Tervetuloa Amerikkaan!

Sellainen oli pelin henki, kun vuoden 1994 MM-turnaus alkoi. Yhdysvalloissa soccer oli lähinnä tyttöjen ja ylipäätään juniorien laji. Ei ollut suurta valmista markkina-aluetta, mutta oli valtava potentiaalinen markkina. Siksi FIFA päätti antaa kisat Yhdysvalloille.

Mukana oli kolme ensikertalaista: Kreikka, Nigeria ja Saudi-Arabia. Kaiken kaikkiaan kisoissa oli 24 maata, viimeistä kertaa. Maailmanpoliittiset tapahtumat varjostivat tätäkin turnausta. YK kielsi Jugoslavialta osallistumisen karsintoihin maan hajoamissotien vuoksi.

Chilen karsinnat esti puolestaan FIFA, joka oli antanut maalle mittavan rangaistuksen neljä vuotta aiemmin tapahtuneen suuren huijausyrityksen vuoksi (tämän tarinan pääset lukemaan myöhemmin). Sambia menetti MM-paikan karsintojen viime hetkillä Marokolle. Edellisenä vuonna Sambia oli menettänyt lähes koko joukkueensa lento-onnettomuudessa.

Jumalan virtsa

No, nyt kisoihin sentään riitti halukkaita toisin kuin vaikkapa vuoden 1950 kisoihin (lue Pala MM-historiaa – 1950 tästä). Riitti myös draamaa. Surullisia tapahtumia sekä pelillisesti että henkilökohtaisella tasolla. Yksi niistä koski Diego Maradonaa.

Voi olla, että ketään muuta ei MM-kisoista muisteta niin vahvasti kuin Maradona muistetaan. Siinä missä Maradona muistetaan Jumalan kädestä vuodelta 1986, kahdeksan vuotta myöhemmin muistetaan lähinnä Jumalan virtsa.

– Hän pelasi, voitti, virtsasi, hävisi, Eduardo Galeano summasi myöhemmin.

Maradona ehti pelata kaksi ensimmäistä lohko-ottelua. Nigeria-pelin jälkeen taituri joutui dopingtestiin ja pari päivää myöhemmin tuli uutispommi: Maradona oli kärynnyt efedriinistä. Maradona syytti käryä inhimilliseksi virheeksi, joka oli johtunut painonpudotuslääkkeestä.

Niin tai näin, Maradonan kisat ja maajoukkueura päättyivät siihen paikkaan. Argentiina hävisi lohkovaiheen viimeisen ottelunsa Bulgarialle 0-2. Joukkue pääsi tarpeeksi hyvänä lohkokolmosena pudotuspeleihin, mutta hävisi heti neljännesvälierissä Romanialle 2-3.

MM-historian epäonnisin maali

Maradonan käry oli toki surullinen päätös legendaarisen pelaajan maajoukkueuralle. Se oli silti pientä ja kovin harmitonta verrattuna siihen, mitä Kolumbian Andrés Escobarille kävi.

Kolumbia oli kisoihin lähdettäessä yksi ennakkosuosikeista. Moni muistaa vaaleassa afrossa pelanneen Carlos Valderraman, joka johti Kolumbian peliä keskikentällä. Valderraman yläpuolella oli yksi tuon ajan parhaista hyökkääjistä: Faustino Asprilla. Mutta oli myös paljon ikäviä asioita. Huumekartellit ja muut rikollisjärjestöt pitivät Kolumbiaa ja kolumbialaista jalkapalloa pihdeissään. Rahat tai henki ei ollut mikään slogan, vaan totisinta totta. Kartelleilla oli paljon pelissä, ja Kolumbian oli syytä voittaa.

Kolumbia hävisi kaikkien tyrmistykseksi avausottelunsa Romanialle 1-3. Toinen peli oli isäntämaa Yhdysvaltoja vastaan; tulosta oli tultava. Kuin taivasta koskettaisi -kirjan mukaan Kolumbian päävalmentaja Francisco Maturana ryntäsi juuri ennen ottelua kiihtyneenä pukukoppiin ja sanoi puolustaja Gabriel Gómezille, ettei tämä voinut pelata.

