Näkökulma: Markku Kanerva on isojen kysymysten äärellä – prosessi liikahti isosti, mutta mihin suuntaan?

© Kuva: Juha Tamminen

Huuhkajien kesäkuun Nations League -pelit antoivat selkeän kuvan siitä, mihin päävalmentaja Markku Kanerva on viemässä Suomen pelillistä prosessia. Tulokset eivät mairitelleet ja ongelmia oli varsinkin puolustussuuntaan. Iso kysymys onkin, onko prosessi menossa oikeaan suuntaan EM-karsintojen kannalta?

Suomi pelasi kesäkuussa pallonhallintaan ja lyhytsyöttöpeliin pohjautuvaa jalkapalloa. Toki positiiviset tilanteenvaihdot olivat myös tärkeässä roolissa, varsinkin Bosniaa vastaan vieraskentällä nähdyissä maaleissa. Lähtökohta oli kuitenkin se, että Kanervan Huuhkajat halusi hallita peliä pallon kanssa rohkeasti.

Uusi pallollisen pelaamisen prosessi sai tavallaan alkunsa viime kesän EM-kisoista, joissa Suomen hyökkääminen kovia maita vastaan oli suoranaista tervanjuontia. Kesäkuun peleissä nähtyjä riskitasoja tuskin nähdään kovia maita vastaan, mutta ainakin joitain malleja sieltä on otettavissa myös huippumaiden kohtaamiseen.

Se on asia, johon Suomen valmennusryhmä on panostanut. Organisoituja malleja on harjoiteltu joukkueen kanssa niin paljon kuin se on lyhyessä ajassa ollut mahdollista ja järkevää. Huuhkajat haluaa luoda laitakaistoille ylivoimia ja hyökätä rohkeasti. Laitatopparit nostavat pallollisena alataskuihin ja wingbackit pitävät leveyttä ajoittain jopa ylimmässä linjassa.

Suomen hyökkäyspelaamisessa nähtiinkin kesäkuun otteluissa paljon hyvää. Ei ole sattumaa, että Suomi hallitsi jokaisessa ottelussa palloa. Lisäksi syöttöprosentti oli varsin komea (84 prosenttia syötöistä löysi omille). Suomi onnistui luomaan pitkien hyökkäysten avulla myös hyviä murtautumisia ja sitä kautta maalintekopaikkoja, vaikkakin tässä on vielä selvästi eniten kehitettävää.

Parhaimmat tekopaikat tulivat yhä nopeista tilanteenvaihdoista. Se on ollut Suomen vahvuus jo ensimmäisestä Nations Leaguesta ja EM-kisoihin johtaneista karsinnoista lähtien.

Lucas Lingman oli kesäkuun peleissä selkeä onnistuja. Kuva: Juha Tamminen.

Suomi ei missään nimessä pelannut huonosti pallollisena kesäkuun otteluissa. Se loi maalintekopaikkoja, hallitsi pääosin peliä ja onnistui puolustamaan pallon kanssa. Kaikki sellaisia asioita, joita Kanerva on halunnut prosessissaan kehittää.

Hyökkäämistä puolustamisen kustannuksella

Sitten tulemme itse ongelmaan. Suomi hyökkäsi ajoittain varsin näyttävästi ja tehokkaasti, mutta se tapahtui puolustamisen kustannuksella. Suomen kenttätasapaino järkkyi pahemman kerran useaan otteeseen pidemmissä hyökkäyksissä.

Mitä rohkeammin hyökkää, sitä enemmän kenttätasapaino heiluu ja samalla puolustusvalmius heikkenee. Huuhkajat ei onnistunut vielä löytämään balanssia hyökkäämisen ja puolustamisen välillä.

Balanssi usein löytyy pelaajien sijoittumisesta, reagoinneista pallonriistoihin ja puolustavien pelaajien tukitoimista. Käytännössä pallottoman pelaajan on tunnistettava tyhjän tilan syntyminen, kun pallollinen poistuu omalta alueeltaan, ja pidettävä huolta tyhjästä tilasta oikealla sijoittumisellaan.

Vaikka Suomen syöttöprosentti ja pallonhallinta olivat varsin komeita lukemia, pelin sisällä tapahtui silti pahoja virheitä. Suomi menetti palloja sellaisissa tilanteissa, joissa kenttätasapaino ja puolustusvalmius olivat huonoimmillaan. Toki on myös vastustajan hyvyyttä iskeä oikea-aikaisesti pallolliseen ja hyödyntää tilanteenvaihto nopeasti.

