Joulu oli ja meni, mutta monissa maissa lahjoja tuovat itämaan tietäjät vielä loppiaisen koittaessa. Viisaita tietäjiä löytyy selvästi myös Helsingin Urheilukadulta Palloliiton toimistolta, sillä suomalaiset jalkapallofanit saivat loppiaisen alla sen kaikkein parhaan joululahjansa: päävalmentaja Markku Kanervan vuoteen 2022 ulottuvan jatkosopimuksen.

Kanervan jatkodiili sai sosiaalisessa mediassa heti riemastuneen vastaanoton. Suomalaisessa jalkapalloyhteiskunnassa on eletty vallankumouksellista aikaa, ja jokainen vallankumous tarvitsee johtajansa. Tätä ”riveluutiota” on luonnollisesti vienyt eteenpäin Markku ”Rive” Kanerva omalla nimellään ja kasvoillaan.

Kyynikko voisi todeta, että Kanerva sai jatkosopimuksensa jopa myöhään. Sopimustilannetta olisi saatettu tarkistella vaikka jo syksyllä 2018, kun Suomi voitti oman Nations Leaguen lohkonsa. Suorastaan kiistattomaksi ja väistämättömäksi jatkosopimuksen tarve tuli, kun Huuhkajat varmisti marraskuussa historiallisen EM-kisapaikkansa. Yhtä päivänselviä ja välttämättömiä asioita ovat lähinnä verojen maksu ja kuolema.

Bonuksista Kanervallekin ansaittu oma osansa

Palloliiton tiedotteen mukaan jatkosopimusta onkin väsätty syksystä lähtien. Oli vain ajan kysymys, milloin nimet pannaan paperiin, mutta yllättävänkin pitkään siinä silti meni.

Sopimuksen taloudellisia yksityiskohtia tullaan tuskin julkisuudessa kertomaan, mutta hyvin oletettavasti viimeaikainen menestys näkyy myös tuntuvasti Kanervan palkassa. Iltalehden marraskuussa julkaisemien verotietojen mukaan Kanerva on jäänyt ansiotasossa selvästi vaikkapa jääkiekkomaajoukkueen luotsille Jukka Jaloselle, mutta kenties tilanne on jatkossa toinen.

Oletettu palkankorotus tulee Kanervalle joka tapauksessa täysin ansaitusti, sillä juuri häneen henkilöityy vahvimmin Suomen viimeaikainen menestys. Ja se menestys on rikastuttanut Palloliittoa myös taloudellisesti. Nations Leaguen lohkovoitosta ja divisioonanoususta UEFA palkitsi noin 1,5 miljoonan euron potilla, ja EM-kisapaikka merkitsi vielä enemmän.

Jo pelkästä EM-kisapaikasta palkitiin 9,25 miljoonalla eurolla, ja menestys kisoissa kasvattaisi summaa entisestään. Toisin kuin joukkueen pelaajille, maajoukkue on Markku Kanervalle pääasiallinen työpaikka, ja on vain oikeus ja kohtuus, jos ja kun massiivisesta bonuspotista on lohkaistu siivu myös Kanervan jatkosopimukseen.

”Riven johdolla me mennään Qatariin…”

Rahapuheet sikseen, ja katseet muihin asioihin. Kaikkein tärkein asia Kanervan sinänsä vääjäämättömässä jatkosopimuksessa on se, että nyt se antaa valmentajalla taustatiimeineen työrauhan EM-kisoihin valmistautuessa.

Suomi ei lähde suosikkina yhteenkään alkulohkoon peliinsä, mutta on tehnyt altavastaajana hienoa tulosta Kanervan johdolla ennenkin. Nyt Kanervan ei tarvitse kuitenkaan missään tapauksessa tulevaisuudestaan pelata.

Kävi EM-turnauksessa miten kävi, on myös pelkästään luontevaa, että Huuhkajat pääsee jatkamaan valitsemallaan pelillisellä tiellä myös lopputurnauksen jälkeen. Syksyllä 2020 on edessä seuraava Nations League -rypistys ja seuraavana vuonna aloitetaan Euroopan MM-karsinnat. Riven johdolla on hyvä lähteä myös matkalle kohti Qataria. Nyt siis päämääränä arvokisat, ei tammikuiset harjoitusottelut, joista vapaaehtoisesti luovuttiin.