– Jos pelaat, he tappavat perheesi, sinut, minut, kaikki!

Gómez ei pelannut. Kansallislaulujen aikana Asprillan katse kiersi katsomoita. Hyökkääjä pelkäsi, että katsomossa on salamurhaaja, joka yrittäisi ampua hänet.

Yhdysvallat – jonka piti tasoltaan olla valovuosia Kolumbiaa perässä – paineli johtoon. Varmaan jokainen USA:n joukkueen pelaajakin olisi halunnut maalin perua, jos seuraukset olisivat olleet tiedossa. John Harkes keskitti, ja Escobar ohjasi pallon omaan verkkoon. Earnest Stewart vei myöhemmin Yhdysvallat 2-0-johtoon, eikä Adolfo Valencian kavennus enää pelastanut Kolumbiaa. Eikä Escobaria.

Yhdeksän päivää myöhemmin MM-kisat olivat vielä täydessä vauhdissa, mutta Escobar oli jo kotonaan Medellínissä. Yökerhossa vietetty ilta päättyi sanaharkkaan ja Escobarin kuolemaan. Aseen taskustaan kaivanut kiistakumppani ampui 12 kertaa. Jokaisen laukauksen jälkeen hänen sanotaan huutaneen: ”Maali”.

Eurooppalainen armeija ja Romário

Kisojen surulliset tarinat eivät päättyneet Escobariin (joskin muut ovat pientä murhatun Escobarin rinnalla). Loppuottelu ratkaistiin ensimmäistä kertaa rangaistuspotkuilla.

Finaaliin olivat edenneet Brasilia ja Italia. Molempia oli kritisoitu runsaasti kisojen alla. Brasilia selviytyi kisoihin vasta karsintojen viimeisenä päivänä. Pelityyliltään joukkue oli liian eurooppalainen, sanottiin. Ei ollut sitä tuttua naiivia iloa ja sambaa. Niiden tilalla oli kuria ja järjestystä. Keskikentän kenraalina toimi Dunga, joka tunnettiin pikemminkin luunmurskaajana kuin pallotaiturina.

Ehkä ainoa, jolle suotiin vapauksia, oli FC Barcelonan hyökkääjä Romário. Yökerhoja ja houkutuksia rakastava Romário oli yksinkertaisesti niin hyvä, että hänet oli otettava mukaan. Romárion aisaparina hyökkäyksessä toimi Bebeto. Yhdessä he muodostivat yhden Brasilian kaikkien aikojen tutkapareista.

Avausottelussa juuri Romário iski Venäjää vastaan voittomaalin, ja Raí viimeisteli Romárion hankkimasta rangaistuspotkusta loppulukemat 2-0:aan. Kamerunia vastaan Romário ja Bebeto osuivat molemmat kerran. Ruotsia vastaan riitti tasapelikin lohkovoittoon ja sen Brasilia sai Romárion 1-1-tasoituksella.

[readmore from=jalkapallon-mm2018]

Neljännesvälierissä Yhdysvaltoja vastaan Leonardo otti suoran punaisen jo 43. minuutilla. Brasilia kuitenkin voitti 1-0, kiitos Bebeton osuman. Ottelu pelattiin Yhdysvaltain kansallispäivänä, 4. heinäkuuta, ja sitä seurasi televisiosta hämmentävät 22 miljoonaa yhdysvaltalaista. Hetken aikaa soccer oli kaikkien huulilla.

Puolivälierissä Brasilia kohtasi Hollannin, jonka nimilista oli huikea. Oli Frank Rijkaardia, Frank de Boeria, Ronald Koemania, Marc Overmarsia ja Dennis Bergkampia. Oli myös sisäistä riitelyä, jonka vuoksi Ruud Gullit oli lähtenyt harjoitusleiriltä kotiin. Marco van Basten puolestaan oli loukkaantunut.

