Tänään ne alkavat, suomalaisten hartaasti odottamat alle 17-vuotiaiden tyttöjen MM-kisat. Kuten yksi kisojen lähettiläistä, uruguyalaislegenda Diego Forlan haastattelussa totesi, kannattaa kaikkien kisoissa pelaavien nuorten naisten nauttia turnauksesta täysillä.
Pikkuhelmarien lohkotilanne, otteluohjelma ja tulokset löytyvät täältä.
Epäilemättä kisoista kannattaa ennen kaikkea nauttia suomalaisten jalkapallon ystävien, sillä MM-turnaus on Suomen futishistoriassa harvinaista herkkua. Aikuisten joukkuetta ei MM-tasolla ole nähty vielä koskaan. Tyttöjen maajoukkue on esiintynyt alle 20-vuotiaiden kisoissa vuosina 2006 ja 2014 ja poikien maajoukkuekin kahdesti: alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa vuonna 2001 sekä alle 17-vuotiaiden kotiturnauksessa vuonna 2003 (lue historian kertausta keväisestä näkökulmatekstistä täältä).
En epäile lainkaan, etteivätkö Pikkuhelmarit MM-tunnelmasta mitä suurimmassa määrin myös nauttisi, mutta Suomen tytöillä on epäilemättä täydet mahdollisuudet myös menestyä. Valmentaja Marko Saloranta kuvaili jo arvonnan jälkeen lohkoarvonnan tulosta erinomaiseksi (lue uutinen), eikä tältä pelaajaryhmältä ole missään vaiheessa itseluottamusta puuttunut.
Edelliset MM-kävijät rynnineet joukolla A-maajoukkueeseen
Aiemmissa tyttöjen MM-turnauksissa Suomi on hävinnyt kaikki kuusi otteluaan, mutta tämän joukkueen jatkopaikkaa voi pitää täysin realistisena tavoitteena. Pikkuhelmarit ovat raivanneet matkalla MM-kisoihin tieltään muun muassa Ruotsin, Ranskan, Hollannin ja Englannin, joten Uutta-Seelantia, Ghanaa ja Uruguayta ei ole mitään syytä kammoksua.
Jo kevään EM-saavutuksen jälkeen Pikkuhelmareille ehdotettiin ”Vuoden joukkueen” arvonimeä, mutta menestys MM-kisoissa tekisi sankaritarinasta entistäkin upeamman. Nuorten kisapelaajista puhuttaessa tähtäin on kuitenkin yhtä aikaa myös tulevaisuudessa.
Suomen edellisen MM-kisoissa pelanneen joukkueen, vuoden 2014 U20-maajoukkueen pelaajat ovat nyt 24-26 -vuotiaita, ja heistä pyöreästi noin tusina on edennyt aikuisten A-maajoukkueeseen saakka. Sama on epäilemättä tämänkin joukkueen pelaajien tavoitteena.
On täysin realistinen skenaario, etteivät Uruguayssa pelaavat Pikkuhelmarit tule toista kertaa elämänsä aikana MM-kisoissa pelaamaan. Siksi kisoista nauttiminenkin on ensiarvoisen tärkeää. On kuitenkin ihan yhtä mahdollista, että MM-unelma tulee myöhemmin joidenkin kohdalla vielä toistumaan – kenties aina A-maajoukkuetasolla saakka.
Kasvuvauhti maailmalla huimaa
Lahjoja näillä tytöillä selvästi on, ja henkisen kantin kestävyyskin on todistettu jo monta kertaa. Saloranta tiimeineen ja Palloliiton huippujalkapallopäällikkö Marianne Miettinen ovat myös onnistuneet jalostustyössään erinomaisesti. Helmarien tulevaisuus näyttää siis erittäin valoisalta.
Samaan aikaan kuitenkin myös naisten jalkapalloilun taso maailmalla levenee ja laajenee. Enää ei olla vain Koillis-Aasian, ja Pohjois- ja Länsi-Euroopan varassa, USA:ta ja Brasiliaa unohtamatta. Afrikasta ja Etelä-Amerikasta tulee koko ajan parempia naisten maajoukkueita, ja ennen kaikkea naisfutis on ottanut isoja harppauksia Välimeren maissa ja Keski-Euroopassa, kuten Italiassa, Espanjassa, Sveitsissä ja Itävallassa.
Kilpailu kovenee, mutta Suomella on valmiudet pysyä tässä kilpailussa täysillä mukana. Nyt vain kannattaa takoa, raudan ollessa kuumaa. Lahjakkaat pelaajat ovat tässä kisassa kaikkein tärkein resurssi, ohi minkään olosuhdeohjelmien.
Menivät kisat Pikkuhelmareilta miten tahansa, näkyvyyttä joukkue ja sen pelaajat saavat enemmän kuin koskaan. Stadioneille, joilla Suomi alkulohkon ottelunsa pelaa, mahtuu 14 000 (Montevideo) ja 22 000 katsojaa (Maldonado), joten paineensietokykyä koetellaan eri tavalla kuin aiemmin. Jalkapallohullussa Uruguayssa yleisön luulisi myös löytävän hyvin paikalle.
Ylen tarjoama televisiointi tuo myös hienosti ruutuaikaa kotimaassa – joskin täydellisessä maailmassa pelit näkyisivät alusta loppuun myös ”vanhanaikaisessa” televisiossa eikä vain Yle Areenassa.
Unelma ammattilaisuudesta aiempaa lähempänä
Näille tytöille mahdollinen unelma jalkapalloammattilaisuudesta on huomattavasti realistisempi kuin vaikkapa viime vuosikymmenellä vastaavissa turnauksissa pelanneille pelaajille. Naisten jalkapalloilu on maailmalla valtavassa kasvussa.
Viime toukokuussa pelattua Meksikon liigan loppuottelua katsoi stadionilla 51 211 silmäparia
Valioliigaseurat ovat perustaneet tiheään tahtiin omia naisjoukkueitaan ja myös satsaavat niihin aiempaa enemmän. Omat laadukkaat naisjoukkueensa löytyy myös muun muassa Barcelonalta, Juventukselta, AC Milanilta, Bayern Müncheniltä ja Atlético Madridilta. Kaikki nämä ovat valtavia organisaatioita, joiden naisjoukkueiden kasvupotentiaalilla ei ihan heti tule katto ja seinät vastaan.
Edelleen vaikkapa naisten Mestarien liiga jää totaalisesti miesten vastaavan kilpailun jalkoihin, mutta kiinnostuksesta ja kasvusta kertovat yleisöluvut maailmalta.
Vuonna 2017 pelatuissa naisten EM-kisoissa Hollannin välierää ja loppuottelua seurasi paikan päällä pyöreät 27 000 – 28 000 katsojaa, eli lähes täysi tupa. Viime toukokuussa pelattua Meksikon liigan loppuottelua katsoi stadionilla 51 211 silmäparia – uusi naisten jalkapalloilun maailmanennätyslukema. Vastaavaa kasvua on nähtävissä lukuisissa muissakin maissa.
Kaikki tämä merkitsee sitä, että tuleville tähdille on aukeamassa aiempaa enemmän paikkoja ammattilaiskentillä. Trendi on ollut hyvin nähtävissä myös Helmareissa, jonka pelaajia on siirtynyt viime aikoina entistä enemmän koviin kansainvälisiin liigoihin ja seuroihin.
Uudet esikuvat areenalle
Eräs näiden MM-kisojen tärkeimmistä anneista suomalaiselle jalkapalloilulle lieneekin siinä, että näiden nuorten sankarien esimerkki voi innostaa yhä useampia suomalaislapsia lajin pariin. Siinä missä Teemu Pukki ja Lukas Hradecky voivat olla monen suomalaispojan esikuvia juuri nyt, niin aivan samaan asemaan voivat päätyä Anna Koivunen ja Annika Huhta MM-kisojen myötä.
Eikä roolimalliutta itse asiassa tarvitse mitenkään edes sukupuolittaa. Pukki ja Hradecky voivat aivan hyvin innostaa myös pieniä emmoja ja sanneja futiskentille, ja Koivunen ja Huhta tehdä MM-unelmasta todenmakuisemman pikku villeille ja juusoille.
Me jalkapalloihmiset edistämme tietysti parhaiten naisfutiksen asemaa myös tekemällä itse jotain asian eteen. Vaatimalla yhtäläisiä satsauksia tyttöjen joukkueeseen ja käymällä säännöllisesti katsomassa naisten pelejä. Kasvuvauhti on ollut hyvää, mutta maksavalle yleisölle on aina käyttöä.
Tästä ei tosin kannata Uruguayssa pelaavien Pikkuhelmarien huolta kantaa, vaan heidän on syytä keskittyä omaan tekemiseen – ja nauttia, kuten Diego Forlankin kehotti. Rennolla, mutta kunnianhimoisella asenteella nämä tytöt voivat päästä urallaan vielä pitkälle ja joukkueelle voi avautua MM-turnauksessa ties minkälainen taivas.
Kisat ovat palkinto kovasta ja hyvin tehdystä työstä, ja vaikka reissusta jääkin takuulla käteen roppakaupalla arvokasta oppia, kielii kaikki tekeminen siitä, että Uruguayhin on lähdetty myös menestymään.
Heikki Kuparinen