Näkökulma: Avasiko VAR Pandoran lippaan? Sääntönikkareilla vielä valtavasti työsarkaa

© Kuva: Getty Images
Hollywoodin derby, suora striimi ja riskitön veto! Käytä hyväksesi!

Ajat muuttuvat, näinhän se on. Kehitys tuo mukanaan paljon hyvää, mutta tarjoaa se meille myös aivan uudenlaisia ongelmia. Tätä symbolisoi mitä parhaiten vaikkapa kahden elävän maalivahtilegendan Gianluigi Buffonin ja Iker Casillasin erilaiset kohtalot. Molemmat herrasmiehet aloittivat ammattifutiksen jo 90-luvulla, mutta nyt, vuonna 2019 teknogia saneli heidän keväänsä kulun. Buffonin PSG eliminoitiin keskiviikkona Mestarien liigasta VAR-tarkistuksen myötä ja Casillasin Portolle VAR epäsuorasti toi jatkopaikan.

VAR, VAR ja vielä kerran VAR. Mestarien liigan neljännesvälierissä nähtiin tällä viikolla neljä hienoa ottelua, mutta kenties eniten puhutaan silti kolmesta tilanteesta, joissa tuomari kävi keskustelua stadionin videohuoneessa olevien tuomarien kanssa. Tuomarijupinat eivät siis todellakaan päättyneet videotuomaroinnin käyttöönottoon.

On selvää, että VAR:n kanssa sääntökirjaa pystytään noudattamaan tunnollisemmin, sillä videokamera valehtelee vähemmän kuin silmä. Varsinaiset tuomarivirheet vähenevät, mutta tulkinnanvaraisuus ei silti poistu mihinkään. Se nähtiin mitä karuimmalla – tai kiehtovimmalla – tavalla tällä viikolla.

Sivurajasoppa ja kaksi kovaa pilkkutuomiota

Kerrataanpa, mistä tapauksista nyt puhutaan. Ensin Ajaxin kolmas maali Real Madridin verkkoon. Pallo oli menossa sivurajan yli Ajaxin omalla kenttäpuoliskolla, mutta nurmen pintaan liukunut Ajax-pelaaja pelasti tilanteen ja käynnisti hyökkäyksen, joka johti Dusan Tadicin tekemään komeaan maaliin. Sivurajatilanteesta maalin syntyyn kesti aikaa yli 13 sekuntia.

Hidastusten ja pysäytyskuvien perusteella näytti monien mielestä selvältä, että pallo kävi rajan yli ja maali tultaisiin hylkäämään. Toisin kuitenkin kävi, ja omasta mielestäni täysin oikeutetusti. Kaikki kuvakulmat olivat kuvattu sivusta, eikä käytössä ollut ainuttakaan kuvaa, jossa palloa kuvattaisiin ylhäältäpäin. Kuten tiedetään, pallo on pyöreä, ja vaikka viiva näkyisikin sivukuvasta kokonaan, voi juttu olla ”kattokamerasta” käsin toinen. VAR-tuomareilla on tiettävästi käytössään samat hidastukset kuin TV-katsojillakin, ja mikäli viivan ylitystä ei pystytä sataprosenttisella varmuudella yksiselitteisesti todentamaan, olisi maalin hylkääminen jättimäinen vääryys.

Sitten keskiviikkoon, josta VAR-draamaa ei totisesti puuttunut. Manchester United meni jatkoon rankkarilla, joka tuomittiin pallon osuttua PSG-puolustaja Presnel Kimpemben kyynärpäähän. Porto puolestaan sai Roomassa jatkoajalla rankkarin Alessandro Florenzin nykäistyä kevyesti Porton Fernandoa paidasta. Vielä johtomaalin jälkeenkin tuomari otti keskusteluyhteyden VAR-tuomareihin, mutta AS Roman harmitukseksi ”vastapilkkua” ei myönnetty.

