SuomiFutis-sivusto tapasi Jari Litmasen Amsterdamissa ja kysyi elävältä legendalta muun muassa pelaajauran jatkosuunnitelmista ja näytösotteluiden luonteesta.

Jari Litmanen, sinulta on jo paljon kyselty jatkosuunnitelmista peliuran suhteen. Nömme Kaljun osalta on liikkunut huhuja jopa pelkkien euromatsien pelaamisesta. Olisiko tällainen vaihtoehto edes teoriassa mahdollinen?

Minä en ota kantaa huhuihin, vaikka niitä tasaisin väliajoin kantautuu myös minun korviini. Tuntuu vähän turhauttavalta alkaa korjailemaan joidenkin ihmisten ajatuksia, heittoja tai mitä ne sitten onkin. Sitä joutuisi muutoin aika paljon tekemään.

Minä en ole edelleenkään tehnyt sitä päätöstä, että missä jatkossa pelaisin. Fakta on se, etten ole kohta puoleentoista vuoteen pelannut virallista ottelua. En ole miettinyt lopettamista, vaan ehtoja, joilla voisi jatkossa pelata.

Se on mahdollista, että olen pelannut viimeisen otteluni. On kuitenkin myös mahdollista, etten ole sitä vielä pelannut. Jo vuodesta 2004, jolloin tulin FC Lahteen, on tietyiltä tahoilta yritetty lopettaa pelaajauraani. En edelleenkään ole lopettanut.

Jo vuodesta 2004 saakka minua on joka vuosi yritetty istuttaa Ajaxiin, joka vuosi Palloliittoon. Edelleen ollaan tällä samalla polulla. Yritän vain painottaa tässä sitä, että olen aina edennyt loogisesti. Olen aina tehnyt niin, miten olen sanonut tekeväni. Minä mietin asioita rauhassa, olen tehnyt vuoden mittaisia sopimuksia kerrallaan.

Minun on hyvin vaikea sanoa tulevaisuudesta mitään, sillä sitä päätöstä en ole vielä tehnyt.

Kysymys olikin teoreettinen siltä osin, että voisitko kuvitella vetäväsi joku vuosi – oli se sitten viimeinen tai toiseksi viimeinen vuotesi – pelkästään euromatsit jossain joukkueessa?

Minä en lähde noihin teoriajuttuihin millään tavalla kommentoimaan. Kyllä minulla aina joku projekti on, jos lähden vielä pelaamaan. Mikä se projekti sitten olisi, sitä on mietittävä. En nyt kuitenkaan ota suoranaisesti kantaa Nömme Kaljuun, enkä Euroopan liigan peleihin.

Heitän nyt kuitenkin näin ilmaan: On hyvin paljon mahdollista, että Nömme Kalju pelaa vain ja ainoastaan kaksi europeliä. Jos siinä miettisin itseni kannalta, että treenaisin, treenaisin ja treenaisin, ja pelaisin sen jälkeen kaksi peliä. Mitä sitten? Siinä on viikko pelien välissä.

En ole sitä miettinyt, enkä ota asiaan tämän enempää kantaa. On kuitenkin siis hyvin paljon mahdollista, että Nömme Kaljun europelit jäävät kahteen. Olisiko se sitten sellainen juttu, mihin minä tähtäisin? Jokainen voi ottaa oman näkemyksensä siihen.

Kuinka iso rooli perheellä on pelaajauran jatkoa pohtiessasi?

Kun puhun miettiväni kokonaisuutta, niin puhun tietenkin kaikista asioista, jotka kuuluvat elämääni. Perhe on joka päivä minun elämässäni. Jos olen aikaisemmin elänyt vahvasti jalkapallon kautta huippujalkapalloilijana huippuseuroissa, niin nythän sitä tilannetta minulla ei ole. En pelaa huippusarjassa enkä huippujoukkueessa.

