Ruotsissa kiitettiin Huuhkajien suoritusta ja väännettiin veistä haavassa - kaivettiin esiin Unkari ja vuosi 1997

Erik Niva, Aftonbladetin urheilutoimittaja, kirjoitti myöhään maanantai-iltana otteluraportin Suomen ja Belgian välisestä EM-kamppailusta. Raportissaan hän kehui erityisesti Huuhkajien sitkeyttä.

Niva aloittaa juttunsa toteamalla, että Suomen maajoukkuepeleissä on harvoin ollut kysymys voitosta ja tappiosta. Suomen puolella on enemmän jouduttu pohtimaan, kuinka hävitä.

Eilinen Belgia-ottelu oli varsinkin lähtökohdiltaan Suomen historian merkittävin, Niva esittää. Olosuhteet eivät kuitenkaan olleet suotuisimmat: ”oli niin kuuma, että suklaakakut sulivat Pietarin supermarketeissa”.

Suomen lähestymistä otteluun voi kuvata inhorealistiseksi:

– Se ei ollut niin paha kuin Ruotsin esitys Sevillassa — se oli terävämpi — mutta ei siinä tulevaisuuden visioistakaan ollut puhetta. Tässä ja nyt oli ainut asia, millä oli merkitystä. Tämä oli Suomen jalkapallon MM-finaali.

Paulus Arajuuri, 33, on Nivan tekstissä ”lempeä teddykarhu”, Lukas Hradecky, 31, ”olutta litkivä supermaalivahti”.

Hradeckyn epäonnekkaasta omasta maalista Niva hyppää suoraan vuoden 1997 MM-karsintoihin ja surullisenkuuluisaan Unkari-otteluun, josta on puhetta riittänyt jo kolmattakymmenettä vuotta. Nivan mielestä Suomen EM-kisat osoittavat, että Unkarin haamuista on päästy eroon ja että tulevaisuus on valoisa tälläkin puolella Pohjanlahtea.

Huuhkajakannattajien ja -pelaajien yhteishenki ja asenne teki erityisen vaikutuksen paikalla olleeseen ruotsalaisjournalistiin:

– Joukkue ja kannattajat tanssivat yhdessä viimeisen tanssin [noin puoli tuntia itse ottelun jälkeen]. Kerta toisensa jälkeen he lauloivat siitä, kuinka Suomi on upea ja kuinka heillä on sauna, viina ja kirves.

Jos upotus ei näy, voit katsoa sen täällä.