Satuin lukemaan Hesarista Antti Muurisen kritisointia kritisoivan kirjoituksen (linkki) ja siihen Urheilulehden vastineen (linkki). Ilmeisesti UL oli se koira, johon kalikka kalahti. Ensin mieleni torppasi vuoropuhelun hedelmättömäksi keskusteluksi, jossa toinen puhuu meloneista ja toinen banaaneista, mikä ei ole vain urheilun ongelma. Tajusin ”vuoropuhelun” kertovan urheilun ja etenkin huippupallopelien kompleksisuudesta.

[nosto tasoitus=”oikea”]Toinen puhuu meloneista ja toinen banaaneista, mikä ei ole vain urheilun ongelma.[/nosto]

Kentällä on pallopelistä riippuen kahdesta useaan tusinaan pelaajaa, joiden liikkumista on rajoitettu vain löyhästi. Pallonkäsittelylle on asetettu tietyt säännöt, mutta jo yksittäisessä pallonhallinnassa erilaisten puolustuksen ja hyökkäyksen liikkumiskombinaatioiden määrä lähestyy rajatta ääretöntä.

Pelissä on tietyt lainalaisuudet, joita noudattamalla pääsee varmuudella kohti tavoiteltua lopputulosta. Joukkueessa pitää olla mahdollisimman hyviä pelaajia. Tilankäytön pitää olla sellaista, että puolustuksella on mahdollisimman vaikea vartioida hyökkääjiä. Koripallossa pitäisi päästä tilanteeseen, jossa yksittäinen puolustaja pystyy mahdollisimman harvoin vartioimaan kahta hyökkääjää. Tällöin hyökkääjäpelaaja auttaminen olisi mahdollisimman vaikeaa.

Hyökkääjä pyrkii luomaan edun, jota sijoittumalla tai liikkumalla oikein joukkue pyrkii monistamaan. Edun luominen voi tapahtua monella eri tavalla. Yksinkertaisimmillaan niin, että annetaan pallo sopivaan paikkaan sellaiselle pelaajalle, joka on omaa puolustajaansa vahvempi. Muita tapoja on löydä pallolliselle tai pallottomalle pelaajalle screen, jossa puolustus jää jälkeen tai sitten rakentaa sellainen tila, jossa hyökkääjä pystyy nopeus- tai voimaylivoimalla luomaan edun.

Edun monistuksessa tärkeää on henkilökohtaiset tekniikat, ei vain joukkuetaktiikka. Tekniikoiden oppiminen on tehokkaampaa, kun oppimisympäristöön yhdistetään oikein valintojen tekeminen taktisten mallien pohjalta. Siitä on kiistatonta tutkimusnäyttöä. Jalkapallossa vaikka positiivinen peliasento on sellainen. Tekniikoita on miljoonia, josta pitää pystyä löytämään olennaiset.

Kun etu on luotu, hyökkääjien tilankäytön pitäisi olla sellaista, että yhdellä onnistuneella puolustussuorituksella etua ei kurota umpeen. Lopulta koripallossa tilanne kulminoituu heittoyritykseen, jonka jälkeen pitäisi hyökkäyksen tietää, miten se pyrkii pelaamaan hyökkäyslevypallosta. Menemällä mahdollisimman monella pelaajalla levypalloihin, todennäköisyys uuden pallonhallinnan saamiseksi paranee, mutta samalla joukkueen haavoittuvuus puolustussuuntaan lisääntyy.

Levypallopelaaminen ja oikeastaan kaikki tekeminen nivoutuu yhteen pallopeleissä hieman ylenkatsottuun elementtiin. Mitä parempi yhteishenki ja itseluottamus joukkueessa, sitä enemmän yksittäinen pelaaja antaa kamppailutilanteissa itsestään ja sitä parempi todennäköisyys on voittaa yksittäinen kamppailutilanne. Itseluottamus on suoraan verrannollinen noudatetun taktiikan järkevyyteen. Pelaajilla on tendenssi uskoa sellaiseen, mikä on loogista ja vieläpä jonkun toisen joukkueen toimesta osoitettu toimivaksi.

