Cristiano Ronaldon koskettava jäähyväiskirje portugalilaisille: "Annoin kaikkeni Portugalin puolesta"

Cristiano Ronaldo kertoi torstaina aamupäivänä maajoukkueuransa tulevan päätökseen.

41-vuotias Ronaldo on Portugalin historian paras maalintekijä 146 maalilla. Ronaldo pelasi yhteensä 234 maaottelua Portugalin A-maajoukkueessa vuosina 2003-2026.

Ronaldo julkaisi lopettamispäätöksen yhteydessä kirjeen portugalilaisille. Alhaalta voit lukea kirjeen kokonaisuudessaan.

– Portugalin kansalle.

– Päivä on koittanut luovuttaa takaisin maajoukkueen paita ja kapteeninnauha, jotka kuuluvat meille kaikille.

– En ole koskaan kokenut niiden kuuluvan yksinomaan minulle, mutta 23 vuoden ajan minulla on ollut etuoikeus ja vastuu kantaa niitä, puolustaa niiden kunniaa ja viedä niitä mukanani stadioneille ympäri maailmaa.

– Tänään on tullut aika siirtää ne tulevaisuuden käsiin. Päätös ei ollut helppo, sillä kaikkia päätöksiä ei tehdä pelkästään järjellä. Ne tehdään myös sydämellä. Päätän nyt matkan, joka alkoi elokuussa 2003 ja muutti elämäni ikuisesti.

– Kun katson taaksepäin ja ajattelen kaikkea sitä, mitä koin maajoukkueessa, en näe ainoastaan otteluita, maaleja, ennätyksiä tai pokaaleja. Näen ihmisiä.

– Näen siirtolaisia, jotka tunsivat 90 minuutin ajan olevansa hieman lähempänä Portugalia. Näen miljoonia portugalilaisia, joita en koskaan henkilökohtaisesti tavannut, mutta joista tuli osa elämääni. Sillä loppujen lopuksi jalkapallo on paljon enemmän kuin peli. Jalkapallossa on kyse ihmisistä.

– Koko maajoukkueurani ajan yritin aina ylittää omat rajani. Halusin voittaa, halusin olla paras, halusin tehdä historiaa. Vaadin itseltäni aina paljon. Halusin aina enemmän. Uskoin aina, että voisimme päästä vielä pidemmälle, ja annoin kaikkeni tämän paidan puolesta.

– Matkan varrella oli täydellisiä iltapäiviä ja iltoja. Oli voittoja, joita en koskaan unohda. Oli tappioita, joiden muistaminen sattuu vielä tänäkin päivänä.

– Myös minä epäonnistuin. Myös minä kärsin. Oli hetkiä, jolloin en pystynyt antamaan portugalilaisille sitä, mitä he niin kovasti toivoivat. Mutta en koskaan luovuttanut. Ja ennen kaikkea en koskaan lakannut tuntemasta ylpeyttä siitä, että sain edustaa Portugalia.

– Näiden vuosien aikana opin muutamia hyvin yksinkertaisia asioita: maalit tulevat ja menevät, pokaalit päätyvät museoihin ja ennätykset rikotaan lopulta, mutta on olemassa jotakin, mitä aika ei voi koskaan pyyhkiä pois.

– Se paikka, joka minulla on ihmisten sydämissä. Jos olen koskaan saanut teidät onnellisiksi, jos jokin maaleistani on saanut teidät halaamaan jotakuta, unohtamaan hetkeksi huolenne tai tuntemaan ylpeyttä maastamme, silloin kaikki on ollut sen arvoista.

– Sillä myös sitä portugalilaisuus on. Me kärsimme yhdessä. Nousemme yhdessä takaisin jaloillemme. Uskomme uudelleen.

– Portugali tarvitsee aina nuoria, jotka uskaltavat unelmoida, pelaajia, jotka eivät koskaan luovuta, ja uusia sukupolvia, jotka uskovat, että on mahdollista päästä paikkoihin, joihin kukaan ei ole ennen päässyt. Sillä maa, joka luo jatkuvasti uusia sankareita, on maa, joka ei koskaan lakkaa uskomasta itseensä.

– Maajoukkuetovereilleni haluan jättää erityisen viestin. Kiitos jokaisesta juoksuaskeleesta, jokaisesta halauksesta, jokaisesta riidasta, jokaisesta hiljaisesta hetkestä ennen kentälle astumista, jokaisesta yhdessä juhlimastamme voitosta ja jokaisesta tappiosta, joka teki meistä vahvempia.

– Minulla oli etuoikeus olla kapteeninne, mutta yksikään kapteeni ei kulje yksin. Te kaikki olette osa tarinaani.

– Kaikille valmentajille, johtajille, lääkäreille, fysioterapeuteille, huoltajille, joukkueen henkilökunnalle ja kaikille niille lukemattomille ihmisille, jotka työskentelivät kanssani näiden vuosien aikana: kiitos. Monet teistä eivät koskaan päätyneet valokuviin, mutta ilman teitä yksikään niistä valokuvista ei olisi ollut mahdollinen.

– Perheelleni: kiitos siitä, että jaoitte tämän unelman kanssani. Kiitos, että ymmärsitte poissaolot, uhraukset ja ne hetket, jolloin maajoukkue vei tilaa, joka kuului myös teille. Jos pääsin näin pitkälle, se johtui siitä, että kuljimme aina käsi kädessä.

– Ja teille, Portugalin kansa, kaikille portugalilaisille ympäri maailmaa, haluan sanoa vielä yhden asian. On olemassa yksi kuva, jota kannan aina mukanani. Hetki, jolloin kansallislaulu alkaa soida.

– Katson ympärilleni. Näen joukkuetoverini. Näen katsomot. Näen lapsia, äitejä, isiä ja isovanhempia. Näen portugalilaisia, jotka ovat matkustaneet kaukaa vain päästäkseen paikalle. Ja noina hetkinä lakkaamme olemasta erilaisia.

– Ei ole seuroja. Ei ole värejä. Ei ole yhteiskuntaluokkia. Ei ole ammatteja. Ei ole mielipiteitä. On vain yksi intohimo: Portugali. Se on tunne, jota kannan mukanani koko loppuelämäni.

– Tänään matkani maajoukkueen pelaajana kentällä tulee päätökseensä. Lähden pää pystyssä, ylpeänä kulkemastani matkasta ja tietäen, että annoin kaikkeni Portugalin puolesta. Mutta en koskaan lakkaa olemasta yksi teistä.

– Jatkan kärsimistä, jännittämistä ja jokaisen portugalilaisen voiton juhlimista aivan kuten tähänkin asti. Käytin elämäni siihen, että pyrin maailman parhaaksi pelaajaksi. Tänään ymmärrän, että suurin voittoni oli saada kunnia edustaa maailman parasta maata.

– Kiitos näistä 23 vuodesta. Kiitos, että uskoitte minuun. Kiitos, että annoitte minun elää unelmaa, joka alkoi, kun olin vielä pieni poika Madeiralla juoksemassa pallon perässä. Numero 7 -paita jää jäljelle, mutta ylpeys siitä, että sain kantaa sitä, kuuluu minulle ikuisesti.

– Portugali tulee aina olemaan osa minua. Ikuisesti.

Aiheet Maajoukkueet Portugali Ronaldo Cristiano Uutiset

Cristiano Ronaldon koskettava jäähyväiskirje portugalilaisille: ”Annoin kaikkeni Portugalin puolesta”

SuomiFutis