Näkökulma: Jalkapallo on puhunut! – Tässä EM-kisojen tärkeimmät taktiset trendit, Italialla on 4 830 uutta valtionsalaisuutta

51 ottelussa 142 maalia, 2.78 maalia per ottelu, korkein lukema turnaushistoriassa sitten vuoden 1976. Mestarijoukkue Italia teki eniten maaleja turnauksessa, 13. Vastaavasti toiseksi sijoittunut Englanti päästi koko turnauksessa vain kaksi maalia. Hieman vain yleisiä numeroita, mutta mitkä olivat vuoden 2021 EM-turnauksen tärkeimmät pelilliset trendit? Joillekin voi rakentaa aasinsiltaa mainituista tilastoista. Maajoukkuefutis ja arvokisat ovat etenkin viime vuosina osoittaneet, että joukkueet ottavat yhä vähemmän riskejä saavuttaakseen tuloksen. Kuitenkin, nyt kun turnaus on ohi, voimme huomata tämän trendin hieman murtuneen näiden kisojen myötä. Jos et näe alla olevaa twiittiä, voit katsoa sen tästä. Mestari-Italia pelasi tarkasti valitulla strategialla, mukautui vastustajan mukaan etenkin turnauksen loppusuoralla ja oli aktiivinen. Italia pelasi suorastaan viihdyttävää jalkapalloa. Vastaavasti finalistipartneri Englanti kärsi finaalissa passiivisesta ja konservatiivisesta lähestymistavastaan. Alkulohkon viimeisellä kierroksella tehtiin 39 maalia, aiemmilla kierroksilla 28 ja 27. Ranskan ja Englannin kohtalot osoittavat osaltaan, ettei varovaisuus ja edes sopivankaan tarkka, maltillinen pallonhallinta tuo välttämättä hyvää. Ranskan tapauksessa tämä lähestyminen toimi tuodessaan maailmanmestaruuden 2018, mutta toisella kertaa eväät oli syöty ja joukkue heikompi. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten Englanti pelaa seuraavissa arvokisoissaan.

Taktisista trendeistä nousivat esille kolmen topparin puolustuslinjat erittäin nousevilla laitapuolustajilla (wingbackit). 3-4-3 näytti olevan turnauksen formaatio, kunnes Englanti kärsi tappion sillä Italian 4-3-3-ryhmitystä vastaan. Joka tapauksessa näimme paljon joukkueita, jotka käyttivät perusmuotoinaan esimerkiksi 3-5-2:a. Ryhmitykset joustivat otteluiden sisällä muun muassa muotoihin 3-2-5, 3-1-3-3, 3-1-6. Seurajoukkuefutiksessa moni pelaa kolmen alakerralla (esimerkiksi Italiasta Inter, Atalanta, AS Roma, Udinese ja Valioliigasta Man City ja Chelsea). Se on tullut enenevissä määrin nyt myös osaksi maajoukkuetasolle. Isoista liigoista yhteensä jo noin kolmannes joukkueista pelaa kolmen linjalla. Vielä 2016 Antonio Conten Italian 3-5-2 oli raikas tuulahdus turnausta. Turnauksen yleisin muodostelma oli edelleen 4-3-3 tai 4-2-3-1, mutta on hyvin todennäköistä, ettei näin ole seuraavissa lähitulevaisuuden kisoissa. Mainitut taktiikat nostivat esille huippusuorituksia laitapuolustajilta. Englannin Kyle Walker ja Luke Shaw olivat turnauksen parhaita pelipaikoillaan. Tanskan Joakim Mæhle, Saksan Robin Gosens ja Italian Leonardo Spinazzola ihastuttivat myös otteillaan. Jos pitää nostaa esille yksi pelipaikka turnauksesta, se on nousevat laitapuolustajat. Nämä olivat heidän kisansa. Terzino volante, lentävä laitapuolustaja. Jos et näe alla olevaa twiittiä, voit katsoa sen tästä. Vastaavasti näimme myös erittäin laadukkaita matalia puolustuksia. Tanska ja Englanti etenivät pisimmälle joukkueista, jotka hyödynsivät parhaita matalia blokkeja. Tanskaan oli helppo rakastua toki myös joustavuuden ansiosta, mutta esimerkiksi sen 5-4-1 matala puolustus oli yksi turnauksen parhaista ja antoisimmista kollektiiveista. Englanti oli lohkovaiheessa hitain joukkue, kun mitataan pallon etenemistä metreissä per sekunti (0.92), eikä merkittävästi muuttanut peliään turnauksen aikana. Silti, joukkueen maalinestopeli oli turnauksen parasta. Ehkäpä unohdetuin paras puolustus oli Ruotsilla, joka toi kunniaa 4-4-2-ryhmitykselle. Ruotsi voitti lohkonsa 36-prosenttisella keskimääräisellä pallonhallinnalla. Jos mietitään pallonhallintaa, on pakko nostaa esiin semifinalisti Espanja. Luis Enriquen joukkue pelasi pallollisesti aktiivista peliä ja prässäsi ehkäpä parhaiten koko turnauksessa. Joukkue alisuoritti toki isosti jääden maaliodottamansa alle selkeästi, mutta oli jälleen se joukkue, joka pääsi pallonhallintaa rakastavien sydämiin ja verisuoniin. Todennäköisesti Espanja pitäisi kuitenkin muistaa sen intensiteetistä. Jos et näe alla olevaa twiittiä, voit katsoa sen tästä. Prässipelin valtiaaksi on silti nimettävä mestarijoukkue Italia. Sen voimakas, tehokas ja tuottoisa vastaprässi ratkaisi finaalin pelinvirtaa ja oli kriittinen osa Roberto Mancinin mestaruussapluunaa. Sen lisäksi tämä Azzurri tullaan muistamaan erikoistilanne-eepoksestaan ja variaatioistaan. Gianni Vion luomat 4 830 erikoistilannekuviota todennäköisesti museoidaan tai lukitaan holviin valtionsalaisuutena. Rangaistuspotkuanalyysi erikseen, mutta muun muassa tasoitusmaalin tuonut kulmapotku oli suoraan Vion vihkosesta. Jos et näe alla olevaa twiittiä, voit katsoa sen tästä. Loppukaneettina voidaan mainostaa puolustuksen merkitystä. Maalinestopeli ei ole katoamassa mihinkään, ja vaikka näissä kisoissa nähtiin verrattain paljon maaleja, on syytä katsoa ketkä pelasivat finaalissa ja mitkä olivat niiden suurimmat vahvuudet: Erikoistilanteet ja puolustuspeli. Englannilla ja Italialla oli alhaisimmat päästettyjen maalien odottamaluvut. Puolustukset voittavat edelleen mestaruuksia. Joukkueiden on oltava jatkossa taktisesti entistä joustavampia. Englanti ja Italia olivat sitä, ja pääsivät pitkälle. On hyvin vaikea nähdä, että turnaus voitettaisiin Otto Rehhagelin syvällä 4-4-2- tai 5-4-1-blokilla. Englannilla ja Italialla oli monet taktiset kasvot. Siitä on monen suurmaan otettava mallia seuraaviin kisoihin. Lähteet: UEFA, Opta, ESPN, The Athletic

LUE MYÖS: