MM-kisojen ennakko, lohko J: Argentiina kohtaa Mazadonan ja Jordanian Messin

Hallitsevalla maailmanmestarilla kävi hyvä arpaonni. Sen takana toisesta sijasta taistelee kaksi hyvää joukkuetta, ja mukaan mahtuu myös yksi ensikertalainen.

Argentiina: Etelä-Amerikan karsintojen ykkönen
Algeria: Afrikan karsintojen G-lohkon voittaja
Itävalta: Euroopan karsintojen H-lohkon voittaja
Jordania: Aasian karsintojen kolmannen kierroksen B-lohkon kakkonen

Argentiina

Kolminkertainen MM-kultamitalisti ja hallitseva maailmanmestari. Ennätykselliset 16 Copa Américan mestaruutta. Kaikkien aikojen menestynein maajoukkue pokaaleissa mitattuna. Sitä on Argentiina.

La Albiceleste on esiintynyt pelkästään MM-finaalissa kuusi kertaa, useammin kuin kaksi sen lohkovastustajista on ollut mukana lopputurnauksessa.

Argentiina oli vuonna 1930 mukana kaikkien aikojen ensimmäisessä MM-loppuottelussa, jossa se hävisi isäntämaa Uruguaylle 2-4.

Seuraavalla yrittämällä, vuonna 1978, Argentiina meni päätyyn asti kaatamalla Hollannin 3-1. Kahdeksan vuotta myöhemmin maajoukkue juhli MM-kultaa Diego Maradonan johdolla ja oli seuraavissa kisoissa uudestaan finaalissa, mutta Länsi-Saksa sai tuolloin revanssinsa.

Tällä vuosituhannella Argentiina on ollut MM-finaalissa kahdesti Lionel Messin johdolla. Vuonna 2014 Saksa oli vahvempi jatkoajalla, mutta neljä vuotta sitten Messi ja kumppanit kukistivat Ranskan pilkuilla. 36 vuoden odotus oli päättynyt.

Valtaosa neljän vuoden takaisista maailmanmestareista on yhä mukana maajoukkueessa, ja päävalmentajakin on sama: Lionel Scaloni. Isoin poisjäänyt tähti on Rosarion keskikenttäpelaaja Ángel Di María, joka ripusti Argentiinan paidan naulaan toissa vuonna Copa Américan mestaruuden myötä. Di María otti finaalissa kapteeninnauhan loukkaantuneelta Messiltä, ja hänet valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi.

Argentiinan joukkue on ikääntynyt, mutta toisaalta todella kokenut ja yhtenäinen. Nuorempaa kaartia edustavat Strasbourgin Valentín Barco, Atlético Madridin Giuliano Simeone ja Comon keskikenttäpelaaja Nico Paz, joka valittiin päättyneellä kaudella Serie A:n tähdistökentälliseen. Kutsua janosi myös Real Madridin laituri Franco Mastantuono, jota on kuvailtu yhdeksi Argentiinan lupaavimmista pelaajista, mutta heikko debyyttikausi Espanjassa jätti hänet rannalle kisajoukkueesta.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Kisojen alla isoin huomio on kiinnittynyt odotetusti 38-vuotiaaseen Messiin, joka pelaa nykyään Inter Miamissa Yhdysvalloissa. Kahdeksankertainen Ballon d’Or -voittaja piti pitkään kansan jännityksessä sen suhteen, onko hän mukana vielä tämän vuoden MM-kisoissa.

Scaloni kertoi hiljattain, että hänkin odotti Messin tekevän jonkinlaisen ilmoituksen päätöksestään. Lopulta päävalmentaja laittoi supertähdelleen viestiä, ja Messi vastasi, että hän odottaa joukkueen julkistamista, jotta saisi tietää, onko mukana lopputurnauksessa.

Messi olisi voinut saada uralleen arvoisen päätöksen jo monta kertaa viime vuosina, mutta hän kokee yhä, että hänestä on hyötyä maajoukkueelle, eikä argentiinalaistähti varmasti ole väärässä. MM-karsinnoissa Argentiina oli ylivoimaisesti Etelä-Amerikan paras, ja Messi oli maanosansa maalikuningas kahdeksalla osumallaan.