Perheellä on tämän takia tällä hetkellä paljon suurempi rooli kuin koskaan aikaisemmin. Elän tällä hetkellä enemmän perheen ehdoilla kuin mitä olen ikinä elänyt. Perhe on tullut suuremmaksi ja tärkeämmäksi asiaksi. Kokonaisuutta miettiessä perhe on yksi niistä tärkeimmistä elementeistä, joiden on oltava täysin kunnossa, ennen kuin otan mitään tehtävää vastaan – oli kyse sitten pelaamisesta, valmentamisesta tai mihin kaikkeen minua jo ollaan viemässä.

Sinulla on kokemusta useista huippuliigoista. Onko joku tietty liiga, jossa olisit halunnut vielä pelata?

Olen nähnyt Englannin, Hollannin, Saksan ja Espanjan. Olen pelannut italialaisia huippuseuroja vastaan eurocupeissa monet kerrat ja olen myös Ranskassa pelannut pelejä. Periaatteessa olen siis nähnyt kaikki Euroopan huippuliigat.

Ei minulla sinällään jää mitään kaipausasteelle, esimerkiksi että olisinpa vielä Italiassa pelannut. Minulla on ollut omat mahdollisuudet pelata Italiassa, enkä ole niitä käyttänyt. Ne ovat olleet ihan omia valintoja.

Kun puhutaan kokonaisuudesta, on tehtävä valintoja. Kun teen jonkun valinnan, niin yritän aina olla itseni kanssa sinut. Se on sen hetken valinta ja tehty sen hetken tuntemusten ja tietojen mukaan.

Mikä näytösmatseissa viehättää? Ilmeisesti tykkäät vetää niitä, kun usein olet mukana?

Minä pidän niiden avulla pelituntumaa yllä (nauraa).

Minkälaisia tilaisuuksia ne ovat? Kuinka tosissaan niissä pelataan vai ovatko ne ainoastaan kevyttä höntsää?

Olen vuoden aikana ollut useissa näytöspeleissä mukana. Aivan kuten sarjoissa, pelaajissa ja peleissä on eroja, niin myös näytösmatseissa. Esimerkiksi El Clasicon eli Barcelona vastaan Real Madrid pelattuna Qatarissa voisin sanoa olleen tasoltaan korkea. Ei se puhtaasti mikään ystävyysottelu ollut, vaikka ennen ja jälkeen pelin oltiin kaikki kavereita.

Tuommoisessa yksittäisessä ottelussa ollaan jo korkealla tasolla. Jokaisella pelaajalla on sen verran kovaa pelimiehen luonnetta sillä hetkellä, kun vedät yllesi Barcelonan tai Real Madridin paidan. Silloin kyllä unohtuu se, että paikalle on tultu pelaamaan näytöspeliä. Se on kyllä kaukana siitä.

Näin se on monesti muissakin näytösotteluissa. Se hieman riippuu tapahtumasta ja pelaajista, että miten tosissaan sitä otetaan. Niissä matseissa, joissa itse olen ollut, on lähtökohtaisesti ollut paljon minulle tuttuja pelaajia joko omalla tai vastapuolella. Niistä on tullut kivoja tapahtumia, jotka otetaan puolitosissaan.

Joitain vastaan on tullut aikanaan väännettyä tosissaan tärkeistä pisteistä tai isoista pytyistä. Enää ei aivan sillä tasolla vedetä, mutta puhutaan silti huippuyksilöistä eli hyvällä tasolla ollaan yhä. Kun jokainen on hieman tullut alaspäin, niin kaikki ovat yhä keskenään samalla tasolla.

Haetaanko näytösotteluissa siis välillä jopa revanssia johonkin tappioon?

Ei niin voi sanoa. Varmastikin esimerkiksi Qatarissa sekä Barcelona että Real Madrid olivat molemmat tyytyväisiä tasapeliin. Tosin toki siinä tietystä Realin jätkillä oli isompi virne pelin jälkeen, kun niillä oli se pytty kädessä voitettuaan rankkarikisan.

Pekka Franck, Amsterdam

Aiheet Haastattelut Huuhkajat Litmanen Jari Uutiset