Näkökulma: Miksi huippuliigoissa on huipputasaista ja kuinka kauan siitä saadaan nauttia?

© Kuva: Getty Images

Voita kahden hengen matka Mestarien liigan puolivälieriin!

Valioliigassa viisi ensimmäistä kahden pisteen sisällä. Espanjassa kahden pisteen sisälle mahtuu peräti kuusi joukkuetta. Saksassa viiden kärki mahtuu kolmen pisteen sisälle.

Jätetään TOP 5 -liigoista Ranskan PSG-liiga (kahdeksan pisteen sarjajohto tappiottomalla pelillä) ja Italian Juventus-sarja (kuuden pisteen johto tappiottomalla pelillä) pois laskuista. Alkukauden perusteella kun mikään ei viittaa siihen, että Ranskassa ja Italiassa mestaruutta juhlisivat mitkään muut seurat kuin entuudestaan vahvistuneet PSG ja Juventus.

Mutta entäpä kolme muuta suurliigaa? Mikä niistä on tehnyt näin jännittävän, kun sarjoista on pelattu pyöreästi viidennes?

Lopetegui ja Valverde pelastaneet toisensa

Aloitetaan Espanjasta. Se, että Barcelona tai Real Madrid voittaa vain puolet kauden ensimmäisestä kahdeksasta ottelustaan, on todella harvinaista. Se, että molemmille käy niin samaan aikaan, on suorastaan ennenkuulumatonta. Voidaankin hyvällä syyllä pohtia, onko juuri verivihollisen simultaaninen konttaus pelastanut sekä Ernesto Valverden että Julen Lopeteguin työpaikan?

Sarja on lisäksi hyvin tasainen muiltakin osiltaan. Peräpään Rayo Vallecano ja Huesca voivat nousta jo yhdellä voitolla putoamisviivan yläpuolelle, ja yhdeksäntenä oleva Real Sociedad voi olla yhdellä voitolla hetkellisesti kiinni Mestarien liigan paikassa. Suurimmat yllättäjät Espanyol ja Alavés ovat Real Madridin kanssa tasapisteissä, ja seitsemäntenä oleva Real Valladolid on paras sarjanousija vuosikymmeniin.

Real Madridin hankalaa alkukautta osattiin jonkin verran odottaa. Lähtihän seurasta yhdeksän kauden aikainen suunnannäyttäjä Cristiano Ronaldo sekä kolmesti peräkkäin Mestarien liigan voittoa juhlinut mestarivalmentaja Zinedine Zidane. Sisäänpäin ei tullut ainuttakaan galacticoa, ja Lopetegui sai valtaosan alaisistaan opastettavakseen MM-kisojen takia vain vähän ennen kauden alkua.

Julen Lopetegui valmentaa Real Madridia jo kovien paineiden alla. Kuva: Getty Images

Barcelona puolestaan on ollut, jos mahdollista, entistäkin enemmän Lionel Messistä riippuvainen. Joukkue hakee askeliaan, ja on tehnyt puolustuspäässä valtavasti pahoja virheitä.

Suurten kompuroidessa Sevilla on kiittänyt. Sevilla on voittanut neljä viimeistä sarjapeliään tehden otteluissa yhteensä 14 maalia. Pablo Machínin ryhmä ei ole jäänyt surkuttelemaan loukkantumisia, ja on kiitänyt sarjakärkeen raivaten tieltään muun muassa juuri Real Madridin.

Lontoon torstailiigaseurat piristäneet Valioliigaa selvästi

Mikä sitten yhdistää Sevillaa, sekä Valioliigassa toisena ja neljäntenä olevia Chelseaa ja Arsenalia? Avainsana Eurooppa-liiga.

Euroopan kakkoskilpailu ei pure yleisöön likimainkaan samalla tavalla kuin glooriaa säkenöivä Mestarien liiga, eivätkä sitä huippuseurojen valmentajatkaan tunnu juuri arvostavan ennen maalis-huhtikuuta. Eurooppa-liigaa pelataan kakkosketjuilla.

Siinä, missä Manchester City, Liverpool, Tottenham ja Manchester United ovat joutuneet otteluruuhkassa jo melkoisen kuormituksen alle, tarjoaa ”torstailiiga” Chelsean ja Arsenalin uusille valmentajille Maurizio Sarrille ja Unai Emerylle oivan paikan pelaajakierrätykseen.

Resepti on tuttu viime kaudelta Antonio Conten ja Arsène Wengerin jäljiltä, mutta toistaiseksi lontoolaisseurojen tulokset ovat olleet viime vuotta parempia. Eurooppa-liiga (tai Euroopassa pelaamattomuus) antaa haastajille kilpailuedun Mestarien liigaa pelaaviin seuroihin nähden.

