Näkökulma: Ministerin toiminta kertoo karun kuvan suomalaisesta jalkapallosta - päättäjille viestimisessä on epäonnistuttu täysin

Koronapandemia on tehnyt Suomen hallituksen arjesta painajaismaista taistelua kiireen keskellä. Luultavasti siitä syystä kansanedustaja Pauli Kiurun (kok) kirjalliseen kysymykseen vastaaminen kesti yli määräajan. Se kertoo karulla tavalla sen, missä suomalainen urheilu ja jalkapallo tällä hetkellä ovat hallituksen arvoasteikossa. Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososen (kesk) piti vastata Kiurun lähettämään kirjalliseen kysymykseen alkuviikosta. Määräaika umpeutui maanantaina 1. kesäkuuta. Vastausta ei kuulunut ja sitä ennen oli epäselvää, kenen pitäisi siihen edes vastata, Kososen vai perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun.

Lopulta ministeri Kososen vastaus tuli torstaina aamupäivällä. Surullista on, että vastauksessa ei oikeastaan vastattu juuri mihinkään. Silti vastauksen laatiminen kesti yli määräajan. Mitä se kertoo suomalaisen jalkapallon asemasta hallituksen silmissä? Surullisen paljon.

Suomalainen jalkapallo on epäonnistunut itsensä myymisessä päättäjille

Suomalainen urheilu kokonaisuudessaan on epäonnistunut rumasti myymään itsensä päättäjille. Puhumattakaan jalkapallosta, joka liikuttaa harrastajamäärältään eniten suomalaisia. Palloliiton mukaan suomalaisen jalkapallon harrastamisen arvo terveys-, sosiaali- ja taloushyötyinä on yhteiskunnallemme vuosittain 770 miljoonaa euroa vuodessa. Summa on valtava, mutta onko suomalainen jalkapallo onnistunut avaamaan konkreettisesti tätä summaa päättäjille? Epäilen. Siltä se ainakin vaikuttaa, kun tarkastellaan tämän hetken tilannetta. Kirjoitin aiemmin, että suomalainen futis tarvitsisi oman Henri Aléninsa, joka pitäisi alan ikäviä asioita esillä ja vaatisi päättäjiltä vastauksia. Pauli Kiuru on pitänyt kiitettävästi omaa kirjallista kysymystään esillä sosiaalisessa mediassa, mutta minkä verran Kiuru on saanut tukea esimerkiksi Veikkausliigalta tai Palloliitolta? Ovatko nämä tahot vaatineet ministeri Kososelta vastausta kovaan ääneen? Ehkä kulisseissa, mutta ei ainakaan julkisesti. [readmore from=Veikkausliiga] Uutisoimme hiljattain siitä, kuinka Veikkausliigan, Ykkösen sekä Kansallisen liigan Kauden Tärkein Ottelu -kampanja keräsi lopulta 20 470 euroa. On toki hienoa, että lippuja myytiin yli 2 000 kappaletta, mutta kukaan ei sano sitä ääneen, että tuo summa on kissanhiekkaa nykyisessä taloustilanteessa. Kampanjan tuotot jaetaan seurojen kesken, mutta tuotto jaetaan eri sarjojen seuroille sen mukaan, minkä sarjan lippuja on ostettu minkäkin verran. Jos tuotto jaettaisiin kaikkien kolmen sarjan seurojen kesken tasan, se tekisi 602 euroa per seura. 602 EUROA! Palloliitto mainosti kampanjaa seuraavasti: – Kauden tärkein ottelu on Veikkausliigan, Kansallisen Liigan ja Miesten Ykkösen järjestämä yhteiskampanja, jonka tavoitteena on turvata suomalaisen huippujalkapallon tulevaisuus. Fakta on se, ettei reilulla 20 000 eurolla turvata suomalaista huippujalkapallon tulevaisuutta. Puhumattakaan seuroille jaettavasta osuudesta. Näiden asioiden ääneen sanominen tuntuu tällä hetkellä olevan sitä kuuluisaa huonoa julkisuutta. Mutta ei sitten kannata ihmetellä sitä, miksei kirjallinen kysymys koskien urheilutapahtumien yleisörajoituksia ole ministerin arvoasteikon kärkipäässä. Suomalainen jalkapallo ei osaa vaatia parempaa.