"Pitelin pehmoleluani ja itkin - päivän kohokohta oli, kun äiti haki minut tarhasta" - Lukas Hradecky avasi karuja muistoja lapsuudestaan Valavuori Livessä

Suomen A-maajoukkueen ja Bayer Leverkusenin ykkösmaalivahti Lukas Hradecky vieraili viime sunnuntaina Aleksi Valavuoren Twitch-ohjelmassa Valavuori Live. Hradecky kertoi muun muassa lapsuudestaan Runosmäessä, Turussa. Hradecky syntyi vuonna 1989 Bratislavassa, Tshekkoslovakiassa. Hradeckyn perhe muutti isä Vladimirin lentopallotaustan johdosta Suomeen vuonna 1990. Silloin Ruskon Pallon lentopallojoukkueen puheenjohtaja Vesa Mäkinen kertoo Ari Virtasen ”Oi Suomi On” -kirjassa tuoneensa Lukas Hradeckyn sylissään Suomeen. Perhe asettui asumaan Runosmäkeen, Turun suurimpaan lähiöön, josta Hradeckylle on jäänyt lämpimät muistot. – Siellä käytiin kovaa koulua, ei se mikään pahamaineinen ollut. Se oli varmaan ihan lottovoitto päästä sinne, Hradecky kertoo Valavuori Livessä. Lukas Hradecky myöntää, että sopeutumisessa oli alkuun vaikeuksia. Varsinkin, kun suomen kieli ei vielä luonnistunut keneltäkään perheenjäseneltä. Syyskuussa 1990 Vesa Mäkinen kertoi Turun Tienoo -lehdessä isä Valdosta seuraavaa: – Hän tulee Bratislavasta. Tshekkoslovakian toiseksi suurimmasta kaupungista. Itse pelaamista se ei vakavasti haitanne, mutta monessa muussa taitaa kiusaa tehdä se, ettei Vlado osaa ripaustakaan suomea eikä edes englantia. Saksa sen sijaan sujuu, mutta Ruskan Pallon pelaajista vain yksi taitaa tätä kieltä, ”Oi Suomi On” -kirjassa kerrotaan. Hradecky myöntää itkun päässeen nuorelta Lukakselta. – Muistan siihen aikaan, että eihän me kotona osattu suomea. Muistan sen päivän, kun menin ensimmäisen kerran tarhaan, niin en osannut sanoa yhtään mitään suomeksi. Muistan, että pitelin pehmoleluani, jonka nimi oli Filip ja itkin kaiket päivät ennen kuin sain kavereita. Päivän kohokohta oli se, kun äiti haki minut tarhasta. Se oli ensimmäinen sellainen surullisempi muisto, Hradecky kertoo. Kielen oppiminen auttoi paljon. Sen jälkeen kuvioihin tulikin jo pelaaminen ja kisaaminen. – Sitten alkoi pihapelit. Jumalauta se kisailu oli kovaa. Ei ollut iPhoneja sun muita, aika harvoin nykyään näkee enää pikkupoikia pelaamassa katulätkää tennispallolla tai potkimassa pihalla omaksi huvikseen. Se oli todella hienoa aikaa. Pihalla kisailtiin, tapeltiin, sen jälkeen käteltiin, mentiin kotiin syömään ja oltiin taas kavereita. – Tuollaista sen pitääkin ollakin. Meitäkin on kolme veljestä (Lukas, Tomas ja Matej) ja jos me oltaisiin pyydelty anteeksi, niin ei meistä kenestäkään varmaan olisi tullut futisammattilaista, suomalaisen jalkapallon tähtipelaaja toteaa. Voit katsoa Hradeckyn haastattelun kokonaisuudessaan tästä.