Kommentti: Nyt tarrasta kannattaa maksaa 100 euroa

JJK Keski-Suomi Oy:n hallitus lähestyi tänään tiistaina keskisuomalaisia urheiluihmisiä avoimella kirjeellä. Seura pyytää kirjeessä raottamaan kukkaroa ja takaamaan seuralle vakaan perustan. JJK pyrkii saamaan keräyksellä kasaan 100 000 euroa elokuun puoliväliin mennessä. Jalkapalloihmiset voivat osallistua seuran pelastustalkoisiin erilaisin summin, sillä JJK on lanseerannut tukalaa tilannetta varten kampanjatuotteita – tarra irtoaa satasella, juliste kahdella sadalla ja seuran fanipaidasta nimikirjoituksella joutuu pulittamaan tonnin. Hinnat kertonevat jotain tilanteen epätoivoisuudesta.

Rahankäyttöä opiskeleva nuori

JJK on verrattain nuori seura, eikä se ole ollut kovin kauan mukana veikkausliigakartallakaan. Joukkueen urheilullinen menestys on ollut kohtalaisen hyvää, mutta seuratasolla vuodesta toiseen on menty pahasti pakkaselle. JJK onnistui saamaan vasta viime tilikaudelta kohtalaisen tuloksen, kun tappiota kertyi vain 76 tuhatta euroa. Yhteensä viimeisen neljän tilikauden ajalta lunta on kuitenkin tullut tupaan noin miljoonan euron verran. JJK on ollut monella tapaa kuin nuori, joka muuttaa ensimmäisen kerran pois vanhempien hoiteista. On vietetty railakkaita iltoja, on sisustettu taloa joutavilla esineillä, mutta samalla kaiken keskellä oikeanlainen pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus ovat puuttuneet. Lyötyä on tosin turha liikaa lyödä, sillä JJK itsekin myöntää kasvukivut avoimessa kirjeessään. Silti on aiheellista kysyä, miksi jarrua vedetään pohjaan kunnolla vasta nyt? Miksi vasta nyt, kun renkaat ovat sudittaneet jo miljoonan taivaan tuuliin? Jalkapalloseuraa ei voi johtaa loputtomiin pelkästään suuruudenhulluilla ajatuksilla. Menestyvän seuran elättäminen – ainakin Suomessa – on oikeastaan varsin tylsää nollatuloksessa tasapainoilua. Glamour on aika kaukana tuosta arjesta.

Mitä jatkossa?

JJK:lle nollatulosajattelun sisäistäminen maksoi miljoonan. JJK:n tapaus osoittaa, ettei urheiluseurojen pyörittäminen ole muusta talouselämästä irrallaan olevaa toimintaa. Myös urheilumaailmassa jotain on jäätävä viivan ylle, sillä intohimon määrää ei merkitä erikseen tilikauden tulokseen. JJK – jos sen toiminta nyt ylipäätään jatkuu – aikoo avoimen kirjeen mukaan profiloitua kasvattajaseuraksi entistä enemmän. Tämä on ehdottoman oikea suunta, etenkin jos yhteisö halutaan saada pysyvästi omalle puolelle. Pitäisikö jyväskyläläisseuraa kuitenkaan enää tukea taloudellisesti? Haluaako kukaan järkevä maksaa satasta tai vieläkin enemmän fanikrääsästä? Ehkäpä kukaan järkevä ei haluakaan, mutta JJK:n onneksi tunteilla on tapana mennä rationaalisuuden edelle ainakin tällaisissa tapauksissa. Tämä saattaa olla kuitenkin viimeinen kerta, kun JJK voi enää luottaa yritysten, yhteisöjen ja nyt myös kannattajien taloudelliseen selkänojaan. Tämä saattaa olla myös ensimmäinen kerta, kun jyväskyläläisseurassa sisäistetään kunnolla tämä kestämätön yhtälö. Siksi tarrasta kannattaa maksaa vielä tällä kertaa sata euroa. Ensi kerralla järjen on syytä voittaa, sillä tunteille ei jää enää sijaa. Jaakko Käyhkö (Twitter:@JaakkoKayhko)