Näkökulma: Futisstadioneilla jylläsi vaarallinen virus jo ennen koronaa – mitä voimme epidemiasta oppia?

Mikä yhdistää Callum Hudson-Odoita (Chelsea), Albin Ekdalia (Sampdoria), Manolo Gabbiadinia (Sampdoria), Ezequiel Garayta (Valencia), Omar Colleyta (Sampdoria) ja Hyun-Jun Sukia (Troyes)? Sen lisäksi, että he ovat kaikki huippujalkapalloilijoita, niin jokaisella heistä on myös todettu koronavirus. Koko kyseinen sekstetti on edustanut kotimaansa A-maajoukkuetta. Hudson-Odoi on pelannut Englannin paidassa kolme maaottelua, Ekdal Ruotsin väreissä 50, Gabbiadini Italian maajoukkueessa 11, Garay Argentiinan paidassa 32, Colley Gambian maajoukkueessa 12 ja Suk Etelä-Korean maajoukkueessa 15. He harjoittavat ammattiaan neljässä eri maassa ja ovat kotoisin neljältä eri mantereelta – Euroopasta, Etelä-Amerikasta, Afrikasta ja Aasiasta. Albin Ekdal on Tukholmassa syntynyt ruotsalaisen toimittajan ja TV-persoonan poika, KuPS:ssakin pelannut Colley puolestaan lähtöisin vaatimattomista oloista Gambian pääkaupungista Banjulista. Koronavirustartunnan saaminen yhdistää. COVID-19 ei erottele ihmisiä syntyperän, ihonvärin tai uskonnon perusteella. Tartunnan voi saada yhtä hyvin syyrialaisella pakolaisleirillä, Valkoisessa Talossa tai hiihtolomareissulla Itävallassa. Käsihygieniasta huolehtiminen ja ”oikein yskiminen” on yhtä tärkeää köyhille ja rikkaille, ja nuorille ja vanhoille. Kaikilla vain ei ole olemassa likimainkaan samanlaisia mahdollisuuksia riittävästä hygieniasta huolehtimiseen.

Futiskauden aiemmat tapahtumat kuin kaukainen muisto

Muistatteko vielä sen ajan, kun TV-uutiset, lehdet ja verkkosivustot eivät täyttyneet koronavirusuutisoinnista? Meillä jalkapallotoimittajillakin oli vielä silloin otteluita, joiden tapahtumista raportoida. Ennen koronaviruksen leviämistä globaaliksi pandemiaksi jalkapallomaailma pyöri jokseenkin tutuilla raiteillaan. Barcelona ja Real Madrid taistelivat totutusti La Ligan mestaruudesta ja Paris Saint-Germain dominoi Ranskassa. Liverpool teki Valioliigassa historiallisen ylivoimaista jälkeä, ja Saksassa ja Italiassa käsillä oli todellinen mestaruustaisto. Suomen Cupissa oltiin siirtymässä pudotuspelivaiheeseen ja EM-kisojen otteluliputkin saatiin arvottua ja myytyä. [readmore from=Koronavirus] Itse pelin lisäksi koko jalkapallokauden 2019-2020 aikana oli kuitenkin puhuttanut yksi ikävä teema muita aiheita enemmän. Se oli koko ajan kasvanut ja lisääntynyt katsomorasismi. Toinen toistaan ikävämpiä kuulumisia kantautui monesta Itä-Euroopan maasta europeleistä ja maaotteluista, ja niistä saatiin lukea lisäksi myös Ranskasta, Englannista, Portugalista, Hollannista, Saksasta ja ennen kaikkea Italiasta – maasta, josta myös koronavirus ampaisi kunnolla liikkeelle. Rasistinen läpileikkaus oli armottoman raaka halki Euroopan, ja koettiinpa Suomessakin oma rasismiselkkaus Suomen Cupin ottelussa HJK-HIFK helmikuun alussa.

Olisiko sinulla hetki aikaa keskustella solidaarisuudesta myös virusepidemian taltuttua?

Koronavirus on tuntunut yhdistävän ihmisiä, joiden yhteinen tahto on hidastaa epidemian leviämistä ja suojella riskiryhmiä. Etätöitä on suosittu, matkustamista vähennetty, harrastuksista jääty pois ja apua tarjottu riskiryhmiin kuuluville muun muassa ostosten tekemisen suhteen. Silti on myös huudeltu ulkomaalaisvastaisia kommentteja ja muun muassa vältelty kiinalaisia ravintoloita – joskin nyt taidetaan vältellä jota kuinkin kaikenlaisia. Pakolaisleirien hätää ei muistele enää kukaan. Solidaarisuus on ollut läsnä, mutta se tuntuu paikoin rajoittuvan omaan lähipiiriimme ja oman ihmisryhmämme edustajiin. Globaalin hätätilan uhatessa olisi silti tarpeellisempaa kuin koskaan muistaa, että jokainen ihminen syntyy vapaana ja samanarvoisena, riippumatta hänen ihonväristään, syntyperästään, sukupuolestaan tai (vanhempien) uskonnosta.

