Näin HJK:n 29. mestaruuskausi eteni – ykköseksi karikoita ja myrskyjä väistellen

HJK varmisti keskiviikkona toisen perättäisen Veikkausliigan mestaruutensa kukistamalla vieraissa Ilveksen maalein 2-1 (otteluraporttiin tästä). Mestaruus oli HJK:lle peräti seurahistorian 29:s. HJK lähti tähänkin veikkausliigakauteen suursuosikkina, ja otti omansa vakuuttavin elkein. Klubi oli sarjassa huonoimmillaankin kakkosena, ja keikkui valtaosan kaudesta sarjan kärjessä. Onnistujia löytyi laajalta rintamalta, ja kuvaavaa olikin, että mestaruuden varmistaneessa ottelussa maalin tehneille Ville Jalastolle ja Faith Friday Obilorille maalit olivat veikkausliigakauden ensimmäiset. Kautta on pelaamatta vielä neljä kierrosta, ja HJK voi ylpeillä komealla saldolla. Tappioita sille on kertynyt koko kaudella vain kolme, ja voittoja on irronnut 21 ottelusta. HJK avasi kautensa kolmen voiton suoralla, mutta sitten koitti kauden pahin notkahdus. Seuraavat neljä peliä kun tuottivat vain yhden voiton. HJK hävisi kotonaan sekä KuPS:lle että FC Lahdelle, ja joutui tyytymään Turussa Interin vieraana maalittomaan tasapeliin. Lahti-tappion jälkeen HJK kuitenkin kokosi itsensä ja rakensi seitsemän ottelun voittoputken. Pohja karkumatkalle oli luotu. [readmore from=hjk] Kesäkuussa oli taas vaikeampaa, sillä HJK sai Tampereelta ja Kuopiosta mukaansa vain yhden pisteen sekä koki kauden kolmannen tappionsa – jo toistamiseen FC Lahdelle. Kesäkuun jälkeen Klubi ei sitten olekaan hävinnyt pelikään, ja eilinen Ilves-ottelu kasvatti voittoputken jo kuuden pelin mittaiseksi. Tahrojakin kauteen tuli. Tuplamestaruus jäi haaveeksi, kun FC Inter voitti Töölössä toukokuussa pelatun Suomen Cupin loppuottelun maalein 1-0. Iloista muisteltavaa eivät jättäneet myöskään kesän europelit. Valko-Venäjän suurseura BATE:lle häviäminen yhteismaalein 1-2 oli vielä ”hyväksyttävää”, mutta Eurooppa-liigan karsinnoissa Olimpija Ljubljanalle nöyrtyminen yhteismaalein 1-7 oli suoranainen skandaali. Menestymään tottunut seuraorganisaatio operoi Suomen mittapuussa vertaansa vailla olevilla resursseilla, ja otti tällä kaudella jälleen omakseen sen, mitä siltä odotettiinkin. Pelaajahankinnoista ylivoimaisesti parhaiten onnistui brassihyökkääjä Klauss, joka on 19 maalillaan tiukasti kiinni sarjan maalikuninkuudessa. Joukkueenkin onnistumisesta laajalla mittarilla kertoo se, että HJK on sekä tehnyt eniten (55) että päästänyt vähiten (19) maaleja koko sarjassa. [readmore from=Valencic-Filip] Loukkaantumisetkin HJK:ta kauden aikana pahoin koettelivat, mutta materiaalin leveys oli Veikkausliigan vaatimuksiin lopulta riittävä. Vammakierrettä suurempi karikko mestariryhmälle olisi voinut olla erilaiset selkkaukset, ristiriidat ja kentän ulkopuoliset skandaalit, mutta valmentaja Mika Lehkosuo luotsasi ryhmänsä aina väljemmille vesille. Heikompi ryhmä olisi voinut hajota tyystin riitelyihin ja ilkeisiin puheisiin, mutta HJK sai aina koottua rivinsä uudelleen. Väriä Klubin kaudesta ei todellakaan puuttunut. Keskellä kuuminta kesää puhutti Filip Valencicin tuittuilu ja lakkoilu (lue lisää), ja lopulta Veikkausliigan viime kauden paras pelaaja myytiin Norjaan. Elokuussa huhuttiin tulisieluisen Moshtagh Yaghoubin oikutteluista (lue lisää), ja viime viikonlopun ”melkein-mestaruusjuhlien” tiimoiltakin tuli ikävää jälkipyykkiä (lue lisää). Mestaruuden kannalta ratkaisevinta olikin, että HJK selviytyi jokaisesta myrskystä ja jatkoi matkaa määrätietoisesti kohti maalia. Mestarin merkki on se, että ovat lyönnit sitten kuinka tymäköitä tahansa, noustaan aina kanveesista taistelua jatkamaan. Sen HJK teki täyden kympin arvoisesti.

LUE MYÖS: