Jari Litmasen upea maajoukkueura päättyi San Marino -kotiotteluun marraskuussa 2010.

Tänään torstaina julkistettua elämäkertaansa esitellyt Litmanen kertoi, että lopulta yli 20 vuoden ajanjakso päättyi hänen itsensä kannalta hieman yllättäen.

– Minulta oli eri yhteyksissä kysytty urani loppumisesta. En ollut itse sille uhrannut aikaa, ja tarkoitus oli asiaa pohtia vasta myöhemmin talvella.

Mixu Paatelaisen tultua seuraavana vuonna päävalmentajaksi oli maajoukkueen ympärillä painetta joukkueen nuorentamiseen.

– Lopulta toiset ihmiset päättivät puolestani maajoukkueurani loppumisesta, Litmanen muistelee.

Kirjassa hän on muotoillut asian näin:

Kaikkien muistojen päälle homma loppui vähän kuin seinään. Sain kunnian päättää maajoukkueurani maailman rankinglistan sijalla 208 olevaa maata vastaan muutaman tuhannen katsojan edessä synkkänä marraskuun iltana. Se tuntui silloin vähäiseltä vastineelta niille yli 20 vuodelle, jotka olin antanut Suomen A-maajoukkueelle. Se oli outo tunne. Minut halutaan mukaan [Mixu Paatelaisen maajoukkueeseen], mutta minulle ei ollut mitään roolia. Haluttiinko minut mukaan maskotiksi? Siitäkin roolista minulla tosin on kokemusta 1970-luvun alkuvuosilta äitini naisjoukkueesta.