Isoimmat kysymykset Argentiinan joukkueessa kohdistuvat alakertaan. Manchester Unitedin Lisandro Martínez ja Tottenhamin Cristian Romero ovat kummatkiin kärsineet tällä kaudella loukkaantumisista ja Lyonin Nicolás Tagliaficolla oli heikko loppukausi Ranskassa.

Argentiinan onneksi tolppien välissä jatkaa Aston Villan maalivahti Emiliano Martínez, josta on tullut Messin ohella yksi Albicelesten viime aikojen menestyksen ruumiillistumista. Konkarivahti on torjunut Argentiinalle kahdessa edellisessä arvoturnauksessa kolme voittoa rangaistuspotkukilpailuissa, mukaan lukien edellisessä MM-finaalissa. Kaikkiaan Martínez on kohdannut urallaan 33 potkua rangaistuspotkukilpailuissa ja torjunut niistä kymmenen.

Vaikka Scaloni on tätä nykyä rakastettu ja kaikkien aikojen menestynein maajoukkuevalmentaja Argentiinassa, hän on saanut viime aikoina kritiikkiä ryhmänsä valmistautumisesta MM-kisoihin.

Argentiinan neljä viimeistä harjoitusottelua ovat olleet Mauritaniaa, Sambiaa, Hondurasia ja Islantia vastaan. Kun eräs toimittaja kysyi Scalonilta vastustajien tasosta, hänet saatettiin ulos lehdistötilaisuudesta.

Algeria

Aavikkoketut palaa MM-kisoihin 12 vuoden tauon jälkeen.

Algeria perusti ensimmäisen virallisen maajoukkueensa vuonna 1962 istenäistyttyään Ranskasta, ja siitä tuli FIFA:n jäsen pian sen jälkeen.

Ranska ei ollut antanut siirtomaalleen lupaa maajoukkueeseen, mutta Algerian kansallinen vapautusrintama pisti protestiksi pystyyn oman joukkueensa jo ennen itsenäistymistä.

Algeria on ollut vakiokävijä Afrikan mestaruusturnauksessa 1980-luvulta lähtien, ja sen parhaat menestysvuodet sijoittuvat myös noihin aikoihin. Maanosansa mestaruuden se on voittanut kahdesti, viimeksi vuonna 2019.

MM-kisoihin Algeria osallistuu tänä kesänä viidettä kertaa. Ensimmäiset lopputurnauksensa se pelasi juurikin 80-luvulla, ja tällä vuosituhannella se on päässyt mukaan nyt kolmesti.

Parhaan suorituksensa Algeria saavutti vuoden 2014 MM-kisoissa, joissa se hävisi neljännesvälierissä tulevalle mestarille Saksalle vasta jatkoajalla. Tuossa turnauksessa Algeriasta tuli myös ensimmäinen afrikkalainen joukkue, joka on tehnyt MM-kisaottelussa neljä maalia, kun se kaatoi Etelä-Korean 4-2.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Viimeisimmän Afrikan mestaruutensa jälkeen Algerian esitykset ja tulokset ovat poukkoilleet merkittävästi. Se ei selviytynyt edellisiin MM-kisoihin, ja sen näytöt maanosansa välisissä otteluissa ovat poukkoilleet. Tämän vuoden Afrikan kisoissa Aavikkoketut näytti alkulohkossa ja ensimmäisellä pudotuspelikierroksella lyömättömältä, mutta puolivälierissä Nigeriaa vastaan pakka mureni täysin.

Myös MM-karsinnoista on Algerian suhteen vaikea vetää johtopäätöksiä. Se surffaili lohkovoittoon suuremmitta ongelmitta ja hävisi ainoastaan yhden pelin, 1-2-lukemin Guinealle. Vastustajien taso oli kuitenkin vaatimaton.

Algerian päävalmentajana toimii kolmatta vuottaan bosnialainen Vladimir Petković, jonka kolmesta tappiosta maajoukkueen peräsimessä kaksi on jo mainittu tässä jutussa. Jäljelle jäi vain viimevuotinen 3-4-tappio Ruotsille ystävyysottelussa. Lopuista peleistään Petković on voittanut 21 ja jäänyt neljässä pistejakoon.

