Näkökulma: Onko hän Veikkausliigan paras laitapelaaja? - Interin huiman kauden takuumies tarjoilee jatkuvasti herkkupaloja

Turun Inter pelaa täysin ansaitusti Suomen mestaruudesta. Turkulaisten ase on tällä kaudella ollut hurjan tehokas hyökkääminen. Inter on tehnyt 36 maalia 20 ottelussa, eli se on ylivoimaisesti sarjan tehokkain hyökkäyspelikoneisto. Hurjan hyökkäyspelin taustalla on Interin ylimmän kolmikon, eli Filip Valenčičin, Timo Furuholmin ja Mika Ojalan lisäksi oikealla viilettävä Niko Markkula. Markkula on antanut jo neljä maalisyöttöä tällä kaudella ja mahdollisuuksia olisi ollut useampaankin. Markkulan onnistuminen ei ole kuitenkaan sattumaa, vaan taustalla on pitkälle viety pelin rakenne sekä todennäköisyysajattelu. Ottelu HIFK:ta vastaan oli esimerkki siitä, miten Inter haavoittaa vastustajiaan – ja miten Niko Markkula asettuu turkulaisten yhtälöön. Joukkueen päävalmentaja Jose Riveiro oli assistentteineen huomannut, että HIFK voisi olla haavoittuvainen laitakaistoilla. HIFK puolustaa aggressiivisella 4-4-2-timanttimuodolla, mikä jättää laidoille usein tiloja. Interin pelisuunnitelma oli hyökätä HIFK:n laitapuolustajien selustaan ja lähettää sieltä palloja maalintekoalueille. Siksi Niko Markkula spurttasi ensimmäisellä jaksolla monesti oikeaa laitakaistaa pitkin kohti päätyrajaa ja vapautti Elias Mastokankaan ja Valenčičin maalipaikoille puolipitkillä takaviistosyötöillä. Kuvio onnistui täydellisesti toisella jaksolla 64. minuutin kohdalla, kun Valenčič siirsi pallon takaviistosta maaliin. HIFK-ottelu ei ollut ensimmäinen ottelu, jossa Inter hyödyntää tiloja vastustajan laitapuolustajien selustoissa ja pelaa puolipitkiä keskityksiä joko takaviistoon tai suoraan maalin eteen. Riveiro haluaa, että Inter hyökkää vastustajan rangaistusalueen reunoilta sisään ja keskittää pallon joko takaviistoon tai toppareiden ja maalivahdin välissä olevalle alueelle. Toiminta on erittäin systemaattista ja kenties koko sarjan täsmällisimmin organisoitua. Riveiro ajattelee asiassa todennäköisyyksiä. Rangaistusalueen reunoilta syötetään huippujalkapallossa eniten maaleja. Inter on siten erinomainen esimerkki siitä, että hyvin organisoitu ja todennäköisyyksiä syleilevä jalkapallo ei välttämättä tarkoita, ettei pelissä olisi tunnetta tai tempoa. On varmaa, että Riveiro on analyyttinen valmentaja, joka hyödyntää datan ja videoiden tuomia mahdollisuuksia, mutta osaa samalla omalla toiminnallaan nostaa pelaajien tunnetasoa. Kaikki tämä heijastuu myös 1354 minuuttia tällä kaudella urakoineeseen Niko Markkulaan, joka on Interin toimivassa kollektiivissa ehkä jopa koko Veikkausliigan parhaiten onnistunut laitapelaaja – ainakin suhteessa ennakko-odotuksiin. Hyvin liikkeensä laitakaistalla ajoittava ja teknisesti monipuolinen Markkula kärsi pitkään sitkeästä kantapäävammasta, joka piti hänet vuoden sivussa kentiltä. Nyt hän pelaa äärimmäisen vahvaa kautta ja on osaltaan auttamassa Interiä jopa Suomen mestaruutta kohti. Asia näyttää todellakin olevan niin, että kun joukkue toimii, nousevat esille myös yksilöt, kuten Niko Markkula. Siksi joukkuelajeissa keskiössä ei voi olla urheilija eikä valmentaja, vaan joukkue ja yhteistyö.