Näkökulma: Kun Serie A:n maalikuninkuus ei riitä – MM-kisavalinnat eivät ole manageripeliä

Kun Argentiinan päävalmentaja Jorge Sampaoli julkisti maanantaina joukkueensa kesän MM-turnaukseen, koettiin samalla tähän mennessä tehtyjen joukkuevalintojen suurin yllätys. Vaikka Mauro Icardin rannalle jäämisestä oli jo liikkunut paljon huhuja, oli toistamiseen Serie A:n maalikuninkuuden voittaneen hyökkääjän pudottaminen rohkea veto (uutinen Argentiinan joukkueesta).

OptaPaolo

@OptaPaolo

9 - Among players with 10+ goals scored in the Serie A 2017-18, Mauro Icardi recorded the best shot conversion rate (35%). Striker. #OptaBestXI

96

3

7:27 PM · May 21, 2018

Samalle päivälle oli mahtunut toinenkin valintapommi, kun toinen Serie A -tähti, AS Roman Radja Nainggolan jätettiin valitsematta Belgian alustavaan MM-ryhmään (lue lisää).

Kuten allaolevasta Twitter-äänestyksestä voidaan nähdä, valtaosa sosiaalisen median käyttäjistä olisi epäilemättä valinnut Icardin mukaan Albicelesten MM-ryhmään (kirjoitushetkellä Icardin olisi valinnut yli 3 000 vastaajaa, ja jättänyt rannalle vajaat 700). Sama koskee epäilemättä myös Nainggolania.

Icardin teot kentän ulkopuolella painavat enemmän kuin kentällä annetut näytöt?

Miksi sitten Sampaoli ja Belgian päävalmentaja Roberto Martínez päättivät, ettei näin kovan luokan tekijämiehille ole sijaa heidän joukkueissaan? Tässä kohtaa täytyy muistaa, että maajoukkuevalinnat eivät ole manageripeliä.

Todellisia syitä kovien valintapäätösten takana joudumme luultavasti ikuisesti vain arvailemaan. Mutta koska arvailu on mukavaa, mietitäänpä, miksi teknisesti heikommat tai tuloksellisesti tehottomammat pelaajat vievät suurempien tähtien paikat joukkueesta.

Ehkä kaikkein tärkeimmät syyt liittyvät joukkuekemiaan. MM-turnaus valmistavine leirityksineen kestää noin kuutisen viikkoa. Tärkeämpää kuin paraskaan potkutekniikka, terävinkään peliäly tai ovelinkaan pelikirja joukkueen menestymisessä (tai menestymättömyydessä) on sen sisäinen harmonia – tai sen puute. Tästä voi kysyä lisätietoja vaikkapa Hollannin tai Espanjan maajoukkuehistoriaan perehtyneiltä ihmisiltä.

Hankauksille joukkueen sisällä ei yksinkertaisesti ole tilaa. Eikä Mauro Icardia voi valita Argentiinan maajoukkueeseen ilman aiheellista kysymystä maalitykin vaikutuksesta joukkueen harmoniaan.

Icardin vaikean miehen maine on peruja yli neljän vuoden takaa. Tuolloin Icardi pelasi Sampdoriassa samassa joukkueessa maanmiehensä ja poikavuosien idolinsa Maxi Lopézin kanssa. Lopéz ja Icardi olivat hyviä ystäviä, mutta ystävyys muuttui vihanpidoksi, kun Icardi aloitti suhteen Lopézin vaimon Wanda Naran kanssa. Mallina työuransa tehnyt Nara on nykyisin Icardin vaimo ja agentti, ja sekä Lopézin että Icardin lasten äiti.

Lisää Icardin, Lopézin ja Naran kolmiodraamasta sekä Icardin kieltämättä hankalasta luonteesta voi lukea täältä, täältä ja täältä.

Messin sana on laki?

Se on ainakin päivänselvää, että Argentiinassa ymmärretään Icardin joukkueesta pudottamista paremmin kuin Euroopassa. Tuoreet näytöt seurajoukkuepeleistä voivat olla paremmat kuin Gonzalo Higuainilla tai Sergio Agüerolla, mutta Albicelesten ryhmä rakentuu joka tapauksessa Lionel Messin ympärille. Ehkä sellaisellakin detaljilla on ollut valintoihin merkitystä, että Maxi Lopéz lukeutuu myös entisten pelikaveriensa Messin ja Javier Mascheranon ystäväpiiriin.

Täytyy myös muistaa, että Icardikin sai kyllä oman näyttöpaikkansa Sampaolin joukkueessa viime syksyn ratkaisevissa karsintaotteluissa. Uruguayta (0-0) ja Venezuelaa (1-1) vastaan Icardi pääsi avaukseen, mutta jäi molemmissa peleissä maaleitta. Karsinnan ratkaisuottelussa Argentiina kaatoi Ecuadorin 3-1. Tässä pelissä Icardille herui peliaikaa noin vartti, ja kaikki maalit kirjattiin Messin nimiin.

[readmore from=jalkapallon-mm2018]

Jokainen tietää, että Argentiinan kulloisenkin päävalmentajan tehtävä on rakentaa joukkue niin, miten Messistä saadaan paras mahdollinen irti. Tähän tehtävään Sampaoli näki ilmeisesti parhaaksi vaihtoehdoksi Agüeron, joka Argentiina-fanien onneksi on vakuutellut olevansa paremmassa kunnossa kuin aikoihin (lue lisää).

Penkille mieluummin sellaisia, joille varamiehen rooli on voitto, ei tappio

Joukkuekemiasta lienee kyse myös Radja Nainggolanin ja vaikkapa Saksan kisaryhmästä pudotetun Sandro Wagnerin kohdalla. Nainggolanin tupakointi ja juhliminen (lue lisää) ei oletettavasti ole ”Punaisten paholaisten” päävalmentajan mieleen, eikä keskittyminen aina parasta mahdollista – siitä osoituksena vaikkapa Mestarien liigan välieräpelin emämunaus (lue lisää).

Nainggolan on kuitenkin keskikentän rakkikoirana oman roolinsa maailman eliittiä, ja hänellä on vieläpä ensiluokkainen, äärimmäisen painava laukaus. Toista samanlaista ei Belgian joukkueesta löydy. Silti Martínezin on mietittävä myös roolitusta. Jos Nainggolanille ei löydy paikkaa kentältä, ehkä Anderlechtin Leander Dendoncker hyväksyy varamiehen roolinsa Roman itseriittoista tähtipelaajaa paremmin?

Roolista on kyse myös muiden joukkueen nimekkäissä pudotuksissa. Joku saattoi kaivata Ranskan ryhmään Anthony Martialia tai Alexandre Lacazettea, mutta miksi Didier Deschamps ottaisi mukaan kuusi hyökkääjää ja riskeeraisi puolustuspään tasapainon? Kyllä neljälläkin sentterillä pärjää.

Avainasia on, että joukkueiden kanssa leirityksillä olevat valmentajat tuntevat pelaajansa läpikotaisin – toisin kuin me sohvaperunat. Mätiä omenoita ei koriin haluta raskaalle MM-reissulle ottaa. Kulisseihin kätkeytyy paljon sellaista tietoa, mitä meidän korviimme ei tule ikinä kantautumaan.

On silti olemassa toinenkin tosiasia, joka on taatusti myös Sampaolin, Martínezin ja kumppaneiden tiedossa. Mikäli Argentiinan maalinteko tökkii tai Belgia jämähtää alkulohkoon, osoittaa syyttävä sormi ensimmäisenä valmentajiin ja näiden pelaajavalintoihin. Tähtipelaajien syrjäyttäminen on tietoinen riski, mutta riski se on silti.

MM 2018 -sivultamme löydät tuoreimmat MM-uutiset, otteluohjelman ja lohkojaot. MM-osioon pääset tästä.

Teksti: Heikki Kuparinen