Näkökulma: VAR tulee, onko Suomi valmis?

© Kuva: Getty Images
Jatkaako West Ham nousuaan? Lue ennakko ja lunasta talletusbonus!

Savon Sanomat kertoi keskiviikkoaamuna, että videotuomarijärjestelmä VAR on saapumassa lähivuosina myös Suomeen. Alustavasti VAR voisi rantautua Veikkausliigaan vuonna 2022. SuomiFutiksen uutinen aiheesta löytyy täältä.

VAR on tullut mukaan jalkapalloon viime vuosina, eikä mitenkään nurkissa hiiviskellen, vaan täydellä ryminällä. Videotuomaroinnin käyttöönotosta päättäneet ovat taatusti toimineet pelkillä hyvillä tarkoitusperillä, mutta paskamyrsky on yltynyt aika ajoin melkoiseksi hurrikaaniksi.

Digiaikana ihmismielen muisti tuntuu lyhentyneen. Englannin vuoden 1966 MM-finaalin haamumaali ja Diego Maradonan ”Jumalan käsi” MM-kisoissa 1986 ovat tietysti kaukaista historiaa, ja tätäkin juttua lukenee moni, joka ei ollut noiden tapahtumien aikana syntynytkään.

Silti myös muistijäljet Frank Lampardin Saksan maalissa käyneestä kudista vuoden 2010 MM-kisoissa – jota ei koskaan maaliksi hyväksytty – tai Thierry Henryn vilpillinen, kädellä avitettu maalisyöttö vuonna 2009, joka auttoi pudottamaan Irlannin samoista kisoista, ovat pyyhkiytymässä kovaa vauhtia pois. Aivan viime vuosinakin huudeltiin kovaan ääneen videotuomaroinnin perään – mainittakoon yhtenä esimerkkinä vaikkapa vuoden 2017 Mestarien liigan kiihkeä puolivälieräottelu Bayern Münchenin ja tulevan mestarin Real Madridin välillä.

Siitä voitaneen olla aika yhtä mieltä, että Geoff Hurstin haamumaali, Maradonan ja Henryn käsivirheet ja Lampardin kaukolaukaus olisi tuomittu sataprosenttisella varmuudella oikein, jos jo tuolloin olisi ollut käytössä videotarkistuksen mahdollisuus. Viimeaikaisten tapahtumien johdosta VAR:sta on kuitenkin tehty itse pääpahis ja jalkapallon syöpä. Pandoran lippaastakin on puhuttu teknologian lisäännyttyä.

VAR ei ole mustavalkoinen

Ajallemme on ominaista yksinkertaistaa liikaa ja kärjistää asiat mahdollisimman mustavalkoisiksi. ”Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan”. Rutinoitunut entinen veikkausliigahyökkääjä Ilja Venäläinen kyseli viime vuosikymmenen viime päivinä Twitterissä kantoja VAR:ia kohtaan äänestyksellä, jossa oli kaksi vaihtoehtoa. 1) VAR on hyvä juttu, ja 2) VAR pilaa jalkapallon. En äänestänyt.

Omankin jalkapalloiltani VAR on saattanut pilata, mutta en täysin ymmärrä, miksi VAR koko jalkapallon pilaisi. Miksi VAR:n pitäisi olla yksiselitteisesti joko hyvä tai paha?

Ehkä rehellisempi kysymyksenasettelu kuuluisi esimerkiksi näin: 1) Haluammeko, että jalkapallon sääntökirjaa toteutetaan mahdollisimman pilkuntarkasti, siten, että mitättömän pienetkin sääntörikkeet huomioidaan? 2) Olemmeko valmiita etsimään VAR:lle kultaista keskitietä ja hyväksymään, että sääntörikkomuksia ei myöskään VAR kokonaan huomioi? 3) Haluammeko paluuta vanhaan ja hyväksymme sen, että Lampardin tai Henryn tilanteiden kaltaisia ”tuomarifarsseja” tapahtuu myös tulevaisuudessa?

Jos vastauksesi on 1, on Valioliigan nykytilanne täydellinen. Jos taas 2, on VAR:lle annettava aikaa sulautua osaksi peliä.

VAR voi olla erinomainen renki, mutta huono isäntä. Käytössä se on kuitenkin ollut vasta vähän aikaa, ja oppimisprosessi on kesken. Valioliigaan VAR tuli vasta tälle kaudelle, ja kiukku sitä kohtaan on ollut viime viikkoina ankarampaa kuin koskaan missään. Tämä johtuu Valioliigan kesken syksyn tekemästä tietoisesta linjauksesta (lue valioliiga.comin lokakuun lopulla julkaisema juttu aiheesta).

