Huuhkajien päävalmentaja Markku Kanerva onnistui vähintäänkin kohtalaisesti pelisuunnitelmassaan torstaina Walesia vastaan, vaikka tappio tulikin. Kanerva yllätti Walesin päävalmentaja Ryan Giggsin, mutta Kanervan suosima 5-3-2-ryhmitys vaatii pian tuloksia, muuten pyramidista saattaa kasvaa uusi joulukuusi.

Ensinnäkin on nostettava hattua Kanervan pelisilmälle. Pienet asiat saattavat usein ratkaista isoja kokonaisuuksia, ja pienissä asioissa Kanerva tiimeineen teki hyvää työtä. Suomi ilmoitti peliryhmityksensä 4-4-2-muodossa, mutta kentällä nähtiinkin jotain aivan muuta. Huuhkajat puolusti 5-3-2- ja hyökkäsi 3-5-2-muodossa.

Kanervan peli Giggsin suuntaan alkoi siis jo ennen kuin itse ottelu oli ehtinyt edes käynnistyä. Giggs myönsi ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa, että Suomen muoto yllätti hänet, vaikkakin hänen mielestään Wales sopeutui tilanteeseen hyvin.

Huuhkajien alku oli kankeaa tekemistä, mutta pelin edetessä Wales menetti otettaan. Kanervan tärkein yksityiskohta Walesia vastaan oli keskustan suojelu. Suomi halusi pitää Walesin pois keskustan tiloista, ja siinä Huuhkajat onnistui erinomaisesti. Huuhkajien tiivis keskikentän kolmikko Glen Kamara–Tim Sparv–Joni Kauko hallitsi keskikentän keskustaa, vaikka pallollisena pelaaminen oli ajoittain huonoa.

Puolustussuuntaan Suomen pelaaminen oli lähes täydellistä. Huomionarvoista on myös se, että Huuhkajien viiden puolustajan linjassa oli vain yksi pelaaja, joka kuuluu puolustuksen vakiokalustoon, ja hän oli Jere Uronen vasempana wingbackina. Topparikolmikko Leo Väisänen, Juhani Ojala ja Daniel O’Shaughnessy hoitivat pestinsä varsin hyvin.

Oliko Niskasen peluuttaminen virhe?

Kanerva on tunnettu hyvin konservatiivisesta lähestymistavasta, mitä tulee peluuttamiseen. Walesia vastaan Kanerva yllätti kuitenkin kaikki, kun KuPS:n laitahyökkääjä Ilmari Niskanen oli nostettu debyytissään avaukseen. Eikä siinä vielä kaikki. Eniten henkilökohtaisesti yllätti Niskasen rooli oikeana wingbackina, eli laitapuolustajan ja laiturin välimallina.

Kanervalla olisi ollut joukkueessa vaihtoehtoina myös puolustavammat versiot. Nicholas Hämäläinen sekä Nikolai Alho ovat laitapuolustajia, ja Alho on itse asiassa pelannut HJK:ssa hyvin pitkälle samaista roolia kuin missä Niskanen nähtiin torstaina. Kanerva halusi silti Niskasen kentälle. Se maksoi kolme pistettä.

Eikä pidä ymmärtää väärin. Niskanen pelasi ”ihan hyvän” debyytin, kuten Kanervakin totesi. Hän pärjäsi fyysisessä pelissä pallollisena ja pystyi tuottamaan Suomelle paljon hyökkäyssuuntaan. Niskasen jalasta lähtivät erikoistilanteet ja muutama hyvä keskitys laidalta.

Ongelmaksi muodostui kuitenkin puolustaminen, mikä oli Niskaselle täysin uudenlainen haaste. KuPSissa Niskanen lähtökohtaisesti puolustaa aggressiivisesti ylöspäin laitahyökkääjän roolissa. Nyt Niskaselta vaadittiin 1vs1-puolustamista omassa päässä, laidalla boksin läheisyydessä. Ja vastassa oli Manchester Unitedin laituri Daniel James tai Tottenhamin laitapuolustaja Ben Davies. Jo lähtökohdat olivat huonot.

Niskasta vietiin pariin otteeseen kuin litran mittaa, minkä lisäksi Walesin osuma syntyi Niskasen huonosta syötön peittämisestä. Käden olisi pitänyt nousta ilmaan virheen merkiksi myös vaihtopenkillä. Kanerva teki rohkean peluutusratkaisun, joka maksoi kalliisti. Toisella puoliajalla Wales rynnisti johdonmukaisesti Niskasen puolelle, mikä ei varmasti ollut sattumaa.

Kanervan pyramidi lyö päätä seinään

EM-kisoihin on vajaa vuosi. Kanervan lähestymisestä Wales-otteluun oli nähtävissä paljon asioita, jotka liittyvät jo oleellisesti EM-kisoihin. Viimeistään nyt on selvää, että Kanerva haluaa peluuttaa Huuhkajia 5-3-2-systeemissä kovia maita vastaan. Se nähtiin jo Italiaa ja Bosnia-Hertsegovinaa vastaan, mutta Wales-ottelun avauksen ryhmityksellä leikittely paljasti Kanervan kortit. Ne ovat 4-4-2 sekä 5-3-2.

Walesia vastaan systeemi toimi tähän asti parhaiten. Se oli jopa lähellä tuottaa tuloksen. Kanervan ongelmaksi on kuitenkin muodostumassa se, että hän tarvitsee pikaisesti tuloksellisia onnistumisia 5-3-2-muodolla. Muussa tapauksessa ongelmat alkavat kasaantua.

Ongelmia on käytännössä kaksi. 4-4-2 on toiminut hyvin ja tuottanut heikompia maita vastaan erinomaisia tuloksia. 5-3-2 on ajoittain toiminut hyvin kovia maita vastaan, mutta se ei ole tuottanut tuloksia.

Nämä kaksi perusongelmaa tuottavat uusia haasteita. Joukkueen sisältä on ajoittain jopa ääneen kritisoitu puolustavaa lähestymistapaa 5-3-2-muodolla. Sen lisäksi myös mediassa peliryhmitys on tulosten takia nostettu kritiikin kohteeksi, kuten toki pitääkin. Myös yleinen mielipide on kääntymässä 4-4-2-ryhmityksen puolelle, vaikka sitä ei ole juurikaan mitattu kovia maita vastaan.

Paine Kanervan suuntaan kasvaa. Siksi Kanerva tarvitsee pian hyviä tuloksia 5-3-2-ryhmityksellä, jotta hän voi perustella muodon käytön joukkueelleen. Kanervalla on varmasti erinomaiset perustelut jo nyt olemassa, mutta tulokset lopulta määrittelevät perustelujen vahvuuden.

Torstaina Kanerva oli hyvin lähellä saada vankkoja näyttöjä puolustavamman ryhmityksen toimivuudesta, mutta lopulta laiturin peluuttaminen puolustavassa roolissa kostautui.

On myös syytä huomauttaa, ettei Kanervan tilanne ole missään nimessä vielä lähelläkään huolestuttavaa. Puolustava ryhmitys voi hyvin tuottaa tulosta ensi kesän EM-kisoissa, mutta Kanervan yöunien kannalta tulosten saaminen pian olisi ensiarvoisen tärkeää.

Muuten Kanervan pyramidista voi tulla uusi Mixu Paatelaisen joulukuusi, jonka tuhkat eivät vieläkään ole laskeutuneet maahan.

Aiheet Artikkelit Huuhkajat Kanerva Markku Näkökulmat Nations League Suomi