Näkökulma: Jäitä hattuun - ihan turhaa höpistä Markku Kanervan potkuista

Kauas on tultu. Pitkään on Olympiastadionilla laulettu, kuinka Riven johdolla mennään Eurooppaan. Nyt on ääni muuttunut kellossa ihan toisenlaiseksi. Yhtäkkiä stadionilla kuuluu vihellyksiä, ja innokkaimmat vaativat päävalmentaja Markku Kanervalle potkuja.

Kaikki tämä, vaikka vielä viikko sitten intoiltiin Huuhkajien mahdollisesta EM-kisapaikasta.

On toki ihan totta, että Suomi pelasi kaksi peliä perätysten alakanttiin. Tappiot Slovenialle ja Kazakstanille sulkivat EM-oven Suomen edestä. Maaliskuussa on vielä toinen yritys, mennään siihen vähän myöhemmin.

Otetaan ensin kiinni tähän tuoreeseen puheenaiheeseen. Farssiin, shokkiin, järkytykseen, millä sanalla sitä nyt kukin on kuvaillut. Kovin vahvoja sanoja, liiankin vahvoja. Kuten Teemu Selänne joskus tokaisi, ei sitä oikeasti olla koskaan niin hyviä tai niin huonoja kuin mitä media antaa ymmärtää. Koskee myös Huuhkajia.

Huuhkajista on rakennettu Nations Leaguen ja onnistuneen viime EM-kokemuksen kautta sellaista tarinaa, että ikään kuin mikään ei voisi estää paraatimarssia. On kultasormi Rive, goat Pukki ja mitä kaikkea. Ei Huuhkajat noissa onnistuneissa karsinta- ja kisarupeamissa ollut niin merkittävästi parempi kuin nyt. Oliko lainkaan?

Silloinkin mentiin pienillä marginaaleilla. Tietyt avainpelit vain saatiin käännettyä voitoiksi, vaikkei voittoja olisi välttämättä pelillisesti aina ansaittu. Apujakin saatiin sopivasti muilta.

Yksi iso pelillinen epäonnistuminen

Jos nyt mietitään tätä meneillään olevaa karsintarupeamaa, siellä on vain yksi selkeä iso epäonnistuminen. Se oli viime viikonlopun vierasottelu Sloveniaa vastaan. Siinä Suomi lyötiin kanveesiin eikä voittoon oikein ollut mahdollisuuksia.

Tanskaa vastaan Suomi hävisi molemmat ottelut, mikä oli täysin odotettua. Nekin pelit ratkesivat aika laillla lopussa. Pohjois-Irlannin Suomi voitti vieraissa, mikä oli hyvä suoritus, samoin vierasvoitto Kazakstanista, kumpikaan kun ei ole ihan huono futismaa. Slovenian Suomi kaatoi kotonaan, jälleen ihan vahva suoritus.

Kazakstan olisi tietysti pitänyt kotona voittaa. Pelillisesti Suomi oli etenkin ensimmäiset 20 minuuttia täysin dominoiva, harvoin on sellaista nähtykään. Maaleja vain olisi pitänyt tehdä enemmän kuin yksi, jotta peli olisi saatu lyötyä pakettiin. Mutta ei se pelillisesti mikään katastrofiesitys ollut.

Nyt siis Suomi on voittanut kahdeksasta pelistään neljä ja hävinnyt neljä. Pelillisesti ja tuloksellisesti olisi voinut mennä vähän paremmin, mutta toisaalta olisi voinut käydä huonomminkin. Ennakkoon oli tiedossa, että lohkosta on realistinen mahdollisuus päästä kisoihin, mutta että toisesta kisapaikasta Tanskan takana käytäisiin kova kisa. Ja juuri niin se on mennyt, joskin Pohjois-Irlannin paikan kisassa on ottanut Kazakstan.

Suomi on siis pelannut ihan odotusten mukaisesti. Hetkellisesti oman odottamansa voi ylittää, mutta pidemmällä aikavälillä se tasoittuu. Aika lailla niin tässä on käynyt, jos peilataan aiempaa EM-rupeamaa tähän nykyiseen.

Yhtä lailla odottaman uhmaaminen ja sen tasoittuminen menee pelaajatasolle. Teemu Pukki onnistui aiempina vuosina suorastaan maagisen hyvin. Nyt ei ole onnistunut. Sellainen näkyy aika nopeasti Suomen tasoisella joukkueella sarjataulukossa.

Nyt olisi innokkaimpien höyryäjien hyvä vetää vähän happea. Ei tässä ole mitään kovin dramaattista tapahtunut. Kyllä, asioita voidaan tehdä paremmin ja on erittäin hyvä, että ongelmakohtia paikannetaan ja niihin puututaan. Mutta että nyt yhtäkkiä pitäisi potkia Kanerva pihalle?

Kaikki tämä, kun samaan aikaan kahden vuoden takaisesta EM-lopputurnausjoukkueesta on vielä muuttunut puolustuspelissä erittäin tärkeä kolmikko: topparipari ja keskikentän pohja. Hyökkäyspelin kannalta tärkeä Robin Lodkin on ollut paljon sivussa loukkaantumisen vuoksi.

Maaliskuussa varapatruuna

Huuhkajilla on vielä maaliskuussa toinen mahdollisuus EM-kisoihin. Se vaatii väkisinkin kahden hyvän futismaan kaatamista. Marraskuun EM-karsintapelit ovat tuloksellisesti merkityksettömiä, mutta tarjoavat hyvän valmistautumismahdollisuuden maaliskuuta ajatellen.

Kärkkäimpien kriitikoiden mielestä Kanervalle pitäisi antaa kenkää nyt, jotta uusi valmentaja saisi ajettua systeeminsä sisään marraskuussa. Olisikohan kuitenkin järkevämpää antaa Kanervan ryhmineen hioa systeemiään taas pykälän verran paremmaksi, jotta pelin sisäisiä odottamia saadaan taas hieman parannettua? Se kun taas vähän lisäisi hyvien tulosten todennäköisyyksiä.

Jaakko Perttilä
Twitter: @JaakkoPerttila