Kun VAR:n tuomia tuloksia alkukaudesta tarkasteltiin, todettiin tuomarivirheitä tapahtuneen liikaa. Siksi VAR:n käyttöä päätettiin lisätä kesken kauden, ja tulokset on nähty viime viikkojen kaaoksessa.

Senttimetrin paitsiokin on sääntökirjan mukaan paitsio. Yhtä totta on kuitenkin myös, että edes teknologian avulla näitä niukimpia tilanteita on vaikea idioottivarmasti tuomita. Jos ruuduille piirretään paksuja viivoja paitsiolinjan tarkastelemiseksi, voi se vääristää koko tilanteen. Samoin syöttöhetken kalibroiminen on aina makuasia, ja puhutaan sadasosasekunneista.

Tärkein epävarmuustekijä on kuitenkin perspektiivi. Jotta aukottoman oikeaan ratkaisuun edes voitaisiin päästä, pitäisi kameroita olla sivurajan jokaisella senttimetrillä. Muutoin kulloinenkin kuvakulma voi johtaa valheelliseen, tai ainakin subjektiiviseen tulkintaan. Siksi Valioliigassa viime viikkoina nähdyt ”viivotinpäätökset” ovat lähtökohtaisesti väärä kehityssuunta. Liian löysästä linjasta päätettiin siirtyä liian jyrkkään, kun ratkaisu voisi löytyä näiden välistä.

Juuri tästä syystä UEFA kaavaileekin paitsiotilanteisiin ”15 senttimetrin pelivaraa”. Tämäkään ei välttämättä tule olemaan VAR:n viimeinen asema, mutta kenties kuitenkin liikahdus oikeaan suuntaan.

Opitaanko Veikkausliigassa muiden virheistä?

Nyt liian harvoin kiitelty ja todella usein kiistelty VAR on siis tulossa myös Suomeen. Silloin monet Veikkausliigan ystävätkin saavat kokea katsomossa sen, miltä tuntuu tuulettaa maalia, joka hylätään minuuttia tai kahta myöhemmin. Onhan hylättyjä maaleja ennenkin tuuleteltu, mutta tavallisesti hylkäys on seurannut vain sekunteja myöhemmin esimerkiksi paitsiolipun noustua. Jatkossa voidaan kokea itse, miltä pelin flown katkeaminen sillä karmeimmalla mahdollisella tavalla oikeasti tuntuu.

VAR on kallis apuväline, ja siksi sen tulo Veikkausliigaan ei ollutkaan aiemmin realismia. Se, että videotuomarointi tulee Suomeen viiveellä, voi kuitenkin olla itse asiassa suuri etu. Veikkausliigan tuomarikunnalla on erinomainen tilaisuus oppia niistä virheistä, joita Euroopan suurimmissa liigoissa on viime kausien aikana tehty. Näin VAR on mahdollista saada lanseerattua Suomeen muita sarjoja valmiimpana.

On silti epärealistista odottaa, että VAR Veikkausliigaan ilman mukinoita ja rutinoita sujahtaisi. Debyyttikausi voi olla Suomessakin kompuroiva, ja kysyykin katsojilta kärsivällisyyttä. Silti aitoa tilaisuutta sille toivoisi. VAR:n tulossa jalkapalloon puhutaan kuitenkin pienemmästä muutoksesta kuin vaikkapa rankkarikisoista jääkiekon SM-liigassa tai jaksopelistä pesäpallossa. Näihinkin suomalainen palloilukansa kyllä tottui ja sopeutui.

Miten pidetään tuomarien työ houkuttelevana?

Mietitäänpä sitten, mitä haasteita VAR suomalaisessa jalkapalloilussa kohtaa. Yksi on luonnollisesti tuomarien ammattitaito. Palloliiton erotuomaripäällikkö Jouni Hyytiä totesi Savon Sanomille, että tuomarien kouluttamiseen kuluu ”puolisen vuotta”.

Enempää ei sinänsä luulisikaan tarvittavan, sillä ovathan suomalaiset oikeudenjakajat VAR-asioissa joka tapauksessa samalla viivalla kuin jokainen kansainvälinen kollegansa vain muutama vuosi sitten. Lähtökohtaisestikin suomalaisten tuomarien taso kestää hyvin vertailun muihin eurooppalaisiin pieniin ja keskisuuriin jalkapallomaihin, vaikka ammattituomareita ei juuri olekaan.

Yksi iso kysymys tulevaisuutta ajatellen lieneekin tuomarien kasvava määrä. Tuomarin työ on yksi maailman epäkiitollisimmista. Kun työt sujuvat, saa siitä kiitokseksi parhaimmillaan näkymättömyyden supervoiman ja mediahiljaisuuden. Huonona päivänä palkka on rivoja huuteluita, vihapuhetta, uhkailua ja monenlaista häirintää.

Monissa jalkapallomaissa on jo esitetty syvää huolta uusien erotuomarien houkuttelemisen hankaluudesta. Pienenä maana Suomella ei olisi varaa menettää innokkaita ja lupaavia tuomarinalkuja, joten työrauha olisi tässäkin mielessä erittäin tärkeää. Hyvät käytöstavat ja inhimillisyys pitäisi muistaa myös silloin, kun omaa joukkuetta lyödään kanveesiin.

Kulut kuriin

Erikoisena yksityiskohtana Savon Sanomien jutussa pisti silmään toteamus, että jokaiselle veikkausliigastadionille tarvittaisiin oma VAR-huone tai ”tekniikan sisältävät autot”. Euroopan suurimmissa jalkapalloliigoissa VAR-päätöksiä on kuitenkin tehty keskitetysti. Bundesliigan VAR-huone on Kölnissä, Serie A:n Firenzessä ja Valioliigan Lontoossa. Kenties Suomessakin päästään pienemmillä kuluilla, jos johonkin kaupunkiin perustetaan ”VAR-kellari”?

Selkeimmin VAR:n käyttöönottoa Veikkausliigassa onkin luonnollisesti hidastanut sen korkeat kustannukset. Veikkausliigan toimitusjohtaja Timo Marjamaa kertoo Savon Sanomien jutussa VAR:n kulujen olevan ”vähintään puoli miljoonaa euroa, eikä seitsennumeroinen lukukaan ole kaukana vuosikuluissa”.

Mainittu kuluerä on Veikkausliigalle ja sen seuroille massiivinen. Kenties – vaikkei sitä vielä ääneen sanottukaan – VAR-valmistelut ovat kuitenkin seurausta iloisista talousuutisista ja suomalaisen jalkapalloilun upeasta buumista. Veikkausliiga on saanut uusia sponsoreita ja seurat sitä kautta merkittäviä lisätuloja. Ei liene poissuljettua sekään, että myös Palloliiton 9,25 miljoonan euron EM-kisabonuspotista osa heltiäisi Veikkausliigan teknologiakehitykseen?

Jos kestävät Palloliiton ja Veikkausliigan VAR-valmistelut pari vuotta, niin siinä on samalla katsojilla myös hyvää aikaa valmistautua jalkapallon evoluution seuraavaan vaiheeseen. Kaikkein tärkeintä on hyväksyä se, ettei VAR ole täydellinen eikä se tule tekemään tuomareista virheettömiä. Puheenpartta tulee siis riittämään jatkossakin.

VAR kuitenkin oletettavasti eliminoi kardinaalimunaukset ja tekee sikäli lajista säännön- ja oikeudenmukaisempaa. On valtava bonus, jos se onnistutaan toteuttamaan Veikkausliigassa niin, ettei pelin rytmi kärsi liikaa.

Kaikilla veikkausliigastadioneilla ei ole videotaulua, mutta ei sellaista tarvitse pelkän VAR:n takia vaatiakaan. Hyvää katsojien palvelua sellainen on, mutta mahdolliset videotarkistuksen syyt voidaan kyllä hoitaa myös vaikka kenttäkuulutuksella.

VAR on kuitenkin ehdottomasti tervetullut lisä Suomenkin kentille, sillä myös Veikkausliigassa on nähty viime vuosikymmenellä ”haamumaaleja”, jotka olisi luultavasti VAR:n avulla hylätty.

Voidaanpa muistella myös vaikkapa kauden 2018 päätöskierrosta, jolloin KuPS kiilasi Hongan ohi sarjan kolmoseksi tuomarivirheen myötä. Jos VAR olisi ollut tuolloin käytössä, olisi Honka kenties (=spekulatiivisesti, sillä mahtui kauteen muitakin tuomarivirheitä) ollut viime kesänä europeleissä ja parisataatuhatta euroa rikkaampi. Siksi VAR:lle on annettava Suomessakin mahdollisuus.

Jatkaako West Ham nousuaan? Lue ennakko ja lunasta talletusbonus!