Tänään tiistaina varmistui, että huhut Huuhkajien avainpelaajaksi Kreikan vuosinaan jalostuneen Robin Lodin siirrosta espanjalaiseen Sporting Gijóniin olivat totta (lue sopimusuutinen). Lod allekirjoitti Sportingin kanssa kaksivuotisen sopimuksen ja kertoi lehdistötilaisuudessa oman ja seuran ehdottoman tavoitteen olevan Espanjan pääsarjaan nousun (lue lisää tästä).

Lodin tämän kauden osoitteesta keskusteltiin huhupuheissa koko viime kauden ajan, ja alun perin talousvaikeuksiin ajautuneen Panathinaikosin uskottiin myyvän suomalaisen jo tammikuussa. Kiinnostuneita seuroja riitti juoruihin monesta maasta: turkkilainen Trabzonspor, puolalainen Lech Poznan, belgialaiset Genk ja Standard Liege, kyproslainen APOEL, englantilaiset Bristol City ja Wolverhampton, sekä kreikkalaiset AEK Ateena ja PAOK (lue lisää talven siirtohuhuista).

Nykyhuuhkajilla realistinen ote seurasiirroissaan

Emme tiedä emmekä varmaan koskaan saakaan tietää, mitkä kaikki seurat Lodille sopimustarjouksia jättivät, ja vielä vähemmän tiedämme sellaisten sisällöstä. Ylläolevasta listasta kuitenkin näkee, että aivan Euroopan eliittiseuroja ei huhuissa liikkunut. Europelijoukkueita kyllä, muttei kuitenkaan mitään Mestarien liigan vakiokävijöitä. Nimekkäin ja tasokkain lienee Wolverhampton, mutta Wolves-huhutkin lopulta hiipuivat seuran noustua Valioliigaan. Kenties vaatimustasoa nostettiin seurassa nousun myötä.

Wolves on kuitenkin hyvä verrokki, kun pohditaan Lodin Gijón-siirron järkevyyttä. Kaikki Lodin viime vuosien otteluita – niin seura- kuin maajoukkueessakin – seuranneet tietävät, että miehen nykyosaaminen on erittäin korkealla tasolla. Wolverhamptoniinkin ostetaan tätä nykyä kuitenkin pelaajia 10-20 miljoonalla eurolla, ja kilpailutilanne olisi äärimmäisen kova. Kuinka moni suomalainen jalkapallofani oikeasti kaipaa niitä aikoja, kun lukuisat Huuhkajien avainpelaajat istuivat seurajoukkueissaan vaihtopenkillä tai katsomossa pelaamisen sijaan? En minä ainakaan.

Tällä hetkellä Huuhkajien runkomiehistä penkkiveikon statuksella seurassaan riutuu oikeastaan vain Joel Pohjanpalo – eikä hänkään tyystin omasta tahdostaan. Muut ovat tehneet jo vuosien ajan seuravalinnoissaan realistisia valintoja – elleivät suorastaan inhorealistisia.

Lukas Hradecky siirtyi Italian tai Englannin suurten sijaan Bundesliigan keskisuureen Leverkuseniin, Paulus Arajuuri on nauttinut vastuusta Puolassa ja Tanskassa, jo maajoukkueessa lopettanut Perparim Hetemaj eteni italialaisittain piskuisessa Chievossa jopa seuraikoniksi, Tim Sparv on Tanskassa juuri omantasoisessaan sarjassa ja Teemu Pukki valitsi Englannin toiseksi korkeimman sarjatason Norwichin.

Kaikki saavat säännöllisesti minuutteja, kantavat joukkueensa menestyksestä suurta vastuuta ja kehittyvät maajoukkuetta ajatellen mitä parhaimmalla tavalla. Ja tähän samaan kastiin lukeutuu myös viime kaudella Kreikan Superliigan tähdistöön valitun Robin Lodin siirto Espanjan toiselle sarjatasolle.

Lodille tarjolla supertähden viitta

Jo se, kuinka innokas Gijón-kannattajien suhtautuminen Lodin saapumiseen oli (lue lisää), puhuu selvää kieltä siitä, kuinka suuret odotukset 25-vuotiaan suomalaisen harteille asetetaan. Lodilla on epäilemättä kaikki ainekset ottaa Sportingissa johtavan pelaajan asema, ja parhaimmillaan hänestä tulee koko Segundan mittapuulla supertähti.

Mitä itse sarjaan tulee, ei Segunda ole mitään segundaa. Siirtoa on vähätelty keskustelufoorumeilla ”divarisiirroksi”, mutta usein unohtuu, että Euroopan (ja maailman) parhaiden pääsarjojen – tässä tapauksessa ainakin Valioliigan ja La Ligan – alapuolella oleva sarjakin on maanosan kermaa.

