Suomen miesten A-maajoukkue on nyt nähty EM-lopputurnauksessa. Turnaus on jäämässä kolmeen lohkovaiheen otteluun, elleivät jalkapallojumalat käänny toden teolla Suomen puolelle. Huuhkajat repi itsestään irti kaiken mahdollisen Belgiaa vastaan, mutta se ei vain riittänyt. Realismi iski päin silmiä, mutta jossiteltavaakin jäi.

Huuhkajat piti maalinsa puhtaana Belgiaa vastaan 74 minuuttia, kunnes vääjäämätön tapahtui. Itse asiassa Romelu Lukaku sai pallon jo aiemmin maaliin, mutta silloin Suomen pelasti VAR. Lopulta 2-0-lukemat olivat vähintäänkin ansaitut. Suomi onnistui saamaan yhden laukauksen kohti Thibaut Courtois’ta.

Suomi pääsi muutaman kerran vaarallisesti boksiin, mutta Belgia blokkasi kerta toisensa jälkeen Teemu Pukin ja kumppaneiden laukauksia. Kuuma keli vei Suomen kiristä puhtia pois. Suomen pelaajien energiat olivat lopussa, kun ratkaisevia syöttöjä olisi pitänyt antaa. Tästä esimerkkinä muun muassa Jukka Raitalan kaksi pahaa harhasyöttöä perätysten hyökkäyskolmanneksella.

Suomi näytti EM-kisoissa kuuluvansa sinne, mutta realismi iski vasten kasvoja viimeistään Belgiaa vastaan. Kevin De Bruyne, Romelu Lukaku ja Eden Hazard ovat jalkapallomaailman suurimpia tähtiä. De Bruyne ja Lukaku olivat viime kaudella parhaat pelaajat pelipaikoillaan koko maailmassa. De Bruyne tarjosi Suomea vastaan erinomaisia ratkaisevia syöttöjä, Lukaku oli omaa luokkaansa boksissa.

Samaan aikaan Huuhkajien keskikentälle 70. minuutilla tullut Joni Kauko on karistamassa Tanskan divarin pölyt jaloistaan ja siirtymässä Intian Superliigaan, jota pidetään melko heikkotasoisena. Absoluuttinen laatu on aivan eri luokkaa.

Hukattu mahdollisuus

Tanskan kaataminen absurdissa ottelussa oli Huuhkajilta huikea suoritus, mutta se antoi myös hieman liian ruusuisen kuvan Suomesta. Christian Eriksenin dramaattinen sydänpysähdys vaikutti todella paljon Tanskaan, ja toki myös Huuhkajiin, mutta lopulta voitto tuli vastoin kaikkia todennäköisyyksiä.

Suomi onnistui luomaan yhden tekopaikan, josta Joel Pohjanpalo iski pallon upeasti päällään maaliin. Lopulta maalintekopaikkojen luominen muodostui Suomen suurimmaksi haasteeksi.

Senteistä oli kiinni, ettei Pohjanpalo olisi jatkanut maalien mättämistä myös Venäjää vastaan. VAR vei Pohjanpalon osuman.

Lopulta Venäjä-ottelu muodostui Suomen kannalta EM-kisojen mahdollisuudeksi, jota ei hyödynnetty. Siitä ottelusta olisi pitänyt kaivaa enemmän kuin 0-1-tappio. Venäjä oli odotetusti lohkon heikoin vastustaja. Suomi ei onnistunut pelisuunnitelmassaan, vaikka sekin oli hyvin lähellä Pohjanpalon paitsiomaalin myötä.

Venäjää vastaan Markku Kanerva hävisi taktisesti. Suomi alkoi potkimaan pitkiä palloja kohti Paulus Arajuurta ilman jatkotoimenpiteitä. Suomi alkoi toivomaan.

Fakta on kuitenkin se, että Venäjä oli voitettavissa Suomen perustason pelaamisella, mikä on ollut Kanervan alaisuudessa todella korkealla. Nyt se mahdollisuus jäi hyödyntämättä. Suomi ei ollut parhaimmillaan silloin kuin sen olisi ehdottomasti pitänyt olla.