Romário ja Bebeto veivät Brasilian 2-0-johtoon. Bebeto juhli maaliaan tavalla, joka jäi historiaan. Hyökkääjälle oli juuri syntynyt lapsi, ja Bebeto juhlisti tapahtumaa niin sanotulla kehtotuuletuksella parin joukkuekaverinsa kanssa.

https://www.youtube.com/watch?v=sbhaDnd-5kg

Bebeton osumasta huolimatta Hollanti nousi tasoihin Bergkampin ja Aron Winterin maaleilla. Ratkaisu oli eräänlainen tuhkimotarina. Leonardon pelikiellon vuoksi vaihtomies Branco sai tilaisuutensa vasempana pakkina. Mies kiitti luottamuksesta ja tälläsi vapaapotkun tolpan kautta maaliin 81. minuutilla.

Välierä Ruotsia vastaan oli lähinnä väsytystaistelua. Brasilia rakensi ja Ruotsi rikkoi. Rakentaja voitti, Romário iski 80. minuutilla. Laajalti kritisoitu – ja lähestulkoon karsintoihin jäänyt – Brasilia oli finaalissa. Ensimmäistä kertaa 24 vuoteen ja Pelén aikakauden.

Mies, joka laukoi yli

Siinä missä Brasilia oli jäädä karsintoihin, toinen finalisti Italia oli jäädä alkulohkoon. E-lohkon kaikki joukkueet – Italia, Meksiko, Irlanti ja Norja – päätyivät samoihin pisteisiin ja samaan maalieroon. Kolme eniten maaleja tehnyttä meni jatkoon, ja Norja jäi rannalle. Italian pelasti lohkokolmoseksi päätöskierroksen 1-1-tasapeli Meksikoa vastaan.

Italiassa hermot olivat kireällä, sillä yksikään voitto ei tullut helpolla. Neljännesvälierissä Nigeria kaatui jatkoajalla 2-1, puolivälierissä Espanja meni nurin 2-1 ja välierissä Bulgaria – taas samoin numeroin. Espanja-ottelussa Italia pääsi kuin koira veräjästä, sillä lisäajalla Mauro Tassotti mursi huitaisullaan Luis Enriquen nenän rangaistusalueella. Tuomaristo ei nähnyt mitään eikä rangaistuspotkua siksi tuomittu. Jälkikäteen FIFA langetti Tassottille peräti kahdeksan ottelun pelikiellon.

”Jos pelaat, he tappavat perheesi, sinut, minut, kaikki!” – Francisco Maturana

Loppuottelusta tuli monen mielestä farssien farssi, tasoltaan yhtä heikko kuin neljä vuotta aiemmin. Kumpikaan joukkue ei halunnut heittäytyä hyökkäävään peliin. Ei se sinänsä yllättänyt. Italiaa valmensi puolustuspelaamisen nero, Arrigo Sacchi. Brasilian luotsina puolestaan toimi Carlos Alberto Parreira, jolle tulos ajoi näyttävyyden edelle.

Ensin hierottiin 90 minuuttia. Sitten 30 minuuttia lisää. Edessä oli rangaistuspotkukilpailu. Taruihin ei noussut yhtään sankaria. Nousi vain yksi antisankari. Roberto Baggio oli voittanut Ballon d’Orin vuonna 1993, ja hänen harteillaan lepäsi koko Italian toivo. Baggio oli jo tehnyt kisoissa viisi maalia. Ja sitten hän laukoi omalla vuorollaan yli.

– Roberto Baggio, Italian pelastaja läpi tämän turnauksen. Hän epäonnistui! selostaja huutaa alla olevalla videolla.

Ei kukaan muista sitä, että Italian laukojista myös Franco Baresi ja Daniele Massaro epäonnistuivat. Kaikki muistavat vain, miten Baggio laukoi yli maalin.

Ei pelkkää surua

Vaikka Escobar menetti henkensä. Vaikka Maradona kärysi dopingista. Vaikka finaali muistetaan lähinnä Baggion epäonnistumisesta. Vaikka Brasilian jogo bonito kuoli. Silti vuoden 1994 MM-kisoissa oli myös paljon hyvää.

Lähtökohdat olivat vaikeat, mutta kisat tekivät Yhdysvaltoihin lähtemättömän vaikutuksen. Siitä tietysti iso hatunnosto menee Team USA:lle, joka kaikkien yllätykseksi eteni pudotuspeleihin ja vielä piinasi neljännesvälierissä Brasiliaa. Kaksi vuotta myöhemmin maahan perustettiin ammattilaissarja MLS.

Alexi Lalas oli Yhdysvaltain joukkueen mieleenpainuvin hahmo. Kuva: Getty Images.

Yksi hienoista tarinoista oli rakkaan länsinaapurimme pärjääminen. Ruotsi pärjäsi erinomaisesti alkuvaiheen MM-kisoissa, mutta sittemmin oli hiljaista. Sikäli kolmas sija oli upea saavutus.

[readmore from=jalkapallon-mm-historia]

Toinenkin pronssiottelun joukkue, Bulgaria, jätti positiivisen jäljen. Koskaan sitä ennen, eikä koskaan sen koommin ole Bulgaria yltänyt kahdeksan parhaan joukkoon. Nyt ylsi ja matkalla kaatui muun muassa puolivälierissä Saksa, kiitos suurelta osin FC Barcelonassa pelanneen hyökkääjän Hristo Stoitškovin.

Kovan tempun teki myös Saudi-Arabia, kisoihin tultaessa FIFA-rankingin 34:s. Lohkovaiheessa kaksi voittoa ja kakkosena jatkoon. MM-kisojen ensikertalaiselta kova temppu, vaikka neljännesvälierissä tulikin takkiin Ruotsilta.

Loppujärjestys vuonna 1994

  1. Brasilia (neljäs mestaruus)
  2. Italia
  3. Ruotsi
  4. Bulgaria

Puolivälierissä pudonneet: Saksa, Romania, Hollanti, Espanja

Neljännesvälierissä pudonneet: Nigeria, Argentiina, Belgia, Saudi-Arabia, Meksiko, Yhdysvallat, Sveitsi, Irlanti

Alkulohkoon jääneet: Norja, Venäjä, Kolumbia, Etelä-Korea, Bolivia, Kamerun, Marokko, Kreikka

Maalipörssi, TOP 10

1. Hristo Stoitškov (Bulgaria), 6 maalia
1. Oleg Salenko (Venäjä), 6 maalia
3. Romário (Brasilia), 5 maalia
3. Roberto Baggio (Italia), 5 maalia
3. Jürgen Klinsmann (Saksa), 5 maalia
3. Kennet Andersson (Ruotsi), 5 maalia
7. Gabriel Batistuta (Argentiina), 4 maalia
7. Florin Răducioiu (Romania), 4 maalia
7. Martin Dahlin (Ruotsi), 4 maalia
10. Bebeto (Brasilia), 3 maalia
10. Dennis Bergkamp (Hollanti), 3 maalia
10. Gheorghe Hagi (Romania), 3 maalia
10. José Luis Caminero (Espanja), 3 maalia
10. Tomas Brolin (Ruotsi), 3 maalia

Lähteet: FIFA, Wikipedia, Kuin Taivasta Koskettaisi -kirja (Toinen painos 2014, Jari Ekberg)

LUE MYÖS: Pala MM-historiaa – 1950: Kun 200 000 katsojaa hiljeni – Maracanazo ei unohdu koskaan

LUE MYÖS: Pala MM-historiaa – 2006: Muistatko kun Zidane Materazzia rintaan puski ja skandaali-Italiasta mestari leivottiin?

MM-kisat 2018 -sivumme on nyt avattu! Sieltä löydät tuoreimmat MM-uutiset, otteluohjelman, tulokset, tilastot, lohkot ja pelaajalistat.

Muokattu 24.5. klo. 23.54: Korjattu, että finaali ratkaistiin ensimmäistä kertaa rankkareilla, ei toistaiseksi viimeistä kertaa.