Käyhkön Kulma: Onko Suomi oikeasti niin huono futismaa?

Jos nyt vaan tehdään niin, että vastataan heti tuohon otsikon kysymykseen ja myönnetään surkeaa tämän touhun olevan. Monet muuttujat viilaavat linssiin, mutta tulokset harvoin valehtelevat pidemmän aikaa. Luen parhaillaan Antti Eerolan kattavaa teosta Punapaidoista Huuhkajiksi, jossa käydään Suomen futismaajoukkueen historia läpi. Ymmärrän siis, että kaikki on suhteellista ja huonomminkin on suomalaisen futiksen historiassa joskus mennyt. Esimerkiksi sota-aikoina suomalaisessa jalkapallossa oli pula paljon muustakin kuin menestyksestä. Jos siis vertaamme pula-aikaan, suomalaisella jalkapallolla menee tällä hetkellä oikeinkin hyvin. Jos taas vertaamme kansainvälisiin nykymittareihin, meillä kulkee kovin kehnosti. Kyse on siis pelkästä retoriikasta. Positiivinen voi aina olla, kunhan vain etsii itselle sopivan vertailukohdan. Rehellinen ja kehittävä on, kun vertailee omien intressien yli. Siksi on turha huudella, että eteenpäin on menty tai muuta typerää. Sellaista suomalainen futis vaikuttaa vain usein olevan. Ummistetaan silmät tosiasioilta ja etsitään itselle parhaiten sopivat totuudet. Aloitetaan siis sillä, että katsotaan muualle Eurooppaan ja tunnustetaan tasomme riittämättömyys näissä mittasuhteissa. Historia on osoittanut menestyksen alkavan siitä, että tunnistaa ja tunnustaa omat heikkoutensa.

Tylyt faktat

Eli miksi sanon, että suomifutiksen taso on surkea? Koska mikään ei oikein muun puolesta puhu. Onko olemassa mitään mittaria, jolla Suomi ei kansainvälisellä tasolla mitattuna ole surkea tai parhaimmillaankin vain hädin tuskin tyydyttävä? Ammattipelaajien määrä ja laatu, valmennuksen osaaminen, pääsarjamme taso, olosuhteet, pelaajapolkumme juniorista ammattilaiseksi, teknis-taktinen ymmärrys pelistä tai vaikkapa ihan vaan viimeaikaiset tulokset ovat esimerkkejä mittareista, jotka eivät meitä sinivalkoisia mairittele. Jos vertaamme vaikkapa piskuiseen Islantiin, taidamme olla jo useammassa asiassa jäljessä. Entä mikä on juuri nyt tilanteemme suhteessa Viroon? Suomi on Albania -vertaus saattaa vielä olla meille jonain päivänä enemmänkin kohteliaisuus. Suurempia futismaita tuskin kannattaa edes tässä yhteydessä mainita. Suomessa on toki muutama tuikkiva tähti, ja olen myös antanut itseni ymmärtää, että junioreissa on tehty paljon hyviäkin muutoksia, mutta kokonaiskuva on tällä hetkellä vain lähempänä surkeaa kuin mitään muuta. Ja niin kauan kuin kokonaiskuva on lähinnä surkeaa, on turha odottaa surkeutta parempaa pelikentällä. Kärjistetysti voi sanoa, että tämän takia Huuhkajat aloittaa seuraavan taipaleensa karsintakorista viisi. Ja samasta syystä veikkausliigaseurat putoavat Eurooppa-liigan karsinnoista länsinaapureille murskalukemin tai islantilaisille vähän pienemmällä erolla.

Ei kielletä suomifutista lailla

Suomen futiksessa on ollut aikoja monia vuosikymmeniä sitten, kun mediassa vitsillä heitettiin, pitäisikö tämä kuningaspeli kieltää lailla täällä kokonaan. Tällainen hymykaarinkin heitetty murjaisu kouraisee syvältä satuttaen. Se sattuu siksi, että tuollainen pilkkakirves on tehty juuri satuttamaan; ja se tuntuu siksi, että sen heittäjä on samalla paljastanut alastoman totuuden. Ei tämä kuningaslajin taso täällä mairittele meitä maailmalla. Tiedän monenkin sisäpiiriläisen sanoneen, ettei ole yksi eikä kaksi asiaa, mitä suomalaisessa futiksessa pitäisi ”räjäyttää”, eli toisin sanoen olisi pistettävä täydellisen uusiksi. Näistä ongelmakohdista voisi tehdä vaikka kirjan, mutta annetaan sen sijaan suurten kysymysten näyttää voimansa. Onko Huuhkajien ja muiden maajoukkueiden toiminta organisoitu niin, että kaikki mahdolliset marginaalit ovat hyödynnetty menestyksen maksimoimiseksi? Voisiko Veikkausliigaa pyörittää niin, että se palvelisi nykyistä paremmin seuroja ja pelaajia ja tätä kautta suomalaista futista? Jos katsotaan laajemmin suomalaista futisjohtamista, istuvatko oikeat ihmiset oikeilla paikoilla ja oikeista syistä? Entä kuinka paljon voitaisiin vieläkin tehostaa lupaavan suomalaispelaajan matkaa juniorista ammattilaiseksi? Voisiko suomalaisten valmentajien ja pelaajien ammattitaitoa lisätä sekä tehostaa yksinkertaisillakin muutoksilla? Onko suomalaisella futiksella ylipäätänsä määriteltynä tarkkanäköistä pitkäaikaista toimintasuunnitelmaa, joka perustuu tutkimustietoon ja laajempaan analyysiin? Jos vaikka pelkästään näihin kysymyksiin vastattaisiin muutamalla ”räjäytyksellä”, kenties joku päivä ei tarvitsisi enää tällaista pohdintaa otsikkoon laittaa. Jaakko Käyhkö Twitter: @JaakkoKayhko