Näkökulma: Pariisin ihme – Huuhkajien nuoret debytantit käsikirjoittivat uskomattoman tarinan, joka on vasta alussa

© Kuva: Juha Tamminen

Sen piti vain olla keskiviikkoinen harjoitusottelu, jossa hallitseva maailmanmestari tulisi antamaan oppitunnin Suomen A-maajoukkueelle. Siitä tulikin Gijónin ihmeeseen verrattavissa oleva Pariisin ihme. Suomalaiseen jalkapalloon syntyi yksi upea tarina, jota tuskin parhaat elokuvakäsikirjoittajatkaan olisivat osanneet visioida.

Keskiviikkona Suomi haki Pariisista 2-0-vierasvoiton Ranskasta. Lause itsessään on suoraan sanottuna hullunkurinen, vaikka kyseessä olikin ”vain” harjoitusottelu. Ottelun jälkipyykki on kuitenkin osoittanut, että tuloksen myötä kyseessä ei ollut vain harjoitusottelu. Tai oli, mutta siitä syntyi niin upea tarina, jota muistellaan vielä pitkään.

On edelleen hyvin erikoista, että koronaviruksen runtelemaan jalkapallokalenteriin on jollain ilmeellä saatu mahdutettua merkityksettömät maaottelut. Suomen kannalta upea tulos ei sitä tosiasiaa muuta miksikään, ettei näissä ystävyysotteluissa ole oikeastaan mitään järkeä. Pelaajien kuormitus on jo nyt niin äärimmäisellä tasolla, että viikonloppu toisensa jälkeen huippupelaajia putoaa lasaretin puolelle.

Keskiviikko oli kuitenkin erinomainen esimerkki siitä, että yksittäiset ottelut saattavat synnyttää tarinoita, joita kerrotaan vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Huuhkajien kohdalla Ranska-ottelu jää ikuisesti historian kirjoihin, eikä sitä sieltä poista koronavirus tai mikään muukaan. Suomi on nyt voittanut Ranskan ja hallitsevan maailmanmestarin ensimmäistä kertaa maan jalkapallohistoriassa.

Urheilun synnyttämät tarinat ovat yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi huippu-urheilu kiinnostaa niin paljon. Pariisin ihme on ehdottomasti sellainen temppu, että se kutsui monet suomalaiset – eikä vain suomalaiset – mukaan uusiin upeisiin tarinoihin.

Pariisin ihmeen päähenkilöt olivat Huuhkajien debytantit Marcus Forss ja Onni Valakari, jotka tekivät Suomen maalit Ranskaa vastaan. Ottamatta tietenkään joukkueurheilussa mitään pois koko joukkueen suorituksesta, oli Forssin ja Valakarin debyytit tarinan kannalta omaa luokkaansa.

Nuoret miehet tulivat ryminällä Huuhkajiin, mutta pelaajien kohdalla tarinan alku ei ollut kutsu Huuhkajiin tai keskiviikkoinen ottelu. Molempien tarinassa alku juontaa tietysti paljon kauemmas.

”Late bloomer”

Valakarin kehittyminen siihen pisteeseen, että hän tekee maalin Ranskaa vastaan ja nousee Transfermarkt-sivuston katsotuimmaksi pelaajaprofiiliksi Cristiano Ronaldon sekä Lionel Messin jälkeen, alkoi vasta myöhäisemmällä iällä. Valakari ei kaksi vuotta sitten mahtunut U19-maajoukkueeseen EM-kotikisoissa.

Valakari on omien sanojensa mukaan ”late bloomer” eli vapaasti suomennettuna sellainen henkilö, joka puhkeaa kukkaan myöhemmällä iällä. Hän on tehnyt järisyttävän määrän töitä ollakseen ensimmäinen 1999-syntyneiden ikäryhmästä A-maajoukkueeseen noussut pelaaja.

Valakarin kohdalla tarinan opetus on se, ettei yksittäiset vastoinkäymiset – kuten EM-kisajoukkueesta putoaminen – nuorella iällä määritä huippu-uraa. Jokaisen nuoren pelaajan kehitys kulkee omaa aikatauluaan. Emmekä toki ole nähneet vasta kuin vilauksen Valakarin urasta, mutta juuri nyt miehen agentti Chris Cleaver saa vastata yötä päivää puheluihin.

Mikään muu ei ole Ranska-pelin jälkeen varmaa kuin se, että Onni Valakarin tarinassa kyseinen ottelu avasi uuden sivun.

Tarina omasta polusta ja itseluottamuksesta

Marcus Forss on tehnyt uraansa Englannissa omin ehdoin. Hän ei ole aina ollut Palloliiton silmissä mallioppilas, kysykää vaikka Pikkuhuuhkajien päävalmentajalta Juha Maliselta. Ei lainkaan. Forss on elävä esimerkki siitä, miten jalkapallossa huipulle oma tie pitää raivata.

Forss luottaa itseensä. Itseluottamus on joskus nähty suomalaisessa urheilukulttuurissa jopa ylimielisyytenä, mitä se ei ole. Forss ei pelkää uusia haasteita, vaan hän luottaa, että omat taidot kantavat. Forss painotti ennen Ranska-ottelua, ettei kentälle voi lähteä pelkäämään. Se näkyi.

Forssin uran kohdalla isossa osassa on myös ollut isä Tero Forss, huippupelaaja itsekin. Forss on päättäväisesti tehnyt töitä Englannissa, ja nyt tuo työ kantaa hedelmää Brentfordissa. Forss on Valakarin tavoin erinomainen esimerkki siitä, mikä merkitys sillä on, että tulee ensimmäisenä harjoituskentälle ja lähtee sieltä viimeisenä.

Forss on Valakarin tavoin kiinnostava pelaaja siirtomarkkinoilla. Hän naulasi omin sanoin tavoitteensa olevan pelaaminen jonain päivänä Valioliigassa. Tavoitteen ääneen sanominen tekee siitä huomattavasti konkreettisemman. Myös Forssin kohdalla merkityksetön Ranska-peli avasi kokonaan uuden aukeaman nuoren hyökkääjän tarinassa.

Tarinan ensimmäinen luku jäi historiaan

Suomalaisessa jalkapallossa tarinat ovat elintärkeitä. Jari Litmasen, Sami Hyypiän ja esimerkiksi Mikael Forssellin pelaajaurat ovat alkaneet jostain ja päättyneet johonkin. Alun ja lopun väliin mahtuu kuitenkin tuhansia sivuja, jotka tekevät Litmasesta, Hyypiästä ja Forssellista juuri sellaisia ikoneja, joita he suomalaisessa jalkapallossa ovat.

Käytännössä turha harjoitusottelu hallitsevaa maailmanmestaria vastaan arkisena keskiviikkoiltana tyhjällä Stade de Francella toimi sisäänheittäjänä uusiin tarinoihin, joita muun muassa Forss ja Valakari saavat nyt käsikirjoittaa. Yksi kappale näiden pelaajien tarinasta jäi jo heti ikuisiksi ajoiksi suomalaiseen jalkapallohistoriaan.

Ja mikä kihelmöivintä, saamme seurata näiden tarinoiden kulkua vielä pitkään.

Juho Hirvonen
Twitter: @jkhirvonen


Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä

  • Avaa pelitili Lucky Dinolle.
  • Saat heti ilman omaa rahaa 20 ilmaiskierrosta Narcos-peliin!
  • Tallettajille lisäksi jopa 400€ bonus + 100 ilmaiskierrosta lisää.