Florenzin tilanteesta vallitsee käsittääkseni jonkinmoinen konsensus. Tilanne oli juuri sellainen, joista livetilanteessa ilman VAR-tuomareita vihellettäisiin aniharvoin rankkaria. Kun videokuvaa kuitenkin päästään kelailemaan, ei tuomarille oikein edes jää muuta vaihtoehtoa kuin viedä pallo pilkulle. Florenzi antoi rankkariin mahdollisuuden, ja katuu sitä varmasti edelleen. Voi olla, että suurelta osalta huippupelaajiakin kestää pari-kolme vuotta tottua siihen, että rangaistuksia jakaa nyt myös armoton pyöveli nimeltä VAR.

Tahallinen vai tahaton, luonnoton vai luonnollinen?

Vaan pureudutaanpa sitten tarkemmin Kimpemben tapaukseen, sillä se jos mikä jakaa mielipiteet. Joidenkin mielestä ranskalaispuolustajan suurin synti oli hypätä ja kääntää Diogo Dalotin laukaukselle selkänsä. Tällöin käsi heilahti sivulle ja oli irti kehosta – ”selvä rankkari”, sanovat tämän koulukunnan edustajat.

Toisaalta taas esimerkiksi United-taustaiset Michael Owen ja Owen Hargreaves olivat jyrkästi sitä mieltä, ettei tilanteesta pitäisi ikinä antaa rankkaria. He uskoivat puhuvansa ”kaikkien entisten pelaajien puolesta”.

Vaikka Owenin mielestä näyttääkin siltä, että pelaajat ja tuomarit ovat näkemyksissään kaukana toisistaan, sai huippuhyökkääjä tukea myös entiseltä huipputuomarilta Mark Halseylta. 57-vuotiaan Halseyn mielestä tilanteesta ei olisi pitänyt tuomita pilkkua eikä sitä olisi pitänyt edes tarkistaa videolta, sillä Kimpemben käsivirheestä puuttui tyystin rankkarin edellyttämä tahallisuus. Eikä mikään ihme, sillä jäihän puolustajalle reaktioaikaa korkeintaan pari sekunnin kymmenystä.

Omasta mielestäni Kimpembe vieläpä nimenomaan yritti piilottaa kätensä selkänsä taakse ja välttää viimeiseen asti pallon osumista siihen. Ei pallon blokkaamista voi kokonaan puolustajilta kieltää rankkareiden pelossa. ”Pelin hengen mukainen” vihellys ei varsinaisesti ollut.

Paljon tilanteen sekavuudesta kertoo kuitenkin se, että vaikka virallinen sääntökirja rankkarituomiossa tahallisuutta edellyttääkin, ilmoitti UEFA helmikuisissa painotuksissaan, että rankkari voidaan tuomita, jos joku tahallisuuskriteeri tai luonnottoman peliasennon kriteeri täyttyy. VAR-painotuksista kertoi tuolloin Marca.

Joka tapauksessa sekä tahallisuudessa että luonnollisessa tai luonnottomassa peliasennossa puhutaan jälleen tulkinnanvaraisuudesta – ja senttimetrien tai muutaman asteen kulman eroista. Sataprosenttisen tahallista pallon käsiin koppaamista tai korkean pallon ilmassa katkaisemista nyt ei näe kuin pubiliigapeleissä, joten tuomareilta tarvitaan usein kykyä lukea ajatuksia.

Sitä tuskin kukaan haluaa, että jokaisesta rangaistusalueella käteen osuvasta pallosta vietäisiin pallo täplälle. Tällöin taitavat pelaajat vippaisivat solkenaan pelivälinettä puolustajien yläraajoihin.

Rangaistus suurempi kuin rikos

Jonkinlainen käsivirhesääntö kuitenkin sallitaan, mutta minkälaisin tarkennuksin? Siinä on sääntönikkareilla melkoinen työsarka. Juuri nyt näyttää nimittäin siltä, että VAR on tuomassa mukanaan uusia ongelmia sitä mukaa kuin vanhoja on saatu eliminoitua.