Moni povasi Sarrin Chelsealle vaikeaa alkukautta kohtalaisen mullistavan – ja varsin myöhäisen – valmentajanvaihdoksen jälkeen, mutta niinpä vain Bluesin saldo on yhä tappioton 11 tosipelin jälkeen. Kuusi päästettyä maalia kertoo erinomaisesta puolustuksesta, pelaajat Eden Hazardin johdolla säteilevät uudelleen löytynyttä peli-iloa ja hankinnat Jorginhon ja maalivahti Kepan johdolla näyttävät osuneen nappiin.

Chelsea löysi Espanjasta Kepan, ja Thibaut Courtois oli nopeasti unohdettu. Kuva: Getty Images

Arsenal puolestaan hävisi kauden avauskierroksilla Manchester Citylle ja Chelsealle, mutta kaikille yhtään vähäpätöisemmille vastustajilleen se on näyttänyt kaapin paikan. Voittoputki on nyt jo yhdeksän ottelun mittainen.

Valioliigan suurin alisuorittaja on ollut Manchester United, joskin monien mielestä romahdus oli jopa odotettavissa – José Mourinhon kolmannen kauden kirouksen takia tai ihan vain pelillisistä epätasapainotekijöistä johtuen.

Kapealla materiaalilla operoivalla Bayernilla väljähtäneet Oktoberfest-tunnelmat

Mitäpä kuuluu Saksan maalle? Suurin uutinen on ehdottomasti se, että Bayern München löytyy vasta sijalta kuusi, neljä pistettä sarjakärki Borussia Dortmundia jäljessä. Bayernin taaperrus on laimentanut festivaalikansan tunnelmia, sillä joukkue jäi ensimmäistä kertaa kokonaan ilman voittoa maineikkaan Oktoberfestin aikaan lähes 20 vuoteen.

Bayernia yhdistää muun muassa Real Madridiin ja Barcelonaan se, että lähestulkoon kaikki sen avainpelaajat pelasivat kesällä MM-turnauksessa. Kauteen valmistautuminen jäi siis lyhyeksi, ja Realin tavoin senkin ruorissa on uusi mies Niko Kovac.

Lisäksi Bayern operoi muihin Euroopan eturivin seuroihin verrattuna huomattavasti kapeammalla materiaalilla. Bayern teki kesän siirtoikkunassa kymmenien miljoonien voiton, eikä ostanut ainuttakaan uutta pelaajaa. Pelaajisto tuntee toki toisensa läpikotaisin, mutta Kingsley ComaninCorentin Tolisson ja Rafinhan poissaoloja ei ole ollut helppo paikata. Myöskään Arjen Robbenia ja Franck Ribéryä ei olisi varaa puhki peluuttaa, sillä kaiken nähneitä konkareita tarvitaan kevään tosipeleissä.

Bundesliigassa on marssittu toistaiseksi Borussia Dortmundin pillin tahtiin. Lucien Favre on löytänyt nopeasti yhteisen sävelen pelaajiensa kanssa, ja hankinnat Paco Alcacérin johdolla ovat onnistuneet loistavasti. Dortmund on juuri nyt Euroopan paras ja merkittävin pelaajajalostamo.

Jadon Sanchon ja Christian Pulisicin kaltaiset huipputalentit janoavat pääsyä Dortmundiin, ovat saatavilla edulliseen hintaan ja mitä todennäköisemmin Dortmund tekee heillä joidenkin vuosien kuluttua tähtitieteellisen myyntivoiton. Aivan, kuten vaikkapa Ousmane Dembélénkin kohdalla tapahtui.

Dortmundin kaltaiset seurat – ja itse asiassa koko Bundesliiga – hyötyvätkin tavallaan ”ylitarjonnasta” laatupelaajien suhteen, sillä kaikki eivät voi mahtua Barcelonaan ja Real Madridiin. Kun pelaajat vieläpä osaavat arvostaa peliminuuttejaan, voi megaseurojen vaihtopenkeiltä ja akatemioista löytyä pilkkahintaan loistaviakin löytöjä. Hyvän scouttauksen merkitystä ei missään tapauksessa tulekaan aliarvioida.

Super-sub Paco Alcacér ja Borussia Dortmund ovat juhlineet pitkin syksyä. Kuva: Getty Images

Dortmundin ja Bayernin väliin mahtuvat vielä RB Leipzig sekä paluuta Euroopan parrasvaloihin himoitsevat Borussia Mönchengladbach, Werder Bremen ja Hertha Berlin. Pahasti alisuorittaneet ovat sen sijaan Hoffenheim, Bayer Leverkusen ja Schalke – kaikki europelien tuomasta lisärasituksesta kärsiviä seuroja.

Todennäköisesti trio tulee nousemaan kauden edetessä putoamisviivan tuntumasta sinne, minne se kuuluukin, taisteluun sarjan kärkisijoista. Bundesliiga on totuttu tuntemaan tasaisena sarjana, mutta tällä kaudella sarjasta on luvassa entistäkin jännittävämpi.

