Näkökulma: Stadin Derbyssä nähtiin hämmentävän ylivoimainen esitys - Toni Koskela vei Tor Thodesenia 100-0

HJK voitti HIFK:n kauden toisessa Stadin derbyssä lukemin 2-0. Ottelu noudatteli hyvin loogisia askelmerkkejä suhteessa siihen, miten päävalmentajat, Toni Koskela ja Tor Thodesen, joukkueensa kentälle juoksuttivat. Ottelun ensimmäinen jakso oli HJK:n – mikä sitten lopulta ratkaisi koko ottelun. Pelin virta meni ensimmäisellä jaksolla HJK:lle hämmentävän ylivoimaisesti sen takia, ettei HIFK onnistunut laisinkaan omassa prässisuunnitelmassaan. HJK:n Toni Koskela oli lukenut loistavasti sen, miten HIFK:n pakka saadaan rikki, ja HJK nautiskeli ensimmäisellä jaksolla isoissa tiloissa. Avain oli se, ettei HIFK osannut puolustaa HJK:n ylivoimien luontiin perustunutta pelaamista. HIFK tuli otteluun tutulla 4-4-2-muodollaan. Erikson Carlos sekä Nikolas Saira pelasivat kärkikaksikkona. Toro sekä Jani Bäckman pelasivat keskikentän kaksikkona. HJK vastasi tähän 4-2-3-1-muodolla, joka kääntyi rakentelussa kolmen miehen alakerraksi oikean puolustajan, Nikolai Alhon, nostaessa ylös ja leveälle. HJK liikutti alakerran ylivoimassaan palloa alataskusta toiseen pitäen keskikenttäkaksikkonsa pelintekoalueellaan. Kun HIFK:n keskikenttäkaksikko nosti HJK:n vastaavaan, jäi HIFK:n keskikenttäkaksikon taakse valtavia tiloja. Siellä temmelsivät Sebastian Dahlström sekä Evans Mensah. Välillä toppari Hannu Patronen hyppi linjasta kymppipaikalla pelanneeseen Dahlströmiin, mikä hajotti HIFK:n puolustuslinjan. Ja kun HIFK:n vasen laituri ei tiennyt, että pitäisikö hänen seurata ylös ja leveälle nostanutta Nikolai Alhoa vai prässätä oikean puolen topparia, oli soppa valmis. Tästä asetelmasta ja etenemisestä syntyi muun muassa ottelun 1-0-maali. Toni Koskela voitti ensimmäisen jakson taktisen taiston 100-0. Toisella jaksolla HIFK sai ottelun paremmin tasapainoon ja pelin virta muuttui tasaisemmaksi. Ottelun tasoittuminen tapahtui Thodesenin tekemien muutosten takia. Njazi Kuqi tuli kärkeen ja Erikson Carlos siirtyi vasemmalle. Thodesen vaihtoi samalla 4-5-1-muotoon, ja selkeytti puolustamisessa pelaajiensa vastuualueita. HIFK tukki kentän keskikaistan paremmin. Vaikka HIFK sai ottelun toisella jaksolla rauhoittumaan paremman puolustusmuodon avulla, ei se pystynyt luomaan vaarallisia maalintekotilanteita. Hyökkäyspelin osalta toinen jakso oli paljolti HJK:n riskitöntä pallonhallintaa ja HIFK:n yhtä kaistaa pitkin puskevaa epämääräistä hyökkäämistä. Pähkinänkuoressa voidaan todeta, että HJK sai tehokkaasti esille HIFK:n heikkoudet. Ensimmäisellä jaksolla se tarkoitti tilojen löytämistä HIFK:n 4-4-2-muodon sivuilta sekoittamalla heidän pelaajiensa vastuualueet. HJK siirsi mainiosti ylivoimia linjasta toiseen etenkin oikealla laidallaan. Toisella jaksolla HJK tukki HIFK:n yksiulotteisen pystysuunnan jalkapallon tiiviillä aluepuolustamisella ja fiksulla pallonhallinnalla. HJK teki itsestään ylivoimaisen Stadin herran. HJK oli ottelussa organisoidumpi ja sen pelisuunnitelma oli selvempi. Näistä asioista kumpusi myös HJK:n pelaajien silmistä paistanut peli-ilo ja intohimo.