Lähdetään liikkeelle siitä, että rangaistuspotku on jo lähtökohtaisesti jalkapallossa hyvin ankara sanktio. Esimerkiksi MM-tason futiksessa keskimäärin noin kolme neljästä rangaistuspotkusta on johtanut maaliin.

Usein pilkku kuitenkin tuomitaan tilanteista, joissa maalin synty ei vielä olisi ollut kovin lähelläkään. Hyökkääjän kampituksesta päätyrajan tuntumassa aivan rangaistusalueen kulmassa. Tai vaikkapa keskiviikkona PSG-United -ottelussa, kun Unitedin Diogo Dalotin laukaus olisi kiitänyt metrikaupalla yli maalin. Rangaistus on siis tavallaan kovempi kuin itse rikos.

Tätä taustaa vasten voisi pelin viihdyttävyyden kannalta olla pikemminkin etu, jos rankkarit vähenisivät sen sijaan, että ne lisääntyisivät. VAR ei kuitenkaan tätä kehitystä tue, sillä pikselit paljastavat viekkaimmankin rikollisen, ja tuomarien tehtävä on lukea voimassa olevaa sääntökirjaa.

VAR tekee tuomareista pehmoja

Tulkitsijoita säännöille tiukoissa tilanteissa on lähes niin paljon kuin pelillä katsojiakin, eikä käsivirhesäännön yksinkertaistaminen ole aivan yksinkertainen juttu. Kenties olisikin ensi hätään paikallaan veivata kuntoon VAR-säännöstöä, sillä VAR on yli satavuotiaassa jalkapallossa vielä taaperoikäinen tulokas.

Mark Halsey lienee täysin oikeilla linjoilla siinä, että VAR:iin turvaudutaan tällä hetkellä liikaa. Paitsioiden kitkemisessä VAR on pääasiassa oiva väline, ja se on erinomainen apuri myös kitkemään pelin ulkopuolella tapahtuvia koiruuksia. Joku Zinedine Zidanen pusku Marco Materazzin rintaan ei menisi kuuna päivänä videotuomareilta ohi – jos toki ei mennyt Horacio Elizondoltakaan.

VAR tekee kuitenkin tuomareista pehmoja. Miksi olla vankkumaton ja itseensä luottava luja tuomari, kun videotarkistus tarjoaa toisen elämän? VAR:n ajatus oli kai alkujaan se, että sillä kitketään karmeimmat tuomarivirheet pois. Presnel Kimpemben käsivirhe olisi kuitenkin valtaosalta katsojia unohtunut ehkä jo nyt, jollei sitäkin olisi alettu nauhalta kelailemaan. Thierry Henryn käsivirhe Ranskan aikanaan EM-kisoihin vieneessä Irlanti-matsissa oli törkeä ja täydellisen tahallinen rike – Kimpemben käsiosuman osaisi varmasti jokainen jalkapallon ystävä katsoa sormien läpi.

Ydinkysymykseni kuuluu siis: käytetäänkö VAR:ia tällä hetkellä liikaa? Riittäisikö vähempikin? Joskus VAR:n käyttöön on ehdotettu myös molemmille joukkueille tarjolla olevaa haastomahdollisuutta, mutta ongelmaton ei sekään järjestelmä ole. Kenties VAR-tuomareiden on vain vähennettävä tuomarille kuiskutteluaan. Kun tilanteen ulkopuolella huidotaan kyynärpäällä tai vedetään jalat alta, on ”puhelun paikka”. Pienemmistä asioista saisi erotuomari selvitä jatkossakin itse. Tai sitten käsivirhesääntöä on vain pystyttävä tarkentamaan. Sen tekemiseen kannattaa hakea asiantuntemusta vaikkapa brexit- tai sote-asiantuntijoilta, sillä ihan yksinkertaisesta muutoksesta ei nyt puhuta.

Heikki Kuparinen

Hollywoodin derby, suora striimi ja riskitön veto! Käytä hyväksesi!