Venäjän hyökättyä väkivaltaisesti ja brutaalisti Ukrainaan 24. helmikuuta erittäin monet ukrainalaiset ja ulkomaalaiset ovat joutuneet lähtemään maasta sotaa pakoon. Kymmenen ensimmäisen päivän aikana maasta oli paennut YK:n mukaan yli 1,5 miljoonaa ihmistä. Kyseessä on nopeimmin kasvannut pakolaisten määrä Euroopassa sitten toisen maailmansodan.

Yksi sotaa paenneistä oli espanjalainen Jorge López, joka työskenteli Ukrainan toisella sarjatasolla pelaavan FC Krybvasin urheilujohtajana ja akatemian päällikkönä. López muutti Ukrainaan joulukuussa 2020 työskenneltyään sitä ennen muun muassa neljän vuoden ajan Valencian teknisenä johtajana ja tärkeänä linkkinä seuran edustusjoukkueen ja akatemian välillä.

López pakeni Ukrainasta Romaniaan, josta matka jatkui lentokoneella kohti kotimaata ja Valenciaa, jossa hänen perheensä asui. Espanjan suurlähetystöön hän kertoi olevansa hieman pettynyt, sillä lähetystöltä ei apua pakomatkalle juuri tullut. Matka järjestyi lähinnä oman seuran avulla.

López kertoi espanjalaismedialle AS:n mukaan olevansa täysin solidaarinen Ukrainan kansan kanssa, sillä monet jäivät maahan taistelemaan, vaikka tietävät mahdollisesti kuolevansa. Yksi Ukrainaan jääneistä oli urheilujohtaja Lópezin oikea käsi ja tulkki Maksym Tereshchenko, joka auttoi espanjalaisen pois maasta, mutta jäi itse Ukrainaan.

Vaikka Espanjan jalkapalloliitto tiedotti jo helmikuun lopussa kaikkien espanjalaisten pelaajien ja valmentajien päässeen Ukrainasta turvaan, eivät kaikki 14 kuitenkaan lähteneet. Neljästoista oli Tereshchenko, joka on asunut 22 vuotta Espanjassa. Tereshchenkon vaimo ja kaksi lasta asuvat Espanjan Elchessä, mutta miehen juuret ovat Ukrainassa. Hän antoi pitkän haastattelun tilanteestaan AS:lle. Tereshchenko palasi Ukrainaan reilu vuosi sitten Lópezin tueksi ja oikeaksi kädeksi.

– En halunnut, että hän tulisi tänne yksin. Ei vain kielen takia, vaan halusin auttaa häntä maan eriskummallisuuksien kanssa. Se oli suuri muutos, Tereshchenko kertoi AS:lle Mukacheven kaupungista, 30 kilometrin päässä Unkarin rajalta.

Tereshchenkolla on Ukrainan passi, ja koska 18-60-vuotiaita ukrainalaisia miehiä on kehotettu jäämään maata puolustamaan, jäi hänkin. Espanjan jalkapalloliitto tarjoutui auttamaan kaksoiskansalaista pakoon, mutta Tereshchenko päätti toisin.

– Jäin auttamaan ihan missä tahansa. Tekisin niin myös, jos kyseessä olisi Espanja. Sydämeni on myös täällä, Tereshchenko totesi.

Tereshchenko kertoi, kuinka vapaaehtoisia ilmoittautui auttamaan kaikessa mahdollisessa ja verenluovuttajat rynnivät tunneissa sairaaloihin niin suurella joukolla, että verivarastot täyttyivät.

– Tällä hetkellä (toim. huom. haastattelu annettu viikko sitten) verenluovuttajia ei enää oteta sisään, vaan varastot ovat täynnä. Kaikki täällä tietävät, kuinka panssarivaunu pysäytetään tai kuinka Molotovin cocktail tehdään.

– Tämä Ukraina ei ole sama kuin vuonna 2014. Armeija on paljon paremmin valmistautunut ja olemme oppineet paljon. Ihmiset puolustavat maataan ja ovat valmiita kuolemaan. Maa on paremmin organisoitunut ja presidentti (Wolodimir) Zelenskyi saa siitä paljon kiitosta, Tereshchenko lisäsi.

Vain päivää ennen sodan alkua Tereshchenko suunnitteli yhdessä Lópezin kanssa illallisella seuran akatemian tulevaisuutta. Kunnianhimoiset suunnitelmat kuitenkin muuttuivat yhdessä yössä, kun pommit alkoivat aamulla putoilla. Myös seuran harjoituskeskus sai pommituksessa pieniä vaurioita, ja nuoret pelaajat piti evakuoida nopeasti hotellista. Tereshchenko alkoi järjestellä Lópezin evakuointia, sillä hänellä oli kontakteja Ukrainan poliisiin aiemman poliisityönsä vuoksi.

Pakomatka ei kuitenkaan järjestynyt mutkatta, sillä Kiovan asukkaille annettiin etuoikeus. Rajalle piti päästä omin voimin, ja niin seura antoi auton miesten käyttöön.

– Jorge halusi luovuttaa verta ennen lähtöä, mutta kuljettaja varoitti, ettemme saisi viivästyä, koska Venäjän armeija lähestyi kaupunkia, Tereshchenko kertoi.

Tereshchenko päätti olla kääntämättä kaikkia uutisia Lópezille, sillä osa niistä oli liian rajuja. Venäjän armeija oli seurueesta puolen tunnin matkan päässä, mutta pako rajalle onnistui. Matkan varrella he näkivät, kuinka kyläläiset rakensivat esteitä panssarivaunuja varten ja lapset täyttivät hiekkasäkkejä ampujien suojaksi. Rajalla odotti kilometrien autojono, joten matkan loppuosa oli tehtävä jalan.

– Monet vievät Unkarin, Puolan tai Romanian rajalle vaimonsa ja lapsensa, mutta miesten täytyy palata. 18-60-vuotiaita miehiä ei päästetä lähtemään, elleivät he ole sairaita tai heillä ole vähintään kolmea alaikäistä lasta. Jotkut näkymät saavat suolet solmuun. Kuten se, kun näkee sotilaan suukottavan lastaan hyvästiksi. Se saa minut itkemään, Tereshchenko lisäsi.

[readmore from=Ukrainan-sota]

– Ihmiset ovat todella yhtenäisiä täällä. Rauhallisilla alueilla tarjotaan muille nukkumapaikka ja ruokaa ilmaiseksi. Yllättyin siitä, että tunnen jopa miljonäärejä, jotka olisivat päässeet pakoon rahojensa avulla, mutta he jäivät mieluummin tänne.

– Minun tehtäväni on auttaa. Kaksi Elchessä syntynyttä lastani ja ukrainalainen vaimoni ovat Espanjassa. Hän ymmärtää sen. Minulla on historiaa armeijan palveluksessa. Hän pyytää minua olemaan varovainen, ja yritän rauhoitella heitä. Minä en pääse lähtemään enkä haluakaan vaatia sellaista.

Lähde: AS

Aiheet Lopez Jorge Tereshchenko Maksym Ukrainan sota Ulkomaat