Eurooppalaisessa maajoukkuejalkapallossa hänet muistetaan Sveitsistä, jota hän luotsasi vuosina 2014-2021. Petkovićin sopimus julkaistiin jo joulukuussa 2023, mikä raivostutti hänen silloisen työnantajansa Lazion puheenjohtajan Claudio Lotiton. Bosnialaisluotsi sai potkut ja päätyi oikeustaisteluun Lotitoa ja Laziota vastaan.

Sveitsin peräsimessä Petković jojdatti joukkueensa kahdessa arvoturnauksessa neljännesvälieriin ja kertaalleen kierrosta pidemmälle. Jälkimmäinen on yhä Sveitsin paras saavutus EM-tasolla. Kaikkiaan Petković hävisi Sveitsin kanssa 13 arvokisapelistään vain kaksi varsinaisella peliajalla.

Algerian joukkue on sekoitus Aasiassa ja Euroopassa pelaavia nimiä, ja mukaan mahtuu myös muutama todellinen huippuyksilö. Heistä kirkkaimpana loistaa kapteeni Riyad Mahrez, joka edustaa nykyään Saudi-Arabiassa Al-Ahlia. Manchester Cityn entisen taiturin jalat eivät enää kanna täysiä ysikymppisiä, mutta hän on avauksessa aina, kun kunto ja tilanne sen sallivat.

Muita merkittäviä pelaajia ovat esimerkiksi Lillen toppari Aïssa Mandi ja keskikenttäpelaaja Nabil Bentaleb, Borussia Dortmundin keskuspuolustaja Ramy Bensebaini, Manchester Cityn laitapakki Rayan Aït-Nouri sekä Wolfsburgin hyökkääjä Mohamed Amoura, joka oli Afrikan karsintojen paras maalintekijä kymmenellä osumallaan. Algerian maalia vartioi ranskalaislegenda Zinédine Zidanen poika Luca Zidane, joka edustaa seuratasolla espanjalaista Granadaa.

Itävalta

Burschen oli merkittävä jalkapallomaa Euroopassa viime vuosisadan alkupuoliskolla. Itävalta ylsi historian toisissa MM-kisoissa neljänneksi ja niitä seuranneissa olympialaissa hopealle.

Maajoukkue selvisi myös vuoden 1938 MM-kisoihin, mutta Itävalta liitettiin natsi-Saksaan, sen jalkapalloliitto lakkautettiin ja sen pelaajat siirtyivät Saksan riveihin.

Itävallan silloinen tähtipelaaja, ”jalkapallon Mozartina” tunnettu Matthias Sindelar kieltäytyi jättämästä kotimaataan ja pelaamasta Saksan paidassa. Liitoksen jälkeen Itävalta kohtasi Saksan niin sanotussa Anschluss-ottelussa, joka oli natsihallinnon suunnittelema tapa juhlistaa liittämistä. Sindelarin pyynnöstä Itävalta pelasi perinteisten valkomustien asujensa sijaan punavalkoisissa paidoissa, jotka vastasivat maan lipun värejä. Ottelu päättyi Itävallan 2-0-voittoon, ja Sindelarin kerrotaan juhlineen maaliaan näyttävästi natsijohtajien edessä.

Seuraavana vuonna Sindelar ja hänen tyttöystävänsä Camilla Castagnola löydettiin menehtyneinä kotoaan. Pariskunnan viralliseksi kuolinsyyksi kerrottiin hiilimonoksidimyrkytys. Myöhemmin on spekuloitu, johtuiko heidän kuolemansa onnettomuudesta, itsemurhasta vai murhasta.

Toisen maailmansodan jälkeen Itävalta palasi näyttävästi MM-kisoihin sijoittumalla vuoden 1954 turnauksessa kolmanneksi, mikä on yhä maan paras suoritus arvokisoissa. Tuon jälkeen se on jäänyt neljästi MM-kisoissa toiseen tai ensimmäiseen lohkovaiheeseen. EM-turnaukseen Itävalta on selvinnyt neljä kertaa, kaikki tällä vuosituhannella. Kaksi ensimmäistä yritystä päättyivät lohkovaiheeseen ja kaksi viimeisintä neljännesvälieriin.

