HIFK:lla pitkä tie pois pikkuveljen roolista: ”Ollaan vähän sinisen jättiläisen varjossa”

HIFK nousi kaudeksi 2015 Veikkausliigaan. Nousun mukana tuli hurmos ja loistava kannattajaryhmä. Vihdoin suuri ja mahtava HJK oli saanut pääkaupunkiin vastavoiman, puhuttiin kahvipöydissä. Nyt 120-vuotias IFK taistelee sarjapaikasta ja samalla myös etsii itseään.

Paljon HIFK:n tilanteesta kertoo seuraava tapahtumaketju. HJK:ssa mestarivalmentajaksi kasvanut IFK:n nykyinen päävalmentaja Antti Muurinen joutui anelemaan Tuomas Ahoa palaamaan vielä kerran pelikentille viime heinäkuussa. Muurinen menetti kaksi toppariaan loukkaantumisten takia, Kim Raimin sekä Pauli Kuusijärven.

Kaksi edellistä kautta HIFK:n puolustuslinjaa johtanut Aho lopetti viime kauteen, mutta oli valmis vielä kerran pukemaan punaisen paidan päällensä talkoohengessä. Tuskin Aho olisi moiseen suostunut, ellei seuralla olisi ollut niin suurta paikkaa hänen sydämessä. Sydämessä, joka on pohjimmiltaan omistettu MyPalle.

– Tässä yhteisössä on paljon samaa kuin MyPassa silloin 2000-luvun alussa, jolloin pelasin siellä Malisen Juhan valmennuksessa. Halusin lähteä talkoisiin mukaan, Aho sanoo 1-0-voittoon päättyneen 120-vuotisjuhlaottelun jälkeen SuomiFutis-sivustolle.

HIFK:lla on upeat kannattajat ja Ahonkin mainitsema yhteisö on todellakin olemassa. Joukkueesta löytyy pelaajia, joilta löytyy seurauskollisuutta, kuten esimerkiksi Jukka Halme, Esa terävä ja Matias Hänninen. Silti seurassa on HJK:n entisiä tähtipelaajia ja HJK:n mestarivalmentaja, jonka lisäksi se pelaa HJK:n stadionilla vuokralaisena.

– Olisihan se kiva saada oma pieni pyhättö tälle seuralle tänne pääkaupunkiseudulle, missä voisi kehittää omaa toimintaa…

– Mutta se on vaikeaa, kun ollaan vähän tässä sinisen jättiläisen varjossa. He ovat hoitaneet omat hommansa hyvin, siitä kaikki kunnia Klubille. Kyllähän sitä haluaisi nähdä, että IFK nousisi jossain vaiheessa varteenotettavaksi haastajaksi pääkaupunkiseudun futiksessa. Ettei olisi enää isoveli ja pikkuveli, vaan olisi kaksi veljestä -asetelma, Aho puhuu.

HIFK on 120-vuotias perinteikäs seura. Paikka Veikkausliigassa pitää loppukauden aikana ansaita pelikentällä. Jotta IFK voisi nousta HJK:n todelliseksi vastavoimaksi, sen pitää kehittyä myös toimiston puolella.

Silti IFK:n täytyy aina olla IFK. Yhteisö, jossa on seuran näköisiä ihmisiä. Ihmisiä, jotka hullaantuvat siitä hetkestä, kun pelaajat ja kannattajat hyppivät yhdessä voitetun ottelun jälkeen.

– Aikanaan suurin syy sille, että halusin tulla IFK:hon pelaamaan oli kannattajat. Halusin olla osa sitä perhettä ja kokea sen fiiliksen, jonka Stadin Kingit luovat. Se tunne, kun hypimme kannattajien kanssa on sellainen, että vaikka kuinka koskee joka paikkaan ja on puhki, silloin sitä ei tunne. On vain hyvänolontunne, joka valtaa koko kropan.