Näkökulma: Veikkausliigan tv-uudistuksiin kohdistuu isoja odotuksia

Kun Veikkausliiga ja Sanoma Media Finland kertoivat viime vuonna yhteistyönsä jatkumisesta, vastaanotto sarjan seuraajien keskuudessa oli varovaisen optimistinen.

– Tämä on Veikkausliigan historian merkittävin yhteistyösopimus ja olemme erittäin iloisia tästä jatkosopimuksesta Sanoman kanssa. Neuvottelujen aikana Sanoma asetti tavoitteeksi nostaa jalkapallo Suomen ykköslajiksi ja Veikkausliiga Suomen johtavaksi sarjaksi, iloitsi Veikkausliigan puheenjohtaja Kaarlo Kankkunen tuolloin tiedotteessa.

Jalkapallosta Suomen ykköslaji? Veikkausliigasta Suomen johtava sarja? Mahtavaa!

Menneiden vuosien perusteella heräsi kuitenkin myös epäilyksen siemen. Tekniset ongelmat ja erilaiset kommellukset kun ovat tulleet suomalaisen pääsarjajalkapalloilun seuraajille tutuiksi.

Tietynlainen kotikutoisuus ja tahattomat pikkumokat ovat sympaattisia tiettyyn pisteeseen asti. Kuvio muuttuu, kun mukaan astuvat ammattilaisurheilu ja maksavat asiakkaat.

Suomalaisen jalkapallon tv-katsoja pääsee toki halvemmalla kuin jonkin ulkomaisen huippusarjan seuraaja, mutta pienenkin hinnan mukana tulee odotuksia ja vaatimustaso. Kymmenen euroa kuukaudessa ei välttämättä kaada taloutta, mutta 120 euroa vuodessa viallisesta tuotteesta pistää jo miettimään rahankäyttöä.

Veikkausliiga ja suomalainen jalkapallo kilpailevat ihmisten vapaa-ajasta ja tv-tunneista niin muiden sarjojen kuin muunkin viihteen kanssa. Omistautuneelle suomifutisniilolle valinta on selvä, mutta kahden vaiheella -ihmisten voi olla helpompi kääntyä Valioliigan tai Netflixin pariin, jos vaihtoehtona on pätkivä lähetys ja metalliputken takana pyörivä peli.

Artikkeli jatkuu twiitin alla.

Uuden mediasopimuksen ja UEFA:n kasvaneiden solidaarisuusrahojen myötä Veikkausliigaan valuu jatkossa enemmän rahaa. Hyvillä sijoituksilla se näkyy laadukkaampana arkena kentällä ja toimistossa. Toivottavasti myös tv-puolen satsauksilla saadaan aikaan jotain positiivista niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.

Kauden alla merkit näyttävät lupaavilta. Ruutu ja Veikkausliiga ovat kertoneet, että ”tuotantojen kameroiden määrää on nostettu” ja ”kaluston laatua parannettu huomattavasti”.

Isoja plussia ovat myös kasvava studiolähetysten määrä ja yhteistyö Ylen kanssa. Studiolähetysten vakiintuminen viikkorutiineihin vie kokemuksen lähemmäksi kaivattua kansainvälistä meininkiä.

Veikkausliigan aiemmissa studiolähetyksissä ei ole ollut toimittajien tai asiantuntijoiden osalta valittamista, mutta ne ovat olleet liian harvinaista herkkua. Studioiden seuraamisesta on vaikea tehdä tapa, jos katsoja joutuu erikseen selvittelemään, milloin tutut naamat ovat töllössä. Viaplaylla Pasi Rautiaisen käkätystä kuulee viikottain.

Artikkeli jatkuu twiitin alla.

Yleisradion tuoma näkyvyys on valtava asia Suomen pääsarjoille. Yle näyttää alkavalla kaudella 6-7 valikoitua ottelua Veikkausliigasta ja Kansallisesta Liigasta. Miesten puolella ensimmäisenä on vuorossa avauskierroksen ottelu HJK:n ja FC Hongan välillä.

Alati kasvavien tv-sopimusten myötä ei ole mikään itsestäänselvyys, että jalkapalloa näytetään ilmaiskanavalla. Viime viikonloppuna Englannissa ei pystynyt katsomaan sarjakärki Arsenalin ottelua televisiosta, vaikka omistaisi kaksi kallista kanavapakettia, jotka näyttävät Valioliigaa.

Innolla jäämme odottamaan, miltä alkava kausi näyttää televisiosta katsottuna. Ruudussa HJK:n ja Hongan Metroderbyä edeltävä studiolähetys alkaa kello 17.15, tunti ennen ottelua. Ylellä lähetys alkaa tasan kuudelta.

Artikkeli jatkuu twiitin alla.

Pääkaupunkiseudun paikallispelin alkua päätettiin viivyttää Ylen televisioinnin takia. Ensireaktioni oli huvittunut, kun luin, että vartin viivytys johtuu Pikku Kakkosesta. Heti perään tuumin, että Pikku Kakkonen ei toisaalta ole mikään pikku instituutio.

Pikku Kakkosen ja Veikkausliigan peräkkäisissä lähetyksissä piilee myös suuri potentiaali jalkapallon kannalta. FinnPanelin mukaan Pikku Kakkonen oli helmikuun kolmanneksi katsotuin ohjelma 4-9-vuotiaiden kohderyhmässä 63 000 pikkuihmisen tavoittavuudellaan.

Kaikesta televisiohöpinästä huolimatta loppuun on hyvä muistuttaa, että jalkapallo on aina parasta paikan päällä.

Ville Liimatta