Mitään massiivista lopettamissumaa tuskin on EM-kisojen jälkeen odotettavissa, sillä Huuhkajien runkomiehistä useimmilla on luultavasti myös vuosia uransa huipulla jäljellä. Niinpä Kanerva pääsee jatkamaan työtään pääasiassa tuttujen, luotettujen pelaajien kanssa.

Vasta kolmas kerta toden sanoi

55-vuotiaalle Kanervalle arvostuksen todellakin suo, sillä Rive sai odottaa tilaisuuttaan pitkään. Vaikka Kanerva johdatti Pikkuhuuhkajat vuonna 2009 historiallisesti EM-kisoihin – ja pokkasi samana vuonna ensimmäisen valintansa Vuoden valmentajaksi Suomessa – tähyiltiin Palloliitossa pitkään aidan toiselle puolen.

Ensikosketuksensa maajoukkueen päävalmentajuuteen Kanerva sai jo alkuvuodesta 2011 vedettyään Huuhkajien peräsimessä harjoituspelit Belgiaa ja Portugalia vastaan. Pysyvän pestin sai kuitenkin tuolloin Skotlannissa mainetta niittänyt Mixu Paatelainen, ja Kanerva sai odottaa vuoroaan.

Paatelaisen ajasta ei jäänyt hyviä muistoja, vaikka aikaa miehelle annnettiin yli neljä vuotta. Syksyllä 2015 koittikin Kanervan toisen stintin aika. EM-kisahaaveet olivat jo käytännössä karanneet, mutta Rive sai paatin vielä loppusuoralla suoristettua.

Syksyn 2015 EM-karsintapelit tuottivat kelpo saldon, kaksi voittoa (Kreikasta ja Färsaarista) ja kaksi tasapeliä (Romaniaa ja Pohjois-Irlantia vastaan), maalierolla 4-2. Puolustus piti yhtäkkiä huomattavasti paremmin. Vertailu on luonnollisesti hypoteettinen ja spekulatiivinen, mutta Kanervan pätkän pistekeskiarvolla Suomi olisi edennyt tuolloin vähintään jatkokarsintaan, ellei jopa suoraan EM-turnaukseen.

Hyvästä ryhtiliikkeestä huolimatta Palloliitto otti loppuvuodesta 2015 yhden viime vuosien pahimmista harha-askelistaan. Maajoukkueen päävalmentajaksi palkattiin kaksivuotisella sopimuksella edellisvuosina lähinnä TV-kommentaattorin töitä tehnyt Hans Backe.

Jos oli Mixun aikakausi ollut tervanjuontia ja itsesäälissä rypemistä, niin Backen vuosi vasta vaisu olikin. Suomi ei voittanut koko vuoden 2016 aikana ainuttakaan maaottelua (saldo 0-2-9 maalierolla 4-22). On lähes käsittämätöntä, kuinka nopeasti Huuhkajat nousi moisen pohjanoteerauksen jälkeen takaisin jaloilleen.

Vihdoin joulukuussa 2016 koitti Kanervan vuoro, eikä tätä päätöstä ole tarvinnut katua. Jo ensimmäisenä vuonna 2017 Suomi kellisti kahdesti peräkkäin arvokisoihin (2016 ja 2018) edenneen Islannin sekä haki vierastasapelin tulevan MM-finalistin Kroatian kotikentältä.

Suurimmat maineteot odottivat toki vasta syksyn 2018 Nations Leaguessa sekä viime vuoden EM-karsinnoissa, mutta väheksyä ei tarvitse myöskään vuonna 2017 nähtyä tasonnostoa.

Tuolloin kylvettiin vasta riveluution siemeniä ja opeteltiin taktiikan saloja, mutta tulosta alkoi jo hiljalleen tulla. Suomen MM-karsintalohkohan oli kova: Viidestä vastustajasta kolme (Kroatia, Ukraina, Turkki) on jo selviytynyt Suomen tavoin ensi kesän EM-kisoihin ja kahdella muulla (Islanti, Kosovo) on sinne jatkokarsinnan kautta hyvät mahdollisuudet.

Yksi kehityskohdekin

Kanerva on antanut työllään suomalaiselle jalkapalloväelle valtavasti ilonaiheita, luonut maajoukkueelle toimivan pelitavan ja hionut joukkueesta todella saumattomasti yhteen puhaltavan ryhmän hyvällä itseluottamuksella pelaavia yksilöitä. Ylistyslauluja voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta parhaimmillakin on aina myös parantamisen varaa.

Kanerva on ollut koko prosessin ajan nuhteeton, esimerkillinen ja moitteettomasti mediaa käsittelevä sanavalmis ammattilainen. Jonkinlainen unelma-appiukko kaiketi. Pahaa sanottavaa Rivestä ei tahdo löytyä millään eikä kellään – eikä kellään ole mitään syytä sellaista ollut etsiäkään.

Kaikesta hyvästä huolimatta itseäni on silti ihmetyttänyt Kanervan suhtautuminen maajoukkueen rajatapauksiin. Useissa haastatteluissa päävalmentaja on puhunut epätietoisuudestaan muun muassa maajoukkueesta vetäytyneiden pelaajien (Niklas Moisander, Perparim Hetemaj, Alexander Ring) tai maajoukkuevalintaansa empivien pelaajien suhteen. Kanerva on tyytynyt tokaisemaan jotain tyyliin ”heillä on varmasti puhelinnumeroni”. Suhtautumisessa on tulkittavissa jopa ripaus ylimielisyyttä.

Tällainen viestintä on mielestäni outoa. Median tehtävä on kysellä valmentajalta pelaajien tilanteesta ja mahdollisuuksien mukaan myös pelaajilta näiden tuntemuksista. Pelaajilla ei kuitenkaan ole vastausvelvoitetta kuin valmentajalle.

On oudoksuttavaa, että valmentaja antaa ymmärtää, että rajatapauksien pitää tarjota itseään maajoukkueelle sen sijaan, että koutsi itse ottaisi selvää siitä, missä mennään, tai juttelisi itse pelaajien kanssa näiden mahdollisuuksista maajoukkueeseen tai asemasta joukkueessa. Tuskin Kanerva itsekään toivoo, että lukuisat veikkausliigapelaajat alkaisivat soitella ja tarjota itseään Huuhkajiin.

Se, että Nicholas Hämäläinen julkisesti ja tunnetusti pohtii maajoukkuevalintaansa Suomen ja USA:n välillä, on kuitenkin varmasti Kanervan tiedossa. On hänen työtään käydä Hämäläisen kanssa dialogia. Myös siitä Kanervalle palkkaa maksetaan. Marraskuun lopussa Hämäläinen antoi kuitenkin ymmärtää, ettei Kanerva ole ollut hänen yhteydessä sitten tammikuun 2019.

[readmore from=Kanerva-Markku]

22-vuotias laitapuolustaja on pelannut vahvan kauden Skotlannin pääsarjassa, ja hänellä on realistiset mahdollisuudet MM-kisoihin vuonna 2022. Jos unelma toteutuu, suomalaisena jalkapallon ystävänä sen soisi tapahtuvan mieluummin Suomen kuin Yhdysvaltain paidassa.

Kuten jokainen jalkapalloilijakin, voi jokainen valmentajanakin aina vain kehittyä. Se, että Kanervan kehittymiskohteeksi menestyksen keskellä voidaan lukea tällainen seikka, kertoo miehen asemasta paljon. Kanerva on pidetty valmentajana pelaajien, päättäjien, median ja kannattajien keskuudessa ja jokainen odottaa jo sydän pamppaillen näkevänsä seuraavia kehitysaskelia kesän EM-turnauksessa. Tuore kontrahti kainalossa Kanervan on joka tapauksessa hyvä työtään jatkaa.

Aiheet Huuhkajat Kanerva Markku Näkökulmat Suomi