Ikuisuuskysymys 4-4-2 vai 5-3-2? – Huuhkajien topparit kommentoivat kuumaa puheenaihetta, suoraa tekstiä keskustelun tasosta

Suomen maajoukkueen ympärillä on riittänyt rutkasti keskustelua siitä, pitäisikö joukkueen pelata 4-4-2- vai 5-3-2-systeemillä. Jokaisella Huuhkajia seuraavalla tuntuu olevan asiaan mielipide, mutta Huuhkajien toppari Robert Ivanovin mukaan keskustelu on jäänyt hyvin pinnalliseksi.

Ensi lauantaina Suomi kohtaa Bosnia ja Hertsegovinan MM-karsintojen toiseksi viimeisessä ottelussa. Huuhkajilla on allaan erinomainen vierasvoitto Kazakstanista. Voitto tuli selkeällä 4-4-2-ryhmityksellä, kun taas puolustavampi 5-3-2 on saanut paljon kritiikkiä osakseen.

Bosnia-ottelu on jälleen täysin erilainen verrattuna Kazakstan-peliin. Markku Kanervan Huuhkajilla on varmasti tuoreessa muistissa se, mitä tapahtui reilu kaksi vuotta sitten Zenicassa. Silloin Suomi lähti otteluun 4-4-2-muodolla ja omissa soi peräti neljä kertaa. Takkiin tuli lukemin 1-4.

Viime Kazakstan-ottelun jälkeen laitapuolustaja Albin Granlund ja keskuspuolustaja Leo Väisänen kertoivat V Sportin haastatteluissa melko suoraan, että heille mieluisampi peliryhmitys olisi 4-4-2. Aiemmista kommenteista päätellen Kanervalla on iso työ myydä puolustavampi 5-3-2-systeemi pelaajilleen, jos siihen päädytään.

Huuhkajissa pienempään rooliin syksyn karsintaotteluissa jäänyt Joona Toivio sanoo kuitenkin joukkueen luottavan sataprosenttisesti Kanervan tekemiin päätöksiin. Toivio vertaili kahta eri ryhmitystä SuomiFutis-sivustolle maanantain etälehdistötilaisuudessa.

– Isoin ero on se, että viiden linjassa meillä on yksi pelaaja enemmän puolustamassa esimerkiksi boksia keskityspalloissa. Lisäksi taskuun tulevia vastustajan pelaajia pystytyään puolustamaan eteenpäin. Sitten siinä on vielä kolme keskikenttäpelaaja puolustuslinjan edessä, jolloin keskusta on todella tiivis. 4-4-2:lla olemme olleet sitten taas vähän hyökkäävämpi joukkue.

– En halua sen enempää systeemillä spekuloida. Meillä on kuitenkin päävalmentaja, johon me luotamme ja hän päättää näistä asioista. Meillä on täysi luotto ”Riven” päätöksiin, Toivio vastasi SuomiFutis-sivuston kysymykseen.

Toivio on oikeassa. Suomi on huomattavasti puolustavampi 5-3-2-ryhmityksessä. Parhaimmillaan systeemi on toiminut hyvin puolustussuuntaan kovempia maita vastaan. Boksin puolustaminen on ollut parhaimmillaan vahvaa, mutta siinäkin on ollut isoja eroavaisuuksia.

Sen sijaan Huuhkajien hyökkääminen on ollut 5-3-2-ryhmityksessä tehotonta. Positiiviset tilanteenvaihdot ovat jääneet vähiin, koska Suomi on vajonnut puolustustilanteessa niin alas, etteivät pelaajat ehdi antamaan tukea hyökkäyskaksikolle. Tämä näkyi karulla tavalla esimerkiksi kesän EM-kisoissa, joissa Suomella oli valtavia vaikeuksia päästä edes kohtalaisille maalipaikoille.

