Näkökulma: Toivottavasti HJK:n kopista ja toimistolta löytyy peili, sillä sen eteen on jonoa – Mika Lehkosuo ei suinkaan ollut ainoa syntipukki

Päivän suurin uutinen on ollut se, että HJK antoi potkut pitkäaikaiselle päävalmentajalleen Mika Lehkosuolle. Toiseksi suurin uutinen on ollut se, että Lehkosuon tilalle HJK:n peräsimeen nousi Toni Koskela. Miten HJK lopulta ajoi itsensä tähän tilanteeseen ja keiden kaikkien tulisi katsoa peiliin? HJK:ssa jouduttiin tilanteeseen, jossa ei nähty enää muuta ratkaisua kuin antaa potkut Lehkosuolle. Se on ymmärrettävää, kun katsoo viimeaikaisia tuloksia. Kahdeksan voitotonta ottelua putkeen ja viimeisenä 0-3-tappio FC Lahdelle vieraissa. HJK oli törmännyt seinään, ja siitä sai Lehkosuo maksaa työpaikallaan. Niin jalkapallossa usein käy, kun peli ei kulje. Päävalmentaja saa siinä vaiheessa lähteä. HJK:n lehdistötilaisuudessa Aki Riihilahti kertoi, että Lehkosuo ymmärsi yskän ja uskon sen täysin. Lehkosuo on yksi Suomen parhaista valmentajista, ja hän kyllä tietää, mitä huonot tulokset tarkoittavat Suomen suurimmassa jalkapalloseurassa. Syy HJK:n surkeaan alkukauteen ja talveen ei ole kuitenkaan ainoastaan Lehkosuossa, vaikka hän suurimman vastuun kantaakin.

HJK painoi Lehkosuon nurkkaan

Muistatteko vielä, miten HJK tiedotti Lehkosuon jatkosopimuksesta viime lokakuussa? HJK kertoi Lehkosuon jatkavan HJK:ssa vuoden mittaisella jatkosopimuksella tiedotteessa, jossa lähinnä seliteltiin. Tiedotteen ensimmäisissä viidessä kappaleessa ei mainittu sanallakaan juuri kolmannen suomenmestaruuden HJK:lle tuonutta Lehkosuota. Kuudennessa kappaleessa sitten mainittiin ohimennen, että päävalmentajana jatkaa Mika Lehkosuo.

• LUE MYÖS: Näkökulma: Mika Lehkosuolta vedettiin heti matto jalkojen alta – häpeääkö HJK jatkosopimusta?

Minkälaisen viestin tuo antaa seurasta ja siitä, miten seura suhtautuu päävalmentajaansa? Ei mielestäni kovin hyvää. HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti puhui myös avoimesti siitä, että useita valmentajia kartoitettiin, mutta lopulta päädyttiin Lehkosuohon. Jo silloin jäi sellainen kuva, että HJK ”joutui” jatkamaan Lehkosuon kanssa vielä vuoden, sitten tiet eroaisivat. Tiet erosivat lopulta jo aiemmin. Kerrataan kuitenkin vielä, mistä asetelmista HJK kauteen lähti. Seura löi heti alkajaisiksi sellaiset tavoitteet (Suomen Cupin voitto, Veikkausliigan voitto ja Eurooppa-liigan lohkovaihe), että niihin yltäminen olisi vaatinut HJK:lta ja Lehkosuolta täydellisen onnistumisen. Ja muistetaan nyt se pohja, jolta lähdettiin näitä tavoitteita tavoittelemaan. Lehkosuota pidettiin mestaruuden jälkeen löysässä hirressä ja lopulta sanottiin käytännössä, että ”jatka nyt sitten vielä yksi vuosi”.

Pelitapa ei kehittynyt riittävästi

Lehkosuo sai täksi kaudeksi vierelleen Jani Sarajärven, jonka kädenjälki on näkynyt vahvasti tämän kauden HJK:ssa, niin hyvässä kuin pahassa. Sarajärvi oli VPS:ssä luomassa kaudella 2017 Petri Vuorisen kanssa vahvaan pallonhallintaan perustuvaa jalkapalloa, jossa luotettiin maaliodottamaan ja analytiikkaan. Parhaimmillaan sillä pyöriteltiin Tanskan suurseura Brøndbytä, mutta toisaalta surkeimmillaan se ei toiminut edes nykyisin Kolmosessa pelaavaa JJK:ta vastaan. HJK:ssa nähtiin täysin samanlaisia ongelmia talven aikana. HJK pelasi loistavasti harjoitusotteluissa Skotlannin mestaruuden vienyttä Celticiä ja ruotsalaista Hammarbytä vastaan, mutta Suomen Cupissa tulokset eivät riittäneet edes jatkopaikkaan. HJK-johto halusi Sarajärven ja Lehkosuon opettavan pelaajille, miten suurseurajalkapalloa pelataan. Sellainen prosessi ei tapahdu hetkessä, mutta siitä oli havaittavissa talven aikana myös positiivisia merkkejä. Ongelmat alkoivat, kun vastustaja ei prässännyt, vaan vetäytyi puolustamaan ja odotti positiivisia tilanteenvaihtoja. Siihen Sarajärvi ei löytänyt VPS:ssä koskaan lääkkeitä, eikä hän onnistunut niitä löytämään Lehkosuon kanssa Klubissakaan. HJK:n hyökkääminen ei tuottanut tekopaikkoja tarpeeksi, jonka lisäksi HJK:n kenttätasapaino oli negatiivisissa tilanteenvaihdoissa täysin levällään. [readmore from=hjk] Lehkosuo puhui tästä ongelmasta jo viime kesänä, kun europelit päättyivät samaisista syistä. Kun HJK menetti pallon, pakka oli totaalisen sekaisin. Täysin sama nähtiin FC Lahtea vastaan viime maanantaina. Sarajärven jatkosta ei vielä keskiviikkona ollut varmuutta. Riihilahden mukaan asiaa katsotaan rauhassa. En olisi silti yllättynyt, mikäli Sarajärvi ei jatka HJK:ssa. Sarajärven kädenjälki näkyi sen verran vahvasti HJK:n tehottomassa pelaamisessa.

