Tuo otsikko voi kuulostaa vähän oudolta, koska eihän maaleja tule, jos ei pelaamaan pääse. Mutta omalla tavallaan tuo on totta täällä Leverkusenissa. Kun pääsee kentälle, on tarjoilu ja joukkueen pelaaminen sellaista, että maalinteko on ollut minulle helppoa. Sen kertovat tilastotkin. Mutta kentälle pääseminen on juuri nyt se ongelma.

Mutta mikäli se ei ole mahdollista, pitää tässä vaiheessa uraa miettiä jotain muita vaihtoehtoja.

Leverkusen on loistava seura ja viihdyn täällä erittäin hyvin. En todellakaan haluaisi lähteä pois ja on päivänselvää, että suuri haaveeni olisi päästä pelaamaan Leverkusenissa ja tehdä paljon maaleja juuri täällä. Mutta mikäli se ei ole mahdollista, pitää tässä vaiheessa uraa miettiä jotain muita vaihtoehtoja. Mitään keskusteluja ei ole käyty, mutta tietysti seura tietää, että haluan pelata. Ja sen haluan myös itse osoittaa jokaisessa harjoituksessa ja jokaisena niistä harvoista hetkistä, jolloin olen kentällä ollut.

Olin avauksessa edellisen kerran viime vuoden syyskuussa.

Olin avauksessa edellisen kerran viime vuoden syyskuussa. Siinä oli tietysti se loukkaantuminen, mutta loukkaantumisen jälkeen olen tullut kentälle vain penkiltä. Maaleja on tullut mukavasti – edellinen peli, jossa pelasin, loppui tekemääni maaliin. Kokoonpanossa olen kyllä ollut, mutta muut pelaajat ovat komennettu kentälle.

Vaikeaksi tilanteen tekee se, että pelaamme tällä hetkellä vain yhdellä kärjellä ja se kärkimies on Saksan maajoukkuemies Kevin Volland. Volland on ollut viime aikoina huippuvireessä. Kun sitten istun penkillä seurahistoriamme kalleimman pelaajahankinnan vieressä – hyökkääjä siis hänkin – on tietysti ymmärrettävää, että häntä halutaan peluuttaa. Enkä lähde mitenkään kritisoimaan ketään tai vertailemaan, kuka on parempi kuin toinen: ei, valotan tällä vain tilannetta. Kilpailutilanne on hirmuisen kova ja juuri nyt siitä kärsin minä.

Tiedän, että teen asioita oikein ja tiedän myös sen, että tätä mieltä ollaan seurassa ja valmennuksessa. Muuten minut olisi jo myyty pois. Olen juuri nyt siinä mielessä pahimmassa mahdollisessa tilanteessa pelaajalle: en mahdu valmentajan pelisuunnitelmaan, mutta olen liian hyvä päästettäväksi muualle. Ymmärrän seuran kannan, mutta tietysti minulla on pelaajana oikeus janota kentälle. Tämän homman voisi lopettaa, jos näin ei olisi.

Kilpailutilanne on hirmuisen kova ja juuri nyt siitä kärsin minä.

Meillä on vielä neljä ottelua jäljellä ennen joululomaa. Olen koko ajan valmis siihen, että käsky kentälle tulee ja valmis käyttämään ne tärkeät minuutit. En ole masentunut, olen nälkäinen. Kuten sanoin jo alussa, oma tähtäimeni ja haaveeni on pelata huipulla juuri Leverkusenissa. Olen edelleen hyvin lähellä sitä tavoitetta. Siksi työmoraali on koko ajan pysynyt korkealla – ja pysyy.

Perjantaina kohtaamme Stuttgartin. Jos pelaamme sillä tasolla kuin olemme viime aikoina pelanneet, voitamme. Pitää vain tällä kertaa katsoa, ettemme saisi punaista korttia… Pari viime aikojen punaista ovat jättäneet meidät kahteen tasapeliin otteluista, jotka meidän olisi pitänyt voittaa.

Eli kolme pistettä hakusessa. Ja tietysti niin, että saan itse vaikuttaa niiden tulemiseen muullakin tavoin kuin joukkuekavereita kannustamalla penkillä.

Huuhkajien ja Bayer Leverkusenin hyökkääjä Joel Pohjanpalo on SuomiFutis-sivuston asiantuntija, jonka ”Jollen Danger Zone” tuo iloa lukijoillemme kolumnien ja videoiden muodossa (uutinen).