Näkökulma: Markku Kanerva on onnistunut luomaan jotain ennennäkemätöntä – Huuhkajat on kuin seurajoukkue maajoukkueiden maailmassa

Suomen A-maajoukkue osoitti jälleen kerran olevansa enemmän kuin osiensa summa. Irlanti kaatui komeasti 1-0. Voitto vaati tärkeitä yksilösuorituksia, mutta ennen kaikkea kellon tarkkaa yhtenäistä joukkuepelaamista. Huuhkajat on kuin seurajoukkue, joka pelaa väärässä sarjassa maajoukkueita vastaan.

Irlannin päävalmentaja Stephen Kenny kuvaili Suomea ennen keskiviikon ottelua sanomalla, että Suomi on melkein kuin seurajoukkue. Toimittajakollegani Ville Liimatta nosti keskiviikon ottelun aikana kommentin esiin ja aloin miettimään sen merkitystä tarkemmin.

Sen jälkeen ottelun sisällä jokainen Suomen peliteko vahvisti tätä Kennyn kommenttia. Huuhkajat tekee kaiken niin järjestelmällisesti ja yhtenäisesti, että sitä todella voisi luulla kaudesta toiseen päivittäin nyansseja harjoittelevaksi seurajoukkueeksi. Ero korostui esimerkiksi siinä, miten Suomi ja Irlanti lähestyivät hyökkäämistä. Molemmilla joukkueilla oli selkeä sapluuna, mutta Irlannin kohdalla se oli riskittömämpi, eli helpompi omaksua lyhyessä ajassa.

Irlanti haki laidoilta keskityksiä boksiin ja panosti erikoistilanteisiin. Suomi yritti ympäri kenttää tehdä tilaa ja sen jälkeen täyttää sitä. Suomen pelaaminen vaati yhtenäisempiä liikkeitä oikea-aikaisesti.

Jos Irlannilla määränpää oli päästä laidalle keskittämään, Suomella määränpää oli tunnistaa, missä tila milloinkin on. Se vaatii joukkueelta huomattavasti enemmän tietynlaista struktuuria ja sitä, että pelaajat tietävät, mitä milloinkin on tehtävä. Ennen kaikkea se vaatii tolkuttomasti toistoja ja aikaa harjoituskentällä.

Tässä tullaankin Markku Kanervan suuruuteen valmentajana ja siihen, mihin ei suoranaisesti taida olla mitään oikeaa vastausta. Miten Suomi on onnistunut tässä?

Huuhkajat on todella tiivis joukkue, jossa on erinomainen joukkuehenki. Pelaajat ovat todella hyvin kartalla siitä, mikä heidän roolinsa on. Pedanttinen Kanerva on onnistunut takomaan lyhyessä ajassa valtavan määrän tietoa pelaajien pääkoppaan. Eikä se vielä ole edes se suurin saavutus, vaan se, että tuo tieto on myös jalostunut kentälle peliteoiksi, jotka tulevat klassisesti sieltä selkärangasta.

[readmore from=Huuhkajat]

Huuhkajien puolustaminen on myös erinomainen esimerkki tästä yhtenäisyydestä. Pelaajat tietävät tasan tarkkaan, mitä alueita puolustetaan missäkin vaiheessa. Sen päälle Lukas Hradecky, topparit Joona Toivio ja Paulus Arajuuri sekä ennen kaikkea Tim Sparv ohjaavat joukkuetta selkeästi ja äänekkäästi.

Wales-ottelussa, jossa yleisöä ei ollut paikalla, kuuli erinomaisesti sen, miksi Sparv on niin tärkeä pelaaja Suomelle. Hän ohjaa jokaista edessä olevaa pelaajaansa kuin Playstation-ohjaimella. Nappien painallusten tilalla on vain kantava huuto.

Kysyin Irlanti-ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Kanervalta, Sparvilta ja Hradeckylta Irlannin valmentajan Kennyn seurajoukkue-kommentista, voit lukea jutun tästä. Oli helppo aistia, että kaikki kolme halusivat mielellään puhua kyseisestä aiheesta.

Kaikki myös ottivat kommentin todella kohteliaana kehuna. Jokainen vuorollaan kertoi, miksi Huuhkajat on kuin seurajoukkue. Vastauksissa oli samaa yhtenäisyyttä kuin pelikentällä nähtävissä suorituksissa, mutta jokaisen vastauksessa oli myös oma pointtinsa.

Jokainen toi oman panoksensa, mutta linjassa pysyttiin tässäkin asiassa.