Itävallan nykyinen joukkue koostuu pitkälti monivuotisista luottopelaajista, joista osa osallistunee tänä kesänä ensimmäistä ja viimeistä kertaa MM-kisoihin. Heihin lukeutuvat muun muassa Real Madridin puolustaja ja maajoukkueen kapteeni David Alaba, Borussia Dortmundin keskikenttäpelaaja Marcel Sabitzer ja Belgradin Punaisen tähden hyökkääjä Marko Arnautović.

Alaba kärsi päättyneellä pohjevaivoista ja tuli viime viikolla harjoitusottelussa vaihtoon loukkaantumisen takia, mutta hän on kisoja varten pelikunnossa. Saman ottelun alkulämmöissä loukkaantui yksi Itävallan tärkeimmistä pelaajista, RB Leipzigin keskikenttäpelaaja Christoph Baumgartner, joka joutuu jättämään MM-kisat väliin saamansa reisivamman takia.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Baumgartnerin loukkaantuminen tietää isoa lovea Itävallan hyökkäyspelaamiseen. Arnautović on maajoukkueen otteluennätyksen haltija 133 pelillään ja maalitilaston kärki 47 osumallaan, mutta hän ei ole enää 37-vuotiaana elämänsä terässä.

Hyökkäykseen vaihtoehdoiksi jäävät Augsburgin Michael Gregoritsch ja Wolverhamptonin Saša Kalajdžić, joka on kärsinyt viiden vuoden aikana kolme vakavaa polvivammaa. Katseet kohdistuvat Sabitzeriin, joka on ollut vaikuttava valmistavissa otteluissa ja karsintapeleissä.

Keskikentällä luottokaksikon muodostavat RB Leipzigin joukkuekaverukset Nicolas Seiwald ja Xaver Schlager. Puolustuksessa vastuuta kantavat Freiburgin Philipp Lienhart, Comon Stefan Posch ja Bayern Münchenin monikäyttömies Konrad Laimer.

Maajoukkueen päävalmentajana toimii saksalainen Ralf Rangnick, joka on ollut pitkän uransa aikana kiistelty hahmo eurooppalaisessa jalkapallossa. Suorasanaista strategia kutsuttiin aikoinaan ivallisessä mielessä ”professoriksi”, mutta sittemmin titteli on muuttunut pilkkanimestä arvonimeksi.

Lukuisista saavutuksista kenties merkittävämpänä pidetään Rangnickin työtä Red Bullin jalkapalloverkostossa, jossa hän toimi sekä päävalmentajana että urheilujohdon tehtävissä.

Rangnick muistetaan myös lyhyestä pätkäpestistään kauden 2021-22 Manchester Unitedissa, johon hänen oli määrä jäädä neuvonantajaksi väliaikaisvalmentajuudensa jälkeen. Saksalaisluotsi ei saanut kiskottua kummoisia tuloksia Manchesterissä, mutta hän teki Unitedista pistävän huomion, jonka viesti vain vahvistui seuranneina vuosina suurseuran sukeltaessa syvemmälle ja syvemmälle.

Huhtikuussa 2022 Rangnick sanoi, että Manchester United tarvitsee kokonaisvaltaista remonttia ja vertasi operaation laajuutta ”sydämen avoleikkaukseen”.

Toissa vuonna Bayern München tavoitteli Rangnickia päävalmentajakseen, mutta hän kieltäytyi jäädäkseen Itävallan peräsimeen.

Jordania

Jamal Sellamin valmentama Jordania osallistuu tänä kesänä ensimmäistä kertaa historiassaan MM-kisoihin epäonnistuttuaan karsinnoissa yhdeksällä ensimmäisellä yrittämällään.

Aikaisemmin paras yritys nähtiin vuonna 2013, kun Jordania eteni maanosaliittojen väliseen ratkaisevaan karsintaotteluun, mutta Uruguay oli vahvempi murskalukemin 5-0.

Tällä kertaa kisapaikka irtosi Aasian karsintojen kolmannelta kierrokselta, jossa se tuli lohkossaan toiseksi Etelä-Korean taakse. Edeltävällä kierroksella Jordania oli jättänyt taakseen Pakistanin, Tadžikistan ja toisen kisamaan Saudi-Arabian, joka jäi toiseksi heikomman maalieronsa takia.