Rasismi ei kuulu maailmaamme. Meillä kaikilla on mahdollisuus toimia sitä vastaan ja tukahduttaa se, kun niin käy

Saksassa katsomorasismista kärsineet pelaajat, Hertha Berlinin Jordan Torunarigha ja Würzburger Kickersin Leroy Kwadwo julkaisivat omien kokemustensa jälkeen internetissä avoimet kirjeensä jalkapallon ystäville. Näin Kwadwo kirjoitti omassa vastineessaan: – Valitettavasti vieraspelissä Münsterissä koettiin epämiellyttävä välikohtaus. Yksittäinen katsoja herjasi minua rasistisesti. – Se tekee minut surulliseksi. Minulla on kyllä toinen ihonväri, mutta olen syntynyt tässä suurenmoisessa maassa, joka on antanut minulle ja perheelleni todella paljon. Olen yksi teistä, asun täällä ja saan toteuttaa täällä kutsumustani ja intohimoani Würzburger Kickersin jalkapalloammattilaisena. – Eilisen tapahtumat saavat minut surulliseksi ja vihaiseksi, sillä jokaisen täytyy tietää: Rasismi ei kuulu maailmaamme. Meillä kaikilla on mahdollisuus toimia sitä vastaan ja tukahduttaa se, kun niin käy.

Koronavirukselle tai rasismille ei kukaan ole immuuni

23-vuotias Kwadwo puhui asiaa. Koronavirusepidemiakin tulee joskus vielä hellittämään ja väistymään, ja toivottavasti se veisi syrjinnän ja rasismin mennessään. Sillä aivan samoin kuin viruskaan ei kysy syntyperää tai ihonväriä, niin ei sitä tee myöskään intohimo ja rakkaus jalkapalloon. Kuningaspeliä rakastetaan Etelä-Amerikassa, Pohjois- ja Keski-Amerikassa, Afrikassa, Aasiassa, Oseaniassa ja Euroopassa. On jokaisen oikeus saada nauttia jalkapallosta joutumatta loukatuksi ja solvatuksi syntyperänsä tähden. Ihonväriään ei voi valita, mutta rasistiksi ei synny kukaan. Se on valinta. Se on meiltä aikuisilta lapsille – tai toisille aikuisille – opetettu käyttäytymismalli. Jalkapallostadioneilla ei silti pitäisi olla minkäänlaista sijaa rasismille – eikä liioin tietysti missään stadionien ulkopuolellakaan. [readmore from=Rasismi] Tällä viikolla maailmassa vietetään rasismin vastaista viikkoa. Tärkeä aihe jää vääjäämättä koronavirushuolien varjoon, mutta pidetään huolta siitä, että rasismia saa ja pitää vastustaa vuoden jokaisella 52 viikolla. Rasismi on poistunut akuutisti jalkapallokatsomoista ainoastaan siksi, että katsomot ovat juuri nyt tyhjiä, eikä juuri missään pelata. Kun tilanne joskus taas normalisoituu ja yleisö täyttää katsomot, jätetään kaikenlaiset pilkkahuudot – rasistiset, homofobiset ja muuten alatyyliset – huutamatta ja puututaan asiaan, jos joku muu moiseen kapsahtaa. Juuri nyt me voimme yrittää suojella kanssaihmisiä koronavirustartunnalta omalla vastuullisella toiminnallamme. Muistetaan se, että kun pandemia kuihtuu, voimme toimia edelleen aivan yhtä vastuullisesti. Myös rasismi on pahalaatuinen ja sitkeä virus, joka jättää uhriinsa elinikäiset arvet ja pahaksi onneksi on vieläpä periytyvää sorttia. Rasismin uhri on kuitenkin saamaansa ”tartuntaan” vähintään yhtä viaton kuin kuka tahansa meistä on mahdolliseen koronavirustartuntaansa. Niistäkää siis jatkossa rasistiset ajatuksenne kertakäyttöiseen nenäliinaan ja peskää rasismi aivoistanne (ja kaverienne aivoista) huolellisesti saippualla pois – ainuttakaan solua unohtamatta. Me valkoihoiset suomalaiset emme ole riskiryhmässä, mutta jokainen meistä voi olla kuin terveydenhuollon ammattilainen ja auttaa pyyhkimään rasismivirusta maapallolta pois.

LUE MYÖS: