Näkökulma: SJK on kehittynyt viime vuodesta, mutta alisuorittaa silti - tässä on SJK:n suurin ongelma

SJK on Veikkausliigan kehittynein joukkue. Se on fakta, jonka paljastavat kylmät numerot. Tällä hetkellä sarjan kuudentena majaileva joukkue on ansainnut 1,63 pistettä ottelua kohden. Sen päästettyjen maalien määrä on tipahtanut viime kauden 1,12 maalista ottelua kohden alle yhden maalin – SJK on päästänyt vain 0,94 maalia ottelua kohden tällä kaudella. Kehitys on johtanut siihen, että SJK on noussut putoamistaistelusta kuuden parhaan joukkueen sisälle. SJK omaa erinomaiset mahdollisuudet päästä loppukaudeksi ylempään loppusarjaan. Hyvin omaa maaliaan suojeleva SJK on usein antanut itselleen mahdollisuuden voittaa vain yhden maalin erolla. Alexei Eremenko Senior ansaitsee tästä kehityksestä hatunnoston. Hän lähti viime kaudella todella sekavista asetelmista SJK-pestiinsä, ja on tuonut toimintaan perustason järjenkäyttöä. Mutta. SJK:n kautta varjostaa se, ettei se ole kehittynyt kuitenkaan riittävästi suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin. SJK:n pelaajabudjetti on HJK:n jälkeen sarjan toiseksi suurin. Sarjaa johtavan Ilveksen pelaajabudjetti on kolmasosa HJK:n pelaajabudjetista. SJK:n pelaajamateriaali ja resurssit antaisivat odottaa vieläkin suurempaa kehitystä. SJK:n junnaaminen johtuu tukkoisesta hyökkäyspelistä. 0,52 maalia ottelua kohden viime kaudella tehnyt joukkue on tuplannut vauhtinsa hyökkäyspäässä, mutta se on silti liian heikko lukema. Maalin ottelua kohden tekevät seinäjokiset jäivät FC Lahtea vastaan perjantaina nollille. Veikkausliigassa nähdään tällä hetkellä kahdenlaista hyökkäyspeliä – organisoitua ja epäorganisoitua. Epäorganisoitu hyökkääminen tarkoittaa SJK:n kohdalla sitä, ettei se halua systemaattisella tavalla luoda minkääntyyppisiä ylivoimia vastustajan pelaajia vastaan. Ei numeraalisia, ei laadullisia, eikä positionaalisia ylivoimia. Siksi pelissä ei synny tilanteita, joissa SJK:lla olisi strategisesti hyvällä alueella vapaa pelaaja, jonka kautta edetä. Ja siksi eteneminen kohti vastustajan maalia vaatii SJK:lta poikkeuksellisen paljon pelaajien henkilökohtaista osaamista. Ongelman takana on mielenkiintoinen ilmiö. Organisoidun hyökkäyspelin ensimmäinen askel, eli pelialueella olevan ylivoimatilanteen muodostaminen, on nousemassa perusvaatimukseksi Veikkausliigan valmentajalle. Sen kautta valmentaja voi jäsennellä, missä vastustaja yritetään strategisesti nujertaa ja miten. SJK:lta puuttuu pelistään tämä punainen lanka. On muistettava, että vielä Jaro-vuosinaan Aleksei Eremenko Senioria pidettiin nimenomaan hyvänä pallonhallintavaiheen valmentajana. Eremenko harjoitutti runsaasti perustason höyniä ja Jaro pyöritti vastustajia nopeatempoisen syöttöpelinsä avulla. Jaro teki eron myös syöttämisen teknisellä suorituskyvyllä, jonka eteen nähtiin harjoituksissa paljon vaivaa. Kun Veikkausliiga on ajan saatossa kehittynyt, ovat myös pallonhallintavaiheen opettamisen vaatimukset valmentajille kehittyneet. Joukkueet puolustavat yhä organisoidummin, joten eremenkomaiset hyönät on suoritettava yhä organisoidummin. SJK:n pelissä voi huomata tilanteita, joissa SJK:n pelaajalla on pallo, mutta vastustajan seuraavan linjan takana ei ole yhtään pelaajaa tarjoamassa etenemisvaihtoehtoa. SJK käyttää pallollisena paljon käyttösyöttöjä, mutta vain harvoin ne johtavat nopeaan käyttösyötön jälkeiseen tilan voittamiseen. Palloa ikään kuin vain syötetään tarkasti jalasta jalkaan. Ei kuitenkaan riitä, että palloa syötetään tarkasti, jos halutaan voittaa tilaa ja luoda paljon maalipaikkoja. Palloa pitää syöttää tarkasti oikeaan paikkaan ja oikealla ajoituksella. Tässä on Eremenko Seniorin ja SJK:n isoin pelillinen haaste.