Taistelun merkitys ymmärretään ja siitä kyllä sitten kirjoitetaan mitä ihmeellisimpinä termeinä. Mediasta löytyy voitontahtoa, huonoa peli-ilmettä, neitipalloa (yleensä vanhemman miestoimittajan kirjoittamana), hyvänolontunnetta, takki auki pelaamista. Yksi harha on, että kuvitellaan näiden olevan kokonaisuudesta irrallinen abstrakti käsite, jota voisi parantaa sormia napsauttamalla. Itsekin olen ollut kuuntelemassa kriisipalaverissa käsittelemässä joukkueen peli-ilmettä, kun mieleni on huutanut: ”Ostetaan sellaiset pelaajat, jotka voittavat riittävästi yksittäisiä tilanteita”, mikä oli toki silloin mieleni heikkoutta.

Tällä kaudella olen perehtynyt aikaisempaa enemmän ryhmä- ja urheilupsykologian perusteisiin. Se on vakuuttanut jo aiemmin empiirisesti uskomaani asiaan: vaikka taktiikka ei olisi täysin optimaalinen, hyvällä henkilöjohtamisella on mahdollisuus kompensoida taktisia tai teknisiä puutteita.

Siitä saan aasinsillan mediassa käytyyn kirjoitteluun. Monet tahot ovat fakkiutuneita joko taktisten ja teknisten mallien arvostamiseen tai sitten henkilöjohtamiseen. Jotenkin luulen, että Muurisesta käytävässä keskustelussa on kyse siitä.

[nosto tasoitus=”oikea”]Muurinen on kiistatta yksi nykypäivän kotimaisen jalkapallon huippuvalmentajista. Muuten tuollaisia saavutuksia ei vain olisi syntynyt.[/nosto]

Muurinen on kiistatta yksi nykypäivän kotimaisen jalkapallon huippuvalmentajista. Muuten tuollaisia saavutuksia ei vain olisi syntynyt. Osa hänen huippuvalmentajuutta on, että hän on osannut koota loistavat ryhmät, varmasti myös kohtuullisten budjettien avustamana. Muurisen meloneilla on jopa pelattu hyviä pelejä maailman kovimman sarjan lohkovaiheessa.

Asiaa ymmärtämättä arvaan, että hänen jalkapallonsa ei edusta taktisesti tai teknisesti äärimmäiseen vietyä optimointia tai ainakaan se ei ole sellaista, joka miellyttää alan nyansseihin perehtyneen toimittajan silmää. Sieltä saattaa puuttua banaaneja. Puhutaan eri asioista.

Samaan asiaan törmää usein myös korispiireissä. Joskus on voitettu väärin, kun ei pelata taktisesti optimaalisesti. Mutta se voi tarkoittaa myös sitä, että ei optimoida tietyn havainnoitsijan näkökulmasta oikeita asioita. Miljoonista muuttujista pitää löytää ne tietyt, joiden pohjalle joukkue rakentaa identiteettinsä. Kun on fakkiutunut tiettyjen identiteettikysymysten ympärille, toiset jäävät helposti huomioimatta.

Mikäli aikaa olisi ääretön määrä, kannattaisi optimoida kaikki muuttujat. Se ei kuulu reaalimaailmaan, mutta silti kannattaa pyrkiä parhaimpaan – jokainen omasta lähtökohdasta, on sitten valmentaja, toimittaja tai vaikka penkkiurheilija. Tätä kaikki keskustelu vie eteenpäin, kunhan ei pyritä todistamaan omaa erinomaisuuttaan, vaan pyritään viedä asioita eteenpäin. Siitä en ole varma, miten keskustelijat tässä tapauksessa siinä onnistuivat.

Pieti Poikola
Twitter: @coachpieti

Kirjoittajalla on 20 vuoden kokemus koripallovalmentamisesta. Hän on saavuttanut 3 Suomen mestaruutta. Viimeksi hän valmensi 4-vuotisella sopimuksella Tanskan maajoukkuetta ja samaan aikaan kuluvalla kaudella Korisliigassa seura oli Kouvolan Kouvot.

Aiheet Artikkelit Muurinen Antti Veikkausliiga