Näkökulma: Veikkausliigaan halutaan loppusarjat – toimisiko tämä malli silti paremmin?

Saimme lukea perjantaina, että Veikkausliigaan on suunnitteilla suuri sarjajärjestelmämullistus. Maamme jalkapalloilun korkeimmalla sarjatasolla halutaan ottaa käyttöön jo ensi kaudella ylemmät ja alemmat loppusarjat, sekä pudotuspeli viimeisestä europaikasta (lue Palloliiton pääsarjatyöryhmän esityksestä lisää täältä). Tähän pudotuspeliin pääsisivät yläloppusarjan joukkueet sijoilta 3-6 sekä alaloppusarjan ykkönen.

Ehdotus on käänteentekevä, eikä epäilemättä kaikkien jalkapallon ystävien mieleen. Vahvasti loppusarjat ja europlayoff näyttäisivät kuitenkin tekevän tuloaan.

Kaksinkertaisen runkosarjan (22 sarjakierrosta) jälkeen joukkueet on määrä jakaa ylempään ja alempaan loppusarjaan, joissa kummassakin joukkueita pelaisi kuusi. Mutta entäpä jos loppusarjoja ei olisikaan kaksi, vaan kolme?

Joukkueet voitaisiin vaihtoehtoisesti jakaa kolmeen loppusarjaan, jolloin yläloppusarjassa mestaruudesta ja mitaleista pelaisivat runkosarjan neljä parasta, keskimmäisessä loppusarjassa sijoille 5-8 sijoittuneet joukkueet ja alaloppusarjassa putoamista vastaan kamppailisivat runkosarjan neljä viimeistä.

Jokainen loppusarja voitaisiin pelata kaksinkertaisena, jolloin kaikille joukkueille sarjassa tulisi yhtä paljon koti- ja vieraspelejä (28 ottelua). Lisäksi panoksellisten otteluiden määrä kasvaisi huimasti. Pistemenetyksiin olisi runkosarjan aikana entistäkin vähemmän varaa, ja jokaisessa loppusarjassa pelaisi samoista sijoituksista kamppailevia joukkueita. Yläloppusarjassa lähes jokainen ottelu olisi parhaimmillaan kuin finaali.

Yläloppusarjan kaksi parasta saisivat tässäkin mallissa kaksi paikkaa seuraavan kauden europeleihin. Ylimmän loppusarjan kaksi muuta joukkuetta voisivat sitten pelata keskimmäisen loppusarjan kahta parasta vastaan europlayoffeja siten, että kotiedun ottelussa saa paremmin sijoittunut joukkue.

Mikäli Suomen Cupin voittaja olisi myös Veikkausliigan kahden parhaan joukossa, voitaisiin pronssijoukkueelle antaa suora paikka Eurooppa-liigan karsintoihin. Tällöin viimeisestä paikasta pelaisivat vain ylimmän loppusarjan neljäs, ja sekä keskiloppusarjan kahden parhaan ”esiplayoffin” voittaja.

Tämän mallin merkittävin etu olisi se, että jos panoksellisia otteluita halutaan loppusarjojen avulla keinotekoisesti lisätä, niin tässä mallissa ne ovat vielä kahden loppusarjan malliakin suurempia. Kaksinkertainen sarja loppusarjassa lienee myös useimpien mieleen. Pelimäärän ja ottelutahdin osalta ei suuria muutoksia kahden loppusarjan malliin ole.

Täydellistä sarjajärjestelmää Suomen oloihin ei liene olemassakaan, ja jokaisessa on epäilemättä omat puutteensa. Tässä mallissa merkittävin ongelma lienee se, että mestaruusmahdollisuudet karkaavat mahdollisesti tasaisessakin sarjassa kärkinelikon ulkopuolisilta joukkueilta jo elokuussa. Europeleihin voisivat tosin nekin hyvän syyskauden myötä yltää.