Hyypiä pitää Huuhkaja-jatkonsa edelleen salassa

Sami Hyypiä aloitti maajoukkueuransa vuonna 1992 ja pohtii edelleen maajoukkueutaipaleensa jatkoa. Huuhkaja-kapteeni kertoo Suomifutis.com-sivuston haastattelussa miten jalkapallo on mennyt noina vuosina eteenpäin ja hän raottaa verhoa myös oman jatkonsa osalta.

Olet ollut mukana A-maajoukkueessa vuodesta 1992 saakka. Miten jalkapallo Suomessa on mennyt niistä ajoista eteenpäin?

Kyllä intressi maajoukkuetta kohtaan on median ja yleisön puolelta paljon isompaa kuin silloin, kun itse aloitin. Se on yksi iso asia. Lisäksi olemme menneet koko ajan ammattimaisempaan suuntaan  ja se on hirveän tärkeää.

Pelaajat pelaavat kovissa ammattilaissarjoissa ja samalla myös maajoukkueen toiminnassa on sitä kautta menty ammattimaisempaan suuntaan. Se on tärkeä asia siihen, että kehitys jatkuu.

Muutkin joukkueet ovat samaan aikaan luonnollisesti kehittyneet ja siinä olisi pysyttävä mukana.

Sukupolvenvaihdos ei välttämättä siihen asiaan hirveästi hyödytä. Toivotaan, että nuorista jätkistä löytyy sitä, että he ottavat johtajuutta ja roolia joukkueessa, kun vanhemmat lähtevät pois.

Ovatko nykyajan nuoret jo valmiiksi ammattimaisempia, kun he liittyvät maajoukkueeseen kuin esimerkiksi sinun alkuaikoina?

Jokainen on erilainen, mutta näistä nuorista olen huomannut, että ehkä se on erilaista. Kun itse tulin A-maajoukkueeseen, en ehkä uskaltanut olla oma itseni ja olin hiljainen poika omassa nurkassani.

Nämä nykynuoret tuntuvat olevan samanlaisia kuin kaikkialla muuallakin. Mielestäni se on hyvä asia. He eivät ole jännittyneitä kun he tulevat mukaan, sillä olemme kuitenkin kaikki samanlaisia pelaajia.

Se varmasti auttaa, että me vanhemmat ollaan mitä ollaan ja he ovat huomanneet meidän olevan ihan mukavia tyyppejä. Ei tarvitse olla muuta kuin oma itsensä.

Nähdäänkö sinut kipparoimassa Huuhkajia myös seuraavissa karsinnoissa?

No se jää nähtäväksi. En ole minkäänlaisia päätöksiä tehnyt puoleen tai toiseen.

Se nähdään sitten kun karsinnat alkavat ja siinä on se Belgia-peli elokuun alussa. Jos karsinnoissa mukana olen, niin varmasti siinä ottelussa minut nähdään kentällä.

Kuinka helppoa on toimia Suomen kapteenina?

Onhan se helppoa, sillä en ole sellainen räyhääjä. Yritän omalla esimerkilläni näyttää ja puhua ja kommunikoida kentällä mahdollisimman paljon olkoon minulla se nauha kädessä tai ei. Teen sama hommaa eikä se nauha ole muuttanut sinä mielessä mitään.

//