Vuonna 2015 uransa lopettanut maalivahti Gustav Långbacka oli rakentamassa pohjaa IFK Mariehamnin menestykselle seuran ensimmäisinä kausina Veikkausliigassa. Hän oli mukana myös nostamassa Ilvestä Kakkosesta Veikkausliigaan uransa loppuvuosina. Vaikka jalkapalloura on jäänyt taakse, niin Långbacka tarkkailee edelleen entisten joukkueidensa otteita Veikkausliigassa.

Kokkolalaisen GBK:n kasvatti debytoi Veikkausliigassa IFK Mariehamnin paidassa kaudella 2009. Hän vietti saarella yhteensä kolme kautta, jonka jälkeen hän siirtyi Ilvekseen. Peliuran loputtua raamikas maalivahti on asettunut aloilleen Tampereelle.

– Kun tulin Tampereelle vuonna 2012 IFK Mariehamnista, niin aloitin LähiTapiolassa töissä ja sillä tiellä ollaan edelleen ja tänne on jääty. Täältä on löytynyt elämänkumppani ja tullut perhettä. Normaalia työ- ja lapsiperheen arkea ja yritän pitää vähän myös kunnostani huolta, Långbacka kertoo SuomiFutis-sivustolle.

Långbacka siirtyi Ilvekseen, kun joukkue pelasi vielä Kakkosessa. Hän oli mukana nostamassa seuraa aina Veikkausliigaan asti, jonka jälkeen lopetti uransa.

– Vuoden 2015 jälkeen jalkapallo on jäänyt pois. Uhrasin niin paljon vapaa-aikaa jalkapalloon ja siinä tuli tehtyä aika pitkiä päiviä pari vuotta. Oma roolini jäi Mika Hilanderin kakkosena aika pieneksi, mutta sitä ennen minulla oli hyviä kausia. Tuntui, että oli oikea aika lopettaa ja panostaa perheeseen, Långbacka valottaa lopettamisensa taustoja.

Långbackan mukaan Ilveksen toiminta on mennyt huomattavin askelin eteenpäin niistä ajoista, kun hän liittyi mukaan seuraan.

– Homma on täysin muuttunut niistä ajoista. Silloin 2012 kaikki olivat vielä amatöörejä ja mukana oli paljon nuoria pelaajia. Niistä Lauri Ala-Myllymäki ja Tatu Miettunen ovat nyt nousseet isoon rooliin. Vanhempi kaarti on sitten heittänyt pyyhkeen kehään ja ainoastaan Hilander on mukana. Kävimme tyttären kanssa katsomassa Ilves-SJK-pelin ja kausikortti löytyy myös, eli pyrin käymään peleissä kyllä mahdollisuuksien mukaan.

Ennen Ilvestä Långbacka pelasi kolme kautta IFK Mariehamnissa. Långbackalla on lämpimät muistot ajastaan saarella.

– Ne olivat hienoja vuosia. Vuonna 2009 joukkueessa oli paljon uusia pelaajia ja niiltä ajoilta jäi paljon hyviä ystäviä kuten Sasha Anttilainen ja Tamas Gruborovics. Heidän kanssaan pidän edelleen tiiviisti yhteyttä. Se vuosi oli itseltäni myös parasta aikaa, kun joukkue ja itse pärjättiin. Lopulta Ahvenanmaalla tuli vietettyä kolme vuotta. Vuonna 2016 olin katsomassa ratkaisevaa viimeistä ottelua, kun IFK voitti mestaruuden. Se oli mielenkiintoinen peli ja Ilvekselläkin oli panosta, kun heillä oli sauma pronssiin.

– IFK:sta jäi hyviä muistoja, mutta sieltä ei ole enää jäljellä kuin Kristian Kojola, Aleksei Kangaskolkka ja Amos Ekhalie. Ahvenanmaa on sellainen paikka, että se on vähän syrjässä ja silloin sellainen jalkapalloperhe korostuu. Esimerkiksi Tampereella ja Helsingissä on paljon muutakin, mutta Maarianhamina on sen verran pieni. Niiltä vuosilta tuli paljon uusia ystäviä ja hyviä muistoja.

Långbackan entiset joukkueet iskevät yhteen sunnuntaina Maarianhaminassa. Joukkueet ovat sarjataulukossa peräkkäisillä sijoilla kuudentena ja seitsemäntenä ja molempien joukkueiden peliesitykset ovat parantuneet kauden edetessä. Ilveksellä on neljästä edellispelistä koossa kaksi voittoa ja kaksi tasapeliä ja IFK on sitä vastoin pelannut kolme edellispeliään tappioitta.

– Molemmat joukkueet ovat parantaneet otteitaan. Saarella oltiin varmasti huolissaan heikosta kauden avauksesta, mutta nyt tilanne on vähän helpottanut. Molemmilla on ehkä hieman heikommat joukkueet kuin viime vuonna ja Ilveksellä varsinkin nuoremmat pelaajat ovat nyt isommassa roolissa. Uskon, että kun kausi etenee, niin tulokset varmasti paranevat molemmilla.