Espanjalaishyökkääjä Roberto Soldado on tehnyt hienon uran pelaten eri seuroissa ympäri Eurooppaa, mutta kaikki se olisi voinut jäädä kokematta, ellei hän olisi nuorena ryhdistäytynyt ja korjannut elämäntapojaan.

Soldado, 34, edusti juniorivuosinaan Don Boscoa, josta hän siirtyi 15-vuotiaana Espanjan suurseuraan Real Madridiin. Hän debytoi madridilaisten edustusjoukkueessa parikymppisenä, mutta hänen uransa ei ikinä lähtenyt kunnolla lentoon Los Blancosissa, joten hän vaihtoi maisemaa vuonna 2008 ja liittyi Getafeen. Soldado on urallaan edustanut myös Osasunaa, Valenciaa, Tottenhamia, Villarrealia, Fenerbahçea ja nykyistä seuraansa Granadaa. Espanjan A-maajoukkueessa hän pelasi 12 ottelua, joissa hän teki yhteensä seitsemän osumaa.

Tuoreessa The Guardianin haastattelussa Soldado arvelee, että hän olisi voinut lyödä läpi Real Madridissa, jos olisi elänyt ammattiurheilijan tavoin.

– Olin pilalle hemmoteltu kakara.

– Siellä oli pelaajia, kuten (Luís) Figo, (Zinédine) Zidane ja Raúl, jotka olivat superammattimaisia. Mutta minä kiinnitin huomioni muihin. Seurasin sellaisia ihmisiä, joita minun ei olisi pitänyt.

Soldadon mukaan hänellä oli vaikeuksia huippu-urheilun henkisten asioiden kanssa. Hän ei osannut ottaa itsestään vastuuta.

– Saatoin mennä ulos ajatellen, että olen isompi stara kuin (David) Beckham. En ollut henkisesti valmis. Olisin halunnut mahdollisuuden pelata siinä Madridin joukkueessa sataprosenttisessa kunnossa. Nyt kun mietin niitä aikoja, niin ajattelen, että ”millainen kakara olinkaan”. Jonkun olisi pitänyt tarttua minuun, läimäyttää naamalle ja kysyä, että mitä oikein teen.

– En pitänyt huolta itsestäni, söin todella paljon. Kun katson kuvia siltä ajalta, niin mietin, miten olisi ikinä voinut pelata galácticojen kanssa siinä kunnossa. Ehkä olisin saanut enemmän näytönpaikkoja, jos olisin pitänyt itsestäni parempaa huolta ja ollut aikuismaisempi. Se ajatus on viipyillyt päässäni.

– Jos minulle antoi lasin viiniä, niin minä join sen ja jos olin puheliaalla päällä, niin otin toisenkin. Kun olin 17- tai 18-vuotias, olin aina ensimmäisenä valmis lähtemään ulos, jos joku kysyi yhden aikaan yöllä, lähdetäänkö baariin.

Lopulta tilanne oli siinä pisteessä, että Real Madrid otti yhteyttä häneen vanhempiinsa. Soldadon isä tuli katsomaan poikansa perään ja asettamaan nuorelle hyökkääjälle rajat. Sen jälkeen Soldado muutti hyvän ystävänsä kanssa yhteen. Hänestä tuli tunnollisempi, ja pian hän tapasi myös vaimonsa, joka sai hänet rauhoittumaan ja asettumaan aloilleen.

– Tiesin, että olin mennyt liian pitkälle. Opin tuntemaan monia ihmisiä Madridin yöelämässä. He pystyivät elämään sellaista elämää, koska he eivät olleet ammattilaisjalkapalloilijoita, heidän ei pitänyt pelata Real Madridissa.

– Lopulta sen ymmärtää. ”Menkää te muut ulos, jos haluatte. Minun on tehtävä jotain muuta”. Onneksi vanhempani ja vaimoni saivat minut takaisin oikealle tielle.