Näkökulma: Mitä syyskuun Nations League -ottelut kertoivat Huuhkajista? – Nämä pelaajat ovat tällä hetkellä vahvimmin tyrkyllä EM-kisoihin

2020 on ollut monessakin mielessä erittäin poikkeuksellinen vuosi. Siitä kertoo muun muassa sekin, että Suomen miehet pelasivat vuoden ensimmäiset A-maaottelunsa vasta syyskuussa.

Huuhkajien piti tehdä arvokisadebyyttinsä kesäkuisessa Kööpenhaminassa Tanskaa vastaan. Koronaviruspandemia pakotti kuitenkin siirtämään EM-turnauksen kesältä 2020 kesälle 2021.

Päätös oli epäilemättä äärettömän vaikea ja raskas tehdä, mutta samalla käytännössä pakotettu. UEFA ja maajoukkueet eivät voineet riskeerata pelaajien ja kannattajien terveyttä. Nyt jalkapalloihmisten huusholleissa toivotaan hartaasti, että koronavirukseen kehitetään luotettava ja turvallinen rokote mahdollisimman pian, jotta kisat saadaan pelattua ensi kesänä, ja mieluiten yleisön läsnäollessa.

Kisojen siirto vuodella vaikuttaa luonnollisesti myös eri maajoukkueiden pelaajatilanteisiin. Niin Huuhkajien kuin 23 muunkin EM-kisamaan. Joidenkin pelaajien, joiden paikka olisi ollut EM-kisajoukkueessa kesällä 2020, haave saattoi kaatua lykkäyksen myötä. Jonkun toisen unelmasta turnauksen siirto puolestaan tekee totta.

SuomiFutis loi katsauksen kisajoukkueen mahdollisiin muutoksiin jo maaliskuussa. Kahden pelatun Nations League -ottelun jälkeen on kuitenkin uuden tarkastelun aika. Olihan Markku Kanerva pakotettu useisiin pelaajakokeiluihin. MLS-trio Jukka Raitala, Robin Lod ja Lassi Lappalainen ei ollut käytettävissä matkustusrajoitusten ja MLS:n sarjapelien vuoksi, Simon Skrabb, Paulus Arajuuri ja Rasmus Schüller olivat loukkaantuneina, ja Joona Toivio ja Sauli Väisänen jäivät sivuun perheenlisäysten takia.

Viime viikon ottelut toivat Suomelle 0-1-tappion Walesia vastaan ja 1-0-voiton Irlannista. Kiinnostavaa oli joka tapauksessa nähdä, kuinka joukkue sopeutui kolmen topparin pelitapaan ja kahden selkeän wing-backin käyttöön. Lisäksi pelaajista saatiin paljon uutta informaatiota. Niitä tässä jutussa nyt arvioimme.

Puolustuksessa kiinnostavia huomioita

Maalivahtitilanteessa ei sinänsä ole mitään spekuloitavaa. Jos ei ihmeitä tai valitettavia loukkaantumisia tapahdu, on Bayer Leverkusenin Lukas Hradecky selkeä ja luotettava ykkösvahti ja mahdollisesti uutta seuraa etsivä Jesse Joronen yhtä luotettava kakkonen. Kolmosvahdiksi ovat tyrkyllä lähinnä kokenut Anssi Jaakkola tai Pikkuhuuhkajien William Jääskeläinen.

Wales- ja Irlanti-peleissä Suomen alakerta meni vahvasti uuteen uskoon. Uutta ei ollut vain suhteellisen mukavasti toiminut kolmen topparin pelitapa. Pakon edessä sivussa olivat myös EM-karsinnoissa kolme eniten pelannutta puolustajaa Toivio, Arajuuri ja Raitala, joten Kanervan oli pakkokin katsastaa uusia pelaajia.

Molemmat ottelut pelattiin samalla topparikolmikolla Leo Väisänen, Juhani Ojala ja Daniel O’Shaughnessy. Toisilleen entuudestaan suhteellisen tuntematon trio onnistui hyvin. Kenties eniten osakkeitaan nosti 31-vuotias Ojala, joka oli pelannut edellisen kerran Suomen kilpailullisessa A-maaottelussa kesäkuussa 2017. Toki ”Jude” oli tuon jälkeenkin pelannut kuudessa harjoitusottelussa, joista viisi pelattiin Huuhkajien tammikuun leireillä.

191-senttinen Ojala on jättänyt polvivaivat taakseen ja pelaa alkavalla kaudella Tanskan Superliigassa – siis Toiviota ja Arajuurta kovemmassa sarjassa. Syyskuun maaotteluissa Ojala hallitsi ilmatilaa mukavasti ja suoritti myös oikea-aikaisia katkoja. HJK-kasvatti on varmasti varteenotettava vaihtoehto mukaan jatkossakin.

Suoritus jäi plussan puolelle myös Väisäsellä ja O’Shaughnessylla. Kisajoukkueeseen mahtunee 4-5 topparia, joten kamppailusta voi povata kiivasta. Arajuuri ja Toivio ovat monivuotisia luottopelaajia ja joukkueen henkisiä johtajia, joten heitä on vaikea syrjäyttää, vaikka Arajuuri siirtyikin hieman kehnompaan sarjaan Kyprokselle.

Taustalla nyt pelanneen kolmikon lisäksi paikasta joukkueessa taistelevat ainakin Sauli Väisänen ja Thomas Lam. Jos Robert Ivanov saa Puolassa peliaikaa, heruuko hänellekin näyttöpaikka joskus? Tulevatko EM-kisat Aapo Halmeelle liian aikaisin?

Jos nyt pitäisi arvella, olisivat kisajoukkueeseen vahvimmin tyrkyllä Arajuuri, Toivio, Juhani Ojala ja 1-2 Väisästä. Se ainakin näyttää syyskuun positiivisten topparinäyttöjen ansiosta entistäkin varmemmalta, ettei Werder Bremenin Niklas Moisanderin perään tarvitse enää haikailla.

Entäpä laitapuolustajat, tai tilanteen vaatiessa wing-backit? Jere Uronen ja Jukka Raitala ovat epäilemättä jatkossakin ykkösvaihtoehdot laidoilleen. Urosella on nopeutta, pelisilmää ja mittava kansainvälinen kokemus, ja Raitala Montreal Impactin kapteenina nauttii runsaista peliminuuteista.

Sekä Niko Hämäläinen että HJK:n kapteeni Nikolai Alho nostivat kuitenkin selvästi omia mahdollisuuksiaan. Niko-kaksikko osallistui aktiivisesti hyökkäyspeliin, uskalsi haastaa rohkeasti ja oli tärkeä lisä Huuhkajien pelinrakenteluun Dublinissa. Alho oli lähellä tehdä komean maalinkin. Ei näyttäisi kaukaa haetulta, että 27-vuotiaasta Alhosta voi tulla yllätyskortti kisajoukkuespekulaatioihin. Ainakin sauman uusiin näyttöpaikkoihin pitäisi olla jo lunastettu.

Albin Granlund oli karsinnoissa luotettava paikkaaja, mutta Alhon ja Hämäläisen hyvät pelit luovat Örebron puolustajalle painetta. Juha Pirinen uhkaa jäädä Slovakiassa hieman piiloon.

Löytyikö uusi pelintekijä?

Huuhkajien kapteeni Tim Sparv ei ollut syyskuun otteluissa parhaimmillaan. Voi olla, että konkarin otteissa näkyi pelituntuman puute. Kenties vanha hyvä vire löytyy taas, kun Kreikan Superliiga pääsee tänä viikonloppuna käyntiin.

Sparvin pari keskikentän pohjalla Glen Kamara oli jälleen erinomainen. Kamaran rauhallisuus ja pallovarmuus vain paranee, ja mies tuntui aina tietävän, mitä tehdä. Irlanti-pelissä tuli jokunen harvinainen hassikin, mutta entistäkin selvemmältä näyttää silti, että Huuhkajien keskikentän pohjalla avaa ensi kesän EM-kisoissa kaksikko Sparv ja Kamara.

Joni Kauko esiintyi jälleen edukseen ja on koko ajan kiinteämpi osa Huuhkajien kokoonpanoa. Lisäksi Kauko voi tarpeen vaatiessa pelata myös Sparvia ja Kamaraa hyökkäävämmässä roolissa. Välttämättä suoranaisia keskikentän pohjapelaajia ei kolmea enempää kisaryhmään edes valita, sillä Huuhkajien rosterissa on useita monipuolisia pelimiehiä. Rasmus Schüller olisi jonossa seuraavana.

Keskikentän hyökkäävässä roolissa esiin nousi syyskuussa 25-vuotias Robert Taylor, joka pelasi Irlantia vastaan elämänsä toistaiseksi parhaan maaottelun. Taylor paiski rajusti töitä, liikkui hyvin vapaisiin syöttösuuntiin, etsi ratkaisuja ja syötti Fredrik Jensenin tekemän voittomaalin. Tayloria on totuttu pitämään vähän ”varamiehen varamiehenä”, mutta nyt Brann Bergenin uusi luottomies tuuppasi jalkansa oikein kunnolla kisajoukkueen pukukopin oven väliin.