Jordanian maalitykki karsinnoissa oli yhdeksän osumaa iskenyt Al-Sailiyan kärkipelaaja Ali Olwan. Maajoukkue joutuu kuitenkin pärjäämään lopputurnauksessa ilman toista avainhyökkääjäänsä, Al-Arabin Yazan Al-Naimatia, joka sai joulukuussa vakavan polvivamman.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Yläkerrassa tärkeässä roolissa luuraa myös Rennesin laituri Musa Al-Taamari, joka on Jordanian joukkueen ainoa pelaaja Euroopan Top 5 -sarjoissa. ”Jordanian Messinä” tunnettu Al-Taamari valittiin kaudella 2018-19 Kyproksen pääsarjan parhaaksi pelaajaksi, kun hän voitti Apoelin kanssa mestaruuden.

Jordania on MM-kisojen mittakaavassa pieni tekijä. Sen ainoat pokaalit ovat tulleet viime vuosituhannella arabimaailman mestaruuskisoissa, mutta viime vuosina Jordanian jalkapallo on ottanut suuria harppauksia eteenpäin.

Maa ylsi toissa vuonna sensaatiomaisesti Aasian mestaruuskisojen loppuotteluun ja seuraavana vuonna Sellamin johdolla FIFA Arab Cupin finaaliin. Kummatkin olivat saavutuksina Jordanialle ensimmäisiä sen historiassa.

MM-kisapaikan varmistuttua Jordanian kuningas Abdullah II antoi Sellamille Jordanian kansalaisuuden, ja maan pääministeri Jafar Hassan allekirjoitti hiljattain määräyksen, jonka mukaan julkisen sektorin työntekijät saavat aloittaa työpäivänsä tavallista myöhemmin, jotta he voivat kannustaa joukkuettaan turnauksessa.

Seuraa häntä

Ibrahim Maza, Algeria

Berliinissä syntynyt Maza pelasi juniorivuosinaan Saksan maajoukkueissa, mutta vaihtoi toissa vuonna edustusoikeutensa Algeriaan.

Hän teki läpimurtonsa Hertha Berlinissä, josta matka jatkui vuosi sitten Bayer Leverkuseniin. Debyyttikauden edetessä vastuuta alkoi tulla enemmän ja enemmän, ja Maza pääsi pelaamaan myös 12 ottelua Mestarien liigassa.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Ahtaissa tiloissa ja luovuudellaan loistava Maza on saanut kannattajilta lempinimekseen ”Mazadona”.

MM-kisojen alla Maza julisti isoon ääneen, että Algeria voittaa avausottelussaan Messin Argentiinan, jonka suurimmat lehdet innostuivat jakamaan kommentit lukijoilleen.

Katso ainakin tämä ottelu

Argentiina – Itävalta , 22. kesäkuuta klo 20

Argentiinan kovin testi lohkovaiheessa. Lionel Scalonin joukkue lähtee suosikkina jokaiseen kolmeen peliin, mutta Itävalta on sen realistisin uhkaaja.

Ralf Rangnickin juoksuvoimainen ryhmä laittaa Argentiinan konkarit koetukselle. Itävalta ottaa juoksumetreissä kiinni sen, minkä se taitotasossa häviää.

Näin käy

1. Argentiina. La Albicelestellä kävi hyvä arpatuuri. Argentiinan tasoa ei mitata vielä näissä peleissä, jos se pääsee omalle tasolleen.
2. Itävalta. Rutinoituneen ryhmän tavoite on pitkällä turnauksessa. Lohkovoitto olisi valtavan työn takana, mutta jatkopaikka on vähimmäistavoite.
3. Algeria. Lähtee taistelemaan lohkon toisesta sijasta. Aavikkoketut tarvinnee sitä varten ison päänahan.
4. Jordania. Viime vuosien kehitys palkittiin MM-kisapaikalla, mutta lohkovaihetta pidemmälle se ei vie.

J-lohkon ottelut

17.6. klo 4.00: Argentiina – Algeria
17.6. klo 7.00: Itävalta – Jordania
22.6. klo 20.00: Argentiina – Itävalta
23.6. klo 6.00: Jordania – Algeria
28.6. klo 5.00: Algeria – Itävalta
28.6. klo 5.00: Jordania – Argentiina

Joukkueiden kokoonpanoihin pääset käsiksi tästä linkistä.

Ville Liimatta

LUE LISÄÄ MM-KISOISTA!