Pelaajien vastuu

Valmentajan kannalta ikävä mantra on se, että vaikeina aikoina pelaajia on huomattavasti vaikeampi vaihtaa kuin päävalmentajaa. HJK:n pelaajisto on edelleen Veikkausliigan paras. Joukkueesta löytyy tarvittavaa laatua, eikä HJK voi todellakaan turvautua sen taakse, etteikö joukkue kestäisi vertailua esimerkiksi FC Interiin tai Ilvekseen. Sitten tullaan siihen kysymykseen, että oliko ja onko HJK oikein rakennettu? Riittääkö miljoonamiehistössä esimerkiksi johtajuutta? [readmore from=lehkosuo-mika] Lehkosuo nosti täksi kaudeksi kapteeniksi Sebastian Dahlströmin, joka on ollut monilta osin Lehkosuon jalostama oma tuote. Dahlström on erinomainen veikkausliigapelaaja. Ajoittain kentällä on kuitenkin näyttänyt siltä, että on vaikea sanoa johtaako joukkuetta Dahlström vai vanha kapteeni Rafinha, vai kuka milloinkin. Tilannetta ei varmasti ole ainakaan auttanut se, että Dahlström ja Rafinha ottivat jo viime kaudella yhteen kentällä. Kauden kuluessa Anthony Annanin jättämä aukko keskikentän pohjalle on kasvanut entistä suuremmaksi. Annan ei ollut kentällä välttämättä näkyvin pelaaja, mutta hän rytmitti HJK:n pelaamista erinomaisesti ja oli erittäin tärkeässä roolissa nimenomaan HJK:n kenttätasapainon säilyttäjänä. Kaan Kairinen tai Harmeet Singh eivät ole pystyneet täyttämään Annanin saappaita edes vähää alusta. Valmennuksella on vastuu siitä, miten joukkue pelaa. Vaikutti siltä, ettei HJK:n pelaajisto ehtinyt sisäistää vielä alkuunkaan sitä, mitä valmennus heiltä halusi. On syytä myös muistaa, että HJK rakentui hyvin myöhään. Esimerkiksi Singh ja hyökkääjä Marco Bueno saapuivat verrattain myöhään joukkueeseen. Uudistunut joukkue ei ehtinyt pitkään harjoitella uutta pelitapaa ja prosessi oli pahasti kesken. Kun tähän lisätään joukkueen johtajuusongelma, seurajohdon asenne Lehkosuota kohtaan sekä Sarajärven ja Lehkosuon kyvyttömyys ratkaista murtautumiseen liittyviä ongelmia, tulos oli tämä.

Oppipojat veivät työt

Twitterissä iski silmään Aamulehden urheilutoimittaja Pekka Aallon twiitti, missä todettiin Lehkosuon nyt tietävän, miltä diplomi-insinööreistä tuntuu, kun he käyvät kouluttamassa Intiassa väkeä, ja menettävät jonkun ajan päästä itse työpaikkansa. Lehkosuolle kävi tavallaan juuri näin. Lehkosuo on niin hyvä valmentaja, ettei hän varmastikaan jää työttömäksi. Otaksun kuitenkin, että Veikkausliigan kentät ovat ehkä nyt ainakin joksikin aikaa koluttu. Lehkosuon kädenjälki näkyy silti tämän hetken Veikkausliigassa todella vahvasti. HJK:n uusi päävalmentaja Toni Koskela on imenyt Lehkosuolta oppia, kuten on tehnyt myös Hongan nykyinen päävalmentaja Vesa Vasara. Lisäksi sarjaa johtava FC Inter on tällä hetkellä Lehkosuon viime kauden apuvalmentaja José Riveiron alaisuudessa. Lehkosuo ei tästä kunniaa ota, vaikka voisi hyvinkin ottaa. HJK ajoi itsensä rakoon, jossa sen oli pakko tehdä valmentajaratkaisunsa jo ennen kauden päättymistä. Riihilahti kertoi, että Koskela oli yksi vahvoista ehdokkaista jatkamaan Lehkosuon työtä kaudella 2020. Lopulta HJK ajoi itsensä siihen tilanteeseen, jossa Koskela piti ottaa isolla rahalla Rovaniemeltä ja Lehkosuo sai tehdä tilaa. Voittajia tässä olivat (taloudellisesti) RoPS, Toni Koskela ja Mika Lehkosuo, joka saa nyt mahdollisuuden lähteä vihdoin hakemaan kokemusta ulkomailta. HJK sen sijaan hävisi, ja se saa syyttää tappiostaan pitkälti itseään. Lehkosuo ei suinkaan ole ainoa, jonka olisi syytä katsoa peiliin. Elämä kuitenkin jatkuu, kuten Lehkosuo kirjoitti jäähyväisviestissään.

LUE MYÖS: