Ykkösen kauteen valmistautuva EIF tiedotti tiistaina tehneensä pelaajasopimuksen 21-vuotiaan Abneet Bhartin kanssa. 185-senttisen keskuspuolustajan taustasta tekee erityisen mielenkiintoisen se, että hänen kotimaansa on Intia, jota ei totisesti tunneta minään suurena jalkapallomaana.
– Pelasin puolitoista vuotta Portugalissa, mutta loukkaannuin. Tarvitsin uuden seuran ja soitin EIF:n valmentaja (Gabriel Garcia) Xatartille. Sillä tiellä olen, Bharti kertoo EIF:n kotisivuilla.
Bhartin vanhemmat asuvat nykyisin Varsovassa, ja poika jatkoi Puolasta matkaansa Espanjaan, Real Valladolidin akatemiaan. Sieltä matka jatkui portugalilaiseen SU Sintrenseen, ja nyt vaikeasta polvivammasta toipumisen jälkeen Tammisaareen.
Bhartin helppo samaistua suomalaisfutaajiin?
Sepp Blatter kuvaili taannoin Intiaa ”jalkapallon nukkuvaksi jättiläiseksi”. Unen laatu lienee kuitenkin syväunta, sillä FIFA-rankingin sijalla 103 oleva 1,3 miljardin asukkaan Intia ei ole ikinä selviytynyt MM-kisoihin. Pieniä heräämisen merkkejä on kuitenkin olemassa, sillä Intia osallistui alkuvuodesta historiansa neljänsiin Aasian mestaruuskisoihin ja nappasi kisoissa ensimmäisen arvoturnausvoittonsa 55 vuoteen.
Bhartia pidetään yleisesti yhtenä Intian suurimmista lupauksista, ja onpa hänestä käytetty myös ”ihmelapsi” -lisänimeä. Pontta pelaajan erityislaatuisuudelle saadaan siitä, että Outside of the Boot -sivuston lokakuussa julkaistun haastattelun mukaan Bharti on koko Intian ainoa Euroopassa pelaava ammattilaisjalkapalloilija.
Futiskuume on Intiassa nousussa, sillä intohimoiset fanit ovat ottaneet käyttöön islantilaisten tutuksi tekemät viikinkitaputukset. Kriketti on kuitenkin maan ylivoimainen ykköslaji, joten sikäli Bharti voi tuntea olonsa kotoisaksi Suomessakin. Täällä jääkiekko dominoi ja futista ja futaajia usein vähätellään. Tilanne on Bhartille tuttu.
– Intialainen jalkapalloilija ulkomailla on ihmisistä todella outoa. Meitä katsotaan aina alaspäin. Reaktio ei ole ”vau, intialainen pelaaja”, vaan käsitys Intian jalkapallosta on todella matala. Kukaan ei ole edes kuullut intialaisesta jalkapalloilijasta, Bharti kertoi haastattelussa.
– Intiassa on vallalla mentaliteetti, ettemme ole hyviä jalkapallossa, vaan pelaamme vain krikettiä. Se ei ole alkuunkaan hyvä juttu. Sen takia aina kun liityn uuteen seuraan, minun täytyy tehdä töitä kolme tai neljä kertaa enemmän, jotta minua arvostetaan samoin kuin paikallisia pelaajia. Minun pitää onnistua todella hyvin, jotta teen vaikutuksen.
”Haluan olla roolimalli nuorille intialaispelaajille”
Ongelma on Bhartin mukaan myös esikuvien puutteessa, olkoonkin, että Intian suurin futistähti Sunil Chhetri on tehnyt maajoukkuemaaleja enemmän kuin Lionel Messi.
– Meiltä puuttuu esikuvia. Jossain muussa maassa pelaajilla on roolimalleja, mutta Intiassa sinun täytyy olla oma roolimallisi. Ei ole ketään, ketä voisi seurata tai ihailla.
– Siksi kaveriksi minä haluan tulla – siksi roolimalliksi nuorille intialaisille jalkapalloilijoille. Haluan edustaa sitä mahdollisuutta, että pieni poika Intiasta voi saavuttaa unelmansa. En edusta perhettäni tai läheisiäni, vaan haluan edustaa koko maata, Bharti maalailee.
Kokemus Real Valladolidista oli Bhartille kullanarvoinen.
– Kun mahdollisuus siirtyä Espanjaan nousi esiin, olin nuori ja kaikki oli vaikeaa. Olin 16 ja asuin omillani. Aikaero kotiin oli seitsemän tai kahdeksan tuntia, enkä puhunut vanhempieni kanssa moneen päivään. Olin yksin uudessa kulttuurissa enkä puhunut espanjaa.
– Vaikka seura ottikin minut todella hyvin vastaan, muualla ihmiset ihmettelivät, mitä intialainen pelaaja tekee täällä. Se kuitenkin teki minusta vahvemman ja pelini taso parani.
Bhartin mukaan Intian jalkapallokulttuuri kasvaa ja kehittyy koko ajan.
– Ihmiset rakastavat jalkapalloa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Olen nähnyt enemmän ihmisiä pelaamassa jalkapalloa kuin krikettiä. Kun olin nuorempi, kaverini potkivat minut pellolle, koska kaikki halusivat pelata krikettiä ja vain minä jalkapalloa. Nyt asiat ovat kuitenkin muuttumassa.