Yhteenvetona voisi sanoa, että Suomi pelasi omilla äärirajoillaan pallon kanssa. Se otti riskejä, joita se ei hallinnut kontrolloidusti. Vastustajat olivat skoutanneet Suomen hyökkäyspelin heikkoudet antaen Huuhkajille pallonhallinnan ja iskien surutta, kun paikka aukesi.

Tulos tai ulos

Riskienhallinnasta päästään isoon kysymykseen. Mikä on Huuhkajille paras tapa pelata tuloksesta? Tapoja on lukuisia, mutta pelaajien laatu, vahvuudet ja heikkoudet vaikuttavat oleellisesti siihen, miten joukkueen kannattaa tulosta hakea.

Nations Leaguen B-liigassa Suomi otti rohkean lähestymisen, joka ei ainakaan vielä kesäkuussa tuottanut toivottuja tuloksia. Huomionarvoista on se, että prosessi on kesken. Uusia pelaajia on noussut joukkueeseen ja moni taktinen asia on vasta hioutumassa. Siksi kesäkuun otteluista on turha tehdä vielä liian pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä.

Richard Jensen sai ensikosketuksen Huuhkajiin. Kuva: Juha Tamminen.

Silti on jo nyt syytä keskustella siitä, millä tavoin esimerkiksi ensi vuonna käynnistyvissä EM-karsinnoissa Suomi saa parhaan tuloksen. Vuoden 2019 EM-karsinnoissa Suomi puolusti tiiviissä 4-4-2-blokissa ja panosti positiivisiin tilanteenvaihtoihin. Sapluuna toimi jo EM-karsintoja edeltäneessä Nations Leaguen C-liigassa.

Samalla puolustaminen oli vahvaa ja tiivistä. Suomen linjojen väliin oli vaikea pelata ja boksia puolustettiin Paulus Arajuuren ja Joona Toivion johdolla antaumuksella. Laukauksia blokattiin suuria määriä ja Suomelle tehtiinkin esimerkiksi EM-karsinnoissa kymmenessä pelissä vain kymmenen maalia. Nollapelejä suomi pelasi peräti kuusi.

Liikaa ei kannata haikailla menneiden perään, mutta on syytä pohtia, minkälainen tapa pelata sopii Huuhkajille parhaiten. Riittääkö Suomen nykyisten pelaajien laatu siihen, että se voisi voittaa itseään hieman kovempia tai vähintään saman tasoisia joukkueita rohkealla pallonhallintaan perustuvalla hyökkäyspelillä? Ykköskorin joukkueita vastaan pelisuunnitelma toki on erilainen jo pakon sanelemana.

Kesäkuussa rohkea hyökkääminen ei vielä ainakaan onnistunut. Suomi pelasi idealistista jalkapalloa. Pelin on muututtava realistiseksi, jotta paikka vuoden 2024 EM-lopputurnaukseen on mahdollinen. Prosessin on otettava pian suuria harppauksia varsinkin puolustuspelaamisen ja kenttätasapainon osalta, mikäli Suomi haluaa voittaa nyt kesäkuussa nähdyllä jalkapallolla tulevaisuudessa.

Se on varmasti myös Kanervan ja valmennusjohdon tavoitteena. Prosessit ottavat aikaa, mutta maajoukkuejalkapallossa aikaa ei ole tuhlattavaksi. Siksi Kanervan kesäkuun pelien analyysissa olisi huomioitava tarkkaan se, minkälaisilla vahvuuksilla Suomi pärjää parhaiten.

Tulisiko riskitasoja laskea, ja panostaa enemmän tilanteenvaihtopelaamisen? Pitäisikö hallinta antaa vastustajalle, kuten aiemmissa karsinnoissa? Isoja kysymyksiä, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta.

Se on kuitenkin EM-kisapaikan kannalta sanottava, että loppujen lopuksi kyseessä on aina tulos tai ulos -peliä.

LUE MYÖS:

Juho Hirvonen
Twitter: @jkhirvonen

KUPSILLA KUUMAT PAIKAT KOTONA – MARKKINA ON SEKAISIN KUIN SEINÄKELLO!