4-4-2 ei olisi ollut avain onneen

Jonkin verran Markku Kanerva on saanut jo kritiikkiä Suomen EM-kisaurakasta lohkovaiheen osalta. Venäjä-pelin ottelusuunnitelma ansaitsee kritiikkiä, mutta muuten Suomi pelasi juuri niin kuin sen pitikin pelata. Suomi haki vain ja ainoastaan tulosta.

Huomionarvoista on myös se, että Kanerva ajoi usean vuoden ajan 5-3-2-ryhmitystä sisään nimenomaan siksi, että EM-kisoissa sillä voisi tehdä tulosta. EM-kisoissa vain tuloksilla on merkitystä, ja siksi Kanerva heivasi hyvin toimineen 4-4-2-muodon roskikseen.

4-4-2:lla Suomen laatu ei vain olisi riittänyt. Kun katsoo 4-4-2-ryhmityksellä otettuja voittoja, vastustajat olivat poikkeuksetta heikompia kuin mitä EM-kisoissa tuli vastaan. Suomi tarvitsi tulosten tekemiseen 5-3-2-muodon, jolla yritettiin tappaa laadullisesti parempien joukkueiden pääsy muodon sisään. Lisäksi boksin puolustaminen oli avainasemassa. Suomen puolustaminen oli erinomaisella tasolla läpi turnauksen.

Tilanteenvaihtopelaaminen ei onnistunut kisoissa toivotulla tavalla. Ongelmaksi muodostui se, että Suomi vajosi niin alas puolustaessaan, että positiivisten tilanteenvaihtojen hyödyntäminen nopeasti oli äärettömän vaikeaa. Etäisyys vastustajan maalille kasvoi niin pitkäksi, ettei tyhjien tilojen hyödyntäminen ollut mahdollista. Liian usein Suomen hyökkäyspään pelaaja jäi liian yksin pallon kanssa. Etäisyydet kasvoivat liian suuriksi pallollisena.

Maksimit irti

Kanervan pitkän ajan suunnitelma toi lopulta aika lailla maksimisuorituksen. Kolme pistettä, lohkon kolmas sija ja jatkopaikassa kiinni, kun omat pelit ovat pelattu. Sen enempää tuskin kovinkaan moni uskalsi odottaa. Sen enempää ei oikeastaan ollut odotettavissakaan.

Huuhkajien ja Kanervan saama kritiikki on paikallaan, jos se on perusteltua. Tanska-pelin voitto oli jättiyllätys dramaattisten vaiheiden päätteeksi. Venäjää vastaan Suomi epäonnistui, mutta oli hyvin lähellä onnistua. Belgiaa vastaan Suomi pelasi ehkä jopa ehjimmän ysikymppisen, vaikka tappio tulikin. Suomi oli 74 minuuttia kiinni jatkopaikassa, mutta lopulta Belgia jyräsi yli.

[readmore from=huuhkajat]

Kun Jere Uronen menetti pallon hyökätessään, tai kun Daniel O’Shaughnessy puolusti väärältä puolelta maailman parasta keskushyökkääjää, ei kyse ole vain huonosta tuurista. Kyse on laadusta ja siitä, kun toinen on vain yksinkertaisesti parempi.

Kun Aleksei Mirantshuk sai boksin sisällä vasemman jalkansa vapaaksi ja laukoi pallon ohi Lukas Hradeckyn, kyse on yksilötaidosta ja huonosta puolustamisesta.

Kun Teemu Pukin laukaus kilpistyi kerta toisensa jälkeen puolustuslinjaan, kyse ei ole huonosta tuurista, vaan siitä, että Suomen tekopaikka ei ollut riittävän laadukas.

Huuhkajat on pitkään ollut paljon enemmän kuin osiensa summa. Se on ollut todella laadukkaasti valmennettu joukkue, jossa pelaajat tietävät tarkalleen oman roolinsa. Se oli sitä myös EM-kisoissa. Realismi iski nyt vain vastaan.

Intian Superliigaan huhutusta Joni Kaukosta ei leivota Manchester Cityn valioliigamestari Kevin De Bruyneä, vaikka kuinka yrittäisi.

LUE MYÖS: