Fibonaccin lukujonon ajatuksena on laskea yhteen kaksi edellistä lukua, ja tuloksena saadaan seuraavan luvun arvo. Lukujonossa kahden perättäisen luvun suhde lähestyy kultaista leikkausta. Tällaisia vastaavasti eteneviä prosesseja löytyy paljon kaikesta mahdollisesta, myös jalkapallosta.

Paris Saint-Germain on ollut kaukana tällaisesta, koska sen tarinassa toistuu monella tapaa epäloogisuus. Nyt PSG on jälleen lähellä omaleimaistaan polttopistettä Mauricio Pochettinon ja joukkueen peliesitysten suhteen.

Kysyin noin vuosi sitten Pochettinon sopimuksen tietojen tultua julki: Voiko Pochettinon aikakausi olla PSG:lle Fibonaccin lukujono? Onko Pariisissa edes mahdollista kirjoittaa Liber Abacia, tuota Fibonaccin kuuluisaa teosta?

Vuosi ja vähän reilu on juuri niin tuskallinen aikamääre Pariisin Qatar-rahoitteisen superseuran kuumimmassa paikassa, päävalmentajan tontilla teknisellä alueella ja pukuhuoneessa. Tässä on se aika, jolloin päävalmentajan on vakuutettava seurajohto. Heidän pitää saada ja nähdä vakuudet siitä, että joukkue voi menestyä etenkin Euroopan ykköskilpailussa, Mestarien liigassa.

Mauricio Pochettino tiesi tämän laittaessaan mustetta sopimuspaperiin. Hän tiesi, että uusi PSG-perhe, yhtenäinen ja likimain täydellisesti soiva orkesteri on rakennettava noin vuodessa tai vähän reilussa. Supertähdet pitäisi sitouttaa pelitapaan ja ristiriidoilta pitäisi välttyä.

Tähän asti Pochettino on onnistunut ihan ok. Tuloksellisesti Ligue 1 on mennyt tällä kaudella hyvin. Kuitenkin, samaan aikaan Mestarien liiga ei ole ollut hänen pala kakkuaan ja tarkkasilmäiset huomauttavat Ligue 1 -kärkipaikastakin – onnea on ollut mukana.

Fakta on kuitenkin se, ettei argentiinalainen näe kesää ellei PSG menesty (lue: voita) Euroopassa. Ligue 1 -mestaruus unohtuisi kuin Fabio Capellon La Liga -mestaruus Real Madridin kanssa.

On hyvin mahdollista, että seurajohto on nähnyt jo ettei argentiinalainen sovi siihen, mitä PSG haluaisi tehdä tai olla. On esimerkkejä, joissa valmentaja on vaihtunut kesken sarjakauden ja kesken Mestarien liiga -kauden, ja Thomas Tuchel pärjäsi aika hyvin tässä. Voisiko Pochettino saada potkut jo vuodenvaihteessa? Varmasti, jos sopiva korvaaja olisi luvattuna.

Ei mennä vielä asioiden edelle. Mikä sitten on pielessä?

Suuret tähdet ongelmana

Pochettino on osoittautumassa hieman heikoksi supertähtien käsittelijäksi. Vai onko jokin toinen syy sille, miksi PSG puolustaa seitsemällä pelaajalla? Pochettinon Tottenham lupaili proaktiivista joukkuetta myös Pariisin valojen alle, mutta toistaiseksi prässistä ei riitä paljoakaan positiivista analysoitavaa. Voidaan todeta, että se loistaa poissaolollaan sen sijaan, että häikäisisi loistokkuudellaan.

Kävisikö niin, että Zinedine Zidane astuisi pukukoppiin puoliajalla, ja toteaisi: ”Kylian, Lionel”, jonka jälkeen PSG puolustaisi yhtenäisesti ylhäältä lähtien?

[readmore from=psg]

Pelaajatasolla nousee esiin yksi asia: Messi pelaa väärin roolitettuna. Messi ei ole pelannut näin paljon laidalla ja näin syvällä siellä pitkään aikaan. Emme näe enää vuoden 2011 Messiä Pep Guardiolan joukkueessa. Yksi uhkakuvista Pochettinon yllä oli se, ettei hän roolittaisi Messiä oikein. Messin pitäisi pelata enemmän keskellä ja puolitiloissa, mutta nyt mahdollisuudet hukataan. Messi pitäisi saada Barcelona-rooliin keskemmälle ja ennen kaikkea korkeammalle hyökkäysneljännestä.

Osittain PSG:n hyökkäyskolmikon irtonaisuuteen vaikuttaa keskikentän epätasapaino. En kuvitellut huutavani takaisin Thiago Mottaa ja Blaise Matuidia, mutta tässä ollaan. PSG ei ole ikinä ollut näin riippuvainen Marco Verrattista. Italialaisen puuttuessa nähdään vain toisistaan irrallisia osia. Kun palloa ei voida tai osata pelata oikein eteenpäin, joutuu esimerkiksi Messi valumaan liian alas.

Kun keskikentällä ei ole kunnollista rakennetta, moni pelaaja siellä ja ympärillä näyttää vain varjolta siitä, mitä olemme aiemmin nähneet. Esimerkki on Gerginio Wijnaldum. PSG on täynnä pelaajia, jotka odottavat jotain parempaa. Ja ehkä tämä yhtälö tekee siitä niin epätasaisen ja jollain tapaa eksyksissä olevan joukkueen.