jokainen muu hänen ympärillään oli hektinen, mutta Kamara erottui ensimmäisellä kosketuksellaan, sijoittumisellaan ja pallon suojaamisellaan aikaa saadakseen.

– Vaihdoimme hänet pois kentältä, veimme harjoituskeskukseen ja teimme välittömästi sopimuksen.

Duncan kehuu Kamaran kehittyneen nopeasti heti ensimmäisenä vuonnaan seurassa. Hänen rauhallisuutensa, peliälynsä ja pallovarmuutensa olivat poikkeuksellisella tasolla. Myös Kamaran tyyneys teki vaikutuksen, mukaan lukien Arsenalin akatemian Liam Bradyyn.

– Hän rakasti Gleniä ja tämän luonnetta. Glen oli aina hyvin rauhallinen eikä koskaan tunteillut liikaa peliesityksistään.

– Hän pitää yksityisasiansa itsellään, mutta kun hänen kanssaan juttelee, huomaa, että hänen on pitänyt kantaa vastuuta nuorena ja varttua nopeasti. Se voi auttaa nuoria jalkapalloilijoita. Liam piti sellaisista vastoinkäymisistä pelaajilla.

Se, että Kamara piti jalat tukevasti maassa eikä kaivannut valokeilaan, pisti myös suomalaisesta Arsenalin U18-joukkueen kapteenin tehneen valmentaja Carl Laramanin silmään.

– Glen oli tyytyväinen omaan itseensä. Jotkut pelaajat haluavat ampua kierteisiä vetoja yläkulmiin, mutta Glen nautti pallon riistämisestä ja sen jakamisesta eteenpäin muille. Hän ei halunnut olla yhtään sen valovoimaisempi, Laraman kuvaili.

[readmore from=Kamara-Glen]

– Kapteenius auttoi häntä kypsymään. Se toi vastuuta. Vaikka hän ei ollut erityisen puhelias, hän oli taktisesti ovela. Ujon luonteensa takia hän oli aina vähän tutkan alla, mutta hän oli joukkueessa pidetty kaveri eikä pelännyt kertoa mielipiteitään.

Laramanin mielestä Kamara ymmärsi aina nopeasti pelitavan ja pelin taktiset nyanssit.

– Luulen, että hän ajattelee niitä asioita enemmän kuin uskotaan. Kun hänelle jutteli blokkaamisesta, käännöksistä tai tilanteenvaihdoista, hän ymmärsi asiat aina.