Nautitaan, kun kerrankin voidaan

Voisiko sitten olla mahdollista, että jossain suuressa liigassa nähtäisiin tällä kaudella yllätysmestari? Kuten sanottua, Ranskan ja Italian kohdalla pidän skenaariota hyvin epätodennäköisenä.

Vaikka Atlético Madrid varmasti kyttääkin viimeiseen saakka tilaisuuttaan, en usko myöskään sen mahdollisuuksiin, kuten en Sevillankaan. La Ligan mestaruutta juhlinee tälläkin kaudella jompikumpi giganteista. Itse panisin roponi likoon Barcelonan puolesta, sillä Realilla on tammikuun siirtoikkunaan yksinkertaisesti liian pitkä odotteluaika.

Chelsean ja Arsenalin mahtava startti on tehnyt Valioliigalle hyvää, sillä toisin kuin viime kaudella, tällä kaudella sarjassa näyttäisi todellakin syntyvän mestaruustaistelu. Yllätysmestaria Valioliigassa silti tuskin nähdään, ellei yllättäjäksi lasketa viimeksi vuonna 1990 Englannin mestariksi kruunattua Liverpoolia. Reds taistelee mestaruudesta kiivaasti Manchester Cityä vastaan, ja on mahdollista – tai jopa odotettavissa – että tästä mittelöstä tulee yksi koko mantereen tasaisimmista mestaruuskamppailuista.

Voisiko nyt olla Liverpoolin kausi? Kuva: Getty Images

Vaan entäpä Saksa? Voisiko kuusi perättäistä saksanmestaruutta voittanut Bayern München todella olla sysättävissä pois valtaistuimeltaan? Pidän tätä täysin mahdollisena.

Kuten todettua, Bayernin materiaali on verrattain kapea, ja uusien kasvojen tuomaa raikkautta joukkueessa on todella vähän. Pahat kielet kertovat jo hankauksista pukukopissa. James Rodríguez janoaa lisää vastuuta, ja pelaajistoa ärsyttää se, kuinka Kovac puhuu taustajoukkojensa kanssa tämän tästä kroatiaa saksan sijaan.

Kun Kovac palkattiin kolmevuotisella sopimuksella joukkueeseen, johtoporras vakuutti, että miehen kanssa aiotaan olla pitkämielisiä. Onko Bayernilla kuitenkaan siihen varaa, jos tuloskäyrä ei pian käänny nousuun? Ja jos käsi menee paniikkinappulalle, mistä löytyisi nopealla aikataululla oikea mies luotsaamaan laiva takaisin kurssilleen, jos Jupp Heynckesin puutarhasta ei ole enää lupaa etsiä?

Bayernin maltti siirtomarkkinoilla on ollut viime aikojen mystisimpiä asioita jalkapallomaailman huipulla. Mikäli seura ei komeile Bundesliigan joulutauolla kansallisen sarjan kärjessä, lienee tammikuussa vihdoin luvassa mellastusta. Enemmän kuin absoluuttista huippua, Bayern kaipaa kuitenkin ennen kaikkea leveyttä – ja mieluiten nimenomaan oikeille pelipaikoille.

Se näyttää ainakin jo aika varmalta jutulta, että tällä kaudella Bayern ei mestaruuttaan tammi-helmikuussa, eikä edes maaliskuussa varmista. Ainakin kolmessa Euroopan suursarjassa on luvassa aito taistelu mestaruudesta, ja siitä jalkapallon ystävien kannattaa nauttia.

Valmentajien ammattikunta kiittää

Yksi miellyttävä lieveilmiö huippusarjojen tasaisuudella on ollut. Jalkapallovalmentajien ammattikunta tietää, että työ kuuluu maailman tuulisimpiin, mutta tällä kaudella käskyttäjät ovat saaneet tehdä työtään harvinaisen rauhassa. Valioliigassa ja La Ligassa ei ole nähty vielä ainuttakaan valmentajanvaihdosta, ja Serie A:ssa, Bundesliigassa ja Ligue 1:ssä yhteensä vain viisi. Klassisen tylyn ratkaisun ovat tehneet Bordeaux, Nantes, VfB Stuttgart, Chievo Verona ja Genoa.

Voi olla, että alkusyksy on ollut vain tyyntä myrskyn edellä, mutta sarjojen tasaisuus on selvä signaali siitä, että valmentajille uskaltaa tarjota hieman enemmän työrauhaa. Potkuhuhuja liikkuu pienempien seurojen osalta verrattain vähän, mutta se ainakin on selvää, että Real Madridilta, Barcelonalta, Bayern Müncheniltä ja Manchester Unitedilta aletaan jo odottaa voittoja, voittoja ja voittoja. Muutoin saattaa esimies kutsua pian käymään toimistolla.

  1. Heikki Kuparinen

Voita kahden hengen matka Mestarien liigan puolivälieriin!