Huuhkajien ”ykköspelintekijä” lienee silti edelleen Robin Lod, joka on aloittanut kauden MLS:ssä erinomaisen tehokkaasti. Lod on osoittanut lukuisia kertoja tunnistavansa Teemu Pukin liikkeet erinomaisesti, ja tätä asetta Suomi varmasti tarvitsee. Taylorin vahva esitys voi tarjota kuitenkin Lodille arvokkaan vaihtoehdon. Eikä Roman Eremenkon paluutakaan ole vielä pois suljettu.

Keskikentän laidoille – tai muuten hyökkäävään rooliin – ovat edelleen tyrkyllä Lassi Lappalainen, Pyry Soiri ja Fredrik Jensen. Keskiviikkona 23 vuotta täyttävä Jensen tuli maajoukkueen mukaan entistä atleettisemman oloisena, uhkui itseluottamusta, jalka nousi entiseen malliin ja tekipä Jensen super-subina Irlannin verkkoon voittomaalinkin. Jensenin rooli lienee vain kasvamaan päin, mutta peliaikaa olisi hyvä saada kunnolla. Viime kaudella Augsburgissa minuutteja tuli vain 454 yhteensä kymmenessä Bundesliigan ottelussa.

Maajoukkuedebytantti Ilmari Niskanen väläytteli hyökkäyssuuntaan, mutta KuPS-laiturin puolustussuunnan osaaminen jätti vielä kysymysmerkkejä.

Entäpä hyökkäys?

Hyökkääjätilanne on Suomella edelleen selkeä, vaikka Teemu Pukki ja Joel Pohjanpalo jäivätkin ilman maaleja. Kumpikaan ei ollut terävimmillään, mutta potentiaali ja viimeistelytaito tunnetaan. Näillä näkymin Pukki pelaa tällä kaudella Englannin Mestaruussarjaa ja Pohjanpalo Bundesliigaa, joten osat ovat tavallaan vaihtuneet. Tavallaan kaksikko täydentää parhaimmillaan toisiaan, mutta aina he eivät silti yhtä aikaa kentälle mahdu.

Kaksikon takana tilanne on melko avoin. Jasse Tuominen ja Rasmus Karjalainen ovat seuraavina jonossa, mutta Marcus Forssilla on yhä reilusti aikaa tunkeutua Huuhkajien EM-joukkueeseen. Jatkaako Simon Skrabb pelaamista Serie B:ssä, ja pääseekö sieltä kisaryhmään mukaan? Entäpä saako esimerkiksi HJK:n Roope Riski vielä tilaisuutensa hyvien veikkausliigapelien jälkeen?

Syyskuun maaottelut antoivat joitain vastauksia, mutta esittivät myös uusia kysymyksiä. EM-kisojen alkuun on aikaa noin yhdeksän pitkää kuukautta, ja sitä ennen Suomi pelannee ainakin kahdeksan maaottelua. Kaikille ei ole tarjolla edes kunnon näyttöpaikkaa, mutta halut kisajoukkueeseen ovat varmasti jokaisella kovat.

Lokakuussa Suomella on edessään kaksi Nations Leaguen kotiottelua – ensin Bulgariaa (11.10.) ja sitten Irlantia (14.10.) vastaan. Tuolloin sarjat ovat käynnissä niin Pohjoismaissa kuin muuallakin Euroopassa, joten mikäli koronapandemia ei puutu pahemman kerran peliin, pitäisi jota kuinkin kaikilla potentiaalisilla pelaajilla olla tuolloin pelituntuma kunnossa. MLS-pelaajien mukaanpääsy lienee tuolloinkin auki.

Jo ennen Bulgaria- ja Irlanti-otteluita Suomi kohtaa Gdanskissa pelattavassa harjoitusottelussa Puolan 7.10. Etenkin tuossa ottelussa voitaneen tehdä taas jokunen pelaajakokeilu.

Joka tapauksessa EM-kisojen lähestyessä kuukausi kuukaudelta pelaajavalintoja ja peluutuspäätöksiä on syytä seurata alati kasvavalla mielenkiinnolla. Ei Markku Kanervan palapeli lelukaupan vaikeimpia koottavia ole, mutta valmiina ovat silti vasta kulmapalat ja pari reunaa.