Ihannetilanteessa Suomi saisi pallon nopeasti vastustajan kenttäpuoliskolle. Jos nopea hyökkäys ei onnistu, tavoitteena on hyökätä pallonhallinnan kautta niin, että alas jää kolmen topparin linja ja wingbackit nostavat ylemmäs laitakaistalla. Kymppialueen taskuissa on kaksi pelaajaa, joiden kautta pyritään antamaan murtavia syöttöjä vastustajan linjan taakse.

Toivion mukaan kolmen topparin linjassa on tavoitteena puolustaa aktiivisesti eteenpäin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että toppari voi irrota linjasta antamaan painetta jopa kymppialueelle. Neljän linjassa toppari pitää paikkansa puolustuslinjassa.

Huuhkajien peliryhmitys on ymmärrettävästi herättänyt kannattajissa ja mediassa paljon keskustelua. Huuhkajat nappasi historiallisen kisapaikan pääasiassa 4-4-2-systeemillä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Osittain se on aiheuttanut myös harhakuvan siitä, että 4-4-2-ryhmitys olisi ainoa avain onneen.

Robert Ivanov nosti esiin nimenomaan sen, että eri ryhmityksistä syntynyt keskustelu on Suomessa ollut melko pinnallista.

– Keskustelu aiheesta, pelataanko viiden vai neljän puolustajan linjalla, on välillä löyhää. Asia on mielestäni paljon kompleksisempi kuin se tapa, miten asiasta on keskusteltu.

Kompleksisuus tarkoittaa sellaisen kokonaisuuden ominaisuutta, joka koostuu monesta, toisiinsa vaikuttavasta osasta ja nämä osien vaikutukset ovat vaikeasti selitettäviä. Sitä jalkapalloryhmitys ennen kaikkea onkin. Ivanov avasi vielä tarkemmin, mitä hän kompleksisuudella tarkoittaa.

– Jos sen keskustelun haluaa oikeasti purkaa osiin, niin siinä on paljon kompleksisia osia. Millaisia tiloja haluat puolustaa, mihin haluat keskittää pelaajat, tietysti millainen joukkue on vastassa ja pelataanko kotona vai vieraissa. Kaikki tuollaiset asiat on otettava huomioon.

Olipa ryhmitys lopulta mikä tahansa, Suomi tarvitsee Bosniasta mieluiten kolme pistettä. Suomen on puolustettava erinomaisesti omaa boksiaan, jossa luultavasti häärää huippuiskussa oleva Internazionalen keskushyökkääjä Edin Džeko. Kolmen topparin kalustus boksiin olisi siinä mielessä varsin perusteltu ratkaisu.

Toisaalta Suomi tarvitsee kolmeen pisteeseen myös vähintään yhden maalin. Hyökkääminen on ollut tuskaista 5-3-2-ryhmityksellä ja varsinkin nopeat tilanteenvaihdot ovat loistaneet poissaolollaan.

Vaikka 4-4-2 ei toiminut viime kerralla Zenicassa, on muistettava myös se, että Bosnia ja Hertsegovina kaatui upeasti maalein 2-0 EM-karsinnoissa kesällä 2019. Tuolloin Teemu Pukki iski Suomen molemmat maalit erinomaisista tilanteenvaihdoista. Tuolloin Suomi pelasi käytännössä 4-4-2-muodon tapaisessa ryhmityksessä, jossa oli tosin vain yksi selkeä kärki, ja sen alla kymppipelaaja.

Kanervalla on vajaa viikko aikaa tehdä todella tärkeitä päätöksiä. Vierasvoitto Bosniasta vaatii koko joukkueelta täydellisen onnistumisen niin taktisella puolella kuin yksilötasollakin. Virheisiin ei ole varaa. Kanervan on myös pystyttävä nopeasti reagoimaan pelin sisällä, jos valittu taktiikka ei toimi.

Taktisesti Huuhkajien päävalmentaja Markku Kanerva mitataan toden teolla Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan.