Kommentti: Onko tämä Veikkausliigan hahmo jo ristiinnaulittu?

Kuinka monta kertaa lyötyä voi lyödä? Onko järkeä mukiloida, jos toinen makaa jo maassa? Onko Jouko Harjunpää todella pahan pappi? Muun muassa näitä kysymyksiä pohdin, kun kirjoitin Hongan hallituksen puheenjohtajan Jouko Harjunpään ja seuran entisen pomon Ari Masalinin välisestä riidasta. Masalinin mukaan Honka on hänelle ”suunnilleen 100 000 euroa velkaa”. Harjunpää puolestaan sanoo, että Masalin on toiminut vastoin seurajohdon tahtoa ollessaan pestissä (uutinen). En ota ollenkaan siihen kantaa, kuka on väärässä ja kuka oikeassa. Tehtäväni on vain esitellä näkemykset. Silti en voinut olla tuntematta pientä empatian pistosta, kun kirjoitin tuota artikkelia. Eikö tämä espoolaissseuran ympärillä oleva ravistelu jo riittäisi? Tuo uutinen ei todellakaan ollut ensimmäinen negatiivinen uutinen, joka koskettaa Honkaa. Päinvastoin. Koko alkuvuosi on ollut suoranaista rummutusta. Esimerkiksi Helsingin Sanomat, joiden toimintaa Harjunpää ihmetteli haastattelussani, on toistuvasti nostanut espoolaisseuralta karhuttavia esiin. En todellakaan väitä Hesarin syyllistyneen virheelliseen taikka heikkotasoiseen uutisointiin. Moni meistä tietää tuon julkaisun tason – se on huomattavan korkea, arvostettu, perinteinen ja ennen kaikkea luotettava lehti. Silti ihmettelen, miksi on oleellista kaivaa taustat jokaisesta pienestä vipistä. Iso kuva on jo selvillä, eikä oleellisin info löydy aina siten, että kääntää jokaisen pienen palapelin osan kerrallaan esiin. Toisinaan se voi olla pelkkää kidutusta ilman päämäärää. Honkaa koskevassa uutisoinnissa on – erityisesti hiljattain – tunnuttu keskittyvän vääntämään veistä haavassa, eikä niinkään selvittämään sitä, mistä tuo haava on tullut ja kuka sen on tehnyt.

Roisto vai sankari?

En halua puolustella Jouko Harjunpäätä, seuran puuhamiestä, hallituksen puheenjohtajaa ja ties mitä. Mies on minulle suoraan sanoen täysi mysteeri. Kun puhun hänen kanssaan, hän vaikuttaa aidosti sympaattiselta. Ja kun muut puhuvat hänestä, on monesti sävel mollissa. Tämä ehkä kertoo olennaisen. Siksi en puolustele häntä, mutta samasta syystä en myöskään ole valmis laittamaan kättäni nyrkkiin. Harjunpää kertoi minulle menettäneensä alkuvuoden aikana 11 kiloa painostaan, niin koville stressi on ottanut. Mies on laittanut kaiken peliin taistellakseen Hongan puolesta – rahansa, maineensa ja nyt jopa oman terveytensä. Se on enemmän kuin keneltäkään voi pyytää. Vaikka ei kunnioittaisi itse miestä, on pakko kunnioittaa hänen vakaumustaan. Harjunpäätä ja Honkaa – kuten niin monta muutakin suomalaista seurajohtajaa tai itse seuraa – on julkisuudessa ollut helppo kritisoida. Moni seurapomoista on palanut loppuun – ja sitten uusia nimiä tai seuroja on vain tullut tilalle. Olennaista olisi muistaa espoolaisseuran tapauksessa myös se, mitä Honka oli ennen Jouko Harjunpäätä ja Jouko Pakarista. Niinpä. Ei paljon mitään. Hongasta ei muisteta sitä seuran mahtavaa juniorityötä tai joukkueen jatkuvaa menestymistä. Muistetaan sen sijaan vain ne kovat puheet, joille ei ole lopulta ollut katetta. On helppo naureskella hulluille visioille ja innokkaille puuhamiehille. On vielä helpompi lyödä lyötyä. Viisautta on arvioida työn jälkeä ilman parkkiintunutta ennakkoasennetta. * Jutussa mainittu Jouko Harjunpään haastattelu julkaistaan myöhemmin SuomiFutis-sivustolla. Jaakko Käyhkö Twitter: @JaakkoKayhko