Sarjojen välinen tasovertailu on aina vaikeaa, ja etenkin silloin, kun toisesta verrokista ei tule europelijoukkueita lainkaan. Muistetaan silti, että Segundassa pelaa useita maajoukkuepelaajia aina arvokisamaita myöten. La Liga -seurat värväävät myös vuosittain useita uusia vahvistuksia Espanjan kakkostasolta. Ja jos yhtenä mittarina käytetään vaikkapa Transfermarktin arvioita pelaajien markkina-arvoista, jää keskiarvovertailussa Segunda vain niukasti vaikkapa Kreikan Superliigan taakse. Tasaisempana sarjana se voi olla jopa Kreikan pääsarjaa parempi, vaikka Kreikassa kärki lieneekin terävämpi.

Nimekäs valmentaja, loistavat puitteet ja uskolliset kannattajat

25-vuotiaana Robin Lod on toivottavasti vasta lähestymässä uransa parhaita pelivuosia, ja Espanjassa hän pääsee epäilemättä laadukkaaseen valmennukseen loistavissa olosuhteissa. Gijónin päävalmentaja Rubén Baraja on kaksinkertainen La Liga -valmentaja, joka pelasi urallaan myös kahdessa arvoturnauksessa. Baraja pelasi käytännössä Lodin pelipaikalla, joten hänellä lienee suomalaiselle paljon annettavaa.

Gijónin 110-vuotias kotistadion El Molinón huokuu historiaa ja arvokkuutta, ja seuran kannattajia Sportinguistoja pidetään yhtenä Espanjan uskollisimmista ja äänekkäimmistä. Kun Sporting nousi viimeistä edellisen kerran pääsarjaan kymmenen vuotta sitten, osallistui nousujuhliin peräti 300 000 ihmistä. Gijónin viime kauden yleisökeskiarvo 20 488 katsojaa/peli oli koko Segundan paras. Kreikan Superliigassa yksikään seura ei pystynyt parempaan, ja Lodin edellisen seuran Panathinaikosin keskiarvo jäi alle 7 000 katsojan.

Ensi kesänä La Ligaan – tavalla tai toisella?

Lod pääsee siis paikkaan, jossa jalkapallokulttuuri kukoistaa ja innostus on huipussaan. Lisäksi uskon vakaasti siihen, että jo vuotta myöhemmin Lodin sarjatasoksi vaihtuu La Liga, eli tuttavallisemmin Primera. Gijón jäi viime kaudella vain neljän pisteen päähän suorasta sarjanoususta, ja jo pelkkä Lodin hankinta väkevöittää joukkueen iskukykyä melkoisesti. Tarvittavien hyökkääjähankintojen tekemiseen on edelleen rutkasti aikaa, ja Gijón tulee taatusti lähtemään sarjaan yhtenä suurimmista nousijasuosikeista.

[readmore from=Lod-Robin]

Vaikka joukkueen nousu jäisikin haaveeksi, on Lod niin rautainen pelimies, että näytöt saattavat hyvin riittää myös ”henkilökohtaiseen sarjanousuun”. Kuten todettua, La Liga -seurat seuraavat Segundan tapahtumia suurennuslasin kanssa, ja laadukkaat pelimiehet poimitaan varmasti talteen tulevana kesänä.

Kun tulevia ja jo tehtyjä seurasiirtoja analysoidaan, pureudutaan arvioissa usein ensi kädessä seura- ja sarjastatukseen, pelaajan ansiotasoon sekä rooliin joukkueessa. Sohvamanagerit tietävät aina parhaiten, mitä pelaajan olisi pitänyt tehdä, ja katsovat asioita vain ja ainoastaan pelaajan vinkkelistä – tietämättä kulissien tapahtumista tuon taivaallista.

Itse olen alkanut totuttaa itseäni ajatukseen, että seurasiirroissa on muitakin osapuolia kuin pelaaja, vanha ja uusi seura sekä mahdolliset agentit ja asianhoitajat. Nimittäin pelaajan perhe. Ei-jalkapalloilullisilla asioilla on aina oma merkityksensä siirroissa – tai näin ainakin itse uskon ja myös toivon. Uskoakseni Lod puolisoineen viihtyi erinomaisen hyvin Kreikassa, joten kenties jo lähtökohtaisesti uutta seuraa etsittiin ensisijaisesti Etelä-Euroopasta. Eikä viehättävä Gijónin kaupunki varmasti ole asuinpaikkana lainkaan hassumpi.

Aiheet Artikkelit Lod Robin Näkökulmat Siirtouutiset Sporting Gijon Suomalaiset ulkomailla Suomalaisten siirtouutiset