Näkökulma: Toisinajattelijoiden oodi – rohkeat ratkaisut Bayern Münchenissä kantoivat hedelmää

Modernissa jalkapallossa on laitapakkien merkitys kiistattomasti korostunut. Voidaan vetää ensimmäiset suuntaviivat brasilialaisiin legendoihin kuten Cafu ja Roberto Carlos sekä myöhemmin kuvioihin tulleisiin Marceloon ja Dani Alvesiin. Varsinkin jälkimmäiset on syytä nostaa esiin, sillä he sattuivat olemaan oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Tämä on tärkeä huomioida vastauksien etsimisessä.

Profiili alkaa kuitenkin olemaan selkeä. Laitapakkien on syytä olla teknisiä, nopeita, vikkeliä ja taitavia. Se on ollut pohjapiirustus. Kaikkihan rakastavat teknistä taituruutta ja sykähdyttäviä hetkiä. Näin jalkapalloa kuuluu pelata. En kuitenkaan koe, että yhtälö on näin yksinkertainen ja perustelen näkökulmassa miksi.

Eri suunta

Jalkapallo, kuten elämä kulkee sykleissä ja olosuhteet ja ehdot ovat kaikki kaikessa. Parhaita esimerkkejä lienee Liverpoolin laitapakkipari Andrew Robertson sekä Trent Alexander-Arnold. Millaisia pelaajia he ovat ja miksi juuri he?

Robertsonia voisi kuvailla scifistä tuttuna kyborgina. Hänen kuntotasonsa ovat epäinhimillisiä ja hänen “saatavuutensa” on poikkeuksellista. Jälkimmäisellä tarkoitan, että hän on aina käytettävissä, vaikka pelaa käytännössä jatkuvasti.

Trent taas omaa entisenä keskikenttänä todennäköisesti parhaan jalan kaikista maailman laitapakeista. Hänen puolenvaihtonsa ovat häikäisevän tarkkoja ja hän pommittaa jatkuvasti laadukkaita palloja boksiin, sekä heittää täydellisyyttä hipovia pitkiä syöttöjä laitakanavaan Mohamed Salahin kiinni juostavaksi. Jürgen Kloppin systeemissä laitapakit ovat jatkuva uhka, pitävät pelin leveällä ja keskittävät paljon. Samalla kolme hyökkäävää pelaajaa voivat kaventaa ja hyökätä boksiin kera yhden keskikentän. Kohteita on jatkuvasti tarjolla.

Saksa ja tarkemmin sanottuna Bayern München ovat jalostaneet oman osuutensa maailman parhaita oikeita laitapakkeja Philipp Lahmin sekä Joshua Kimmichin muodossa. Tästä tämän näkökulman tarina varsinaisesti alkaa.

Toisinajattelija

Saksan suurimmalla ja mahtavimmalla joukkueella, Bayern Münchenilla oli kaikilla mittapuilla pullat erittäin hyvin uunissa. Kukaan ei voi väittää etteikö Bayernilla olisi ollut Euroopan viiden parhaan joukkoon sijoittuvaa laitapakkiparia David Alaban ja Kimmichin muodossa. Pari oli todennäköisesti objektiivisesti katsottuna kaiken lisäksi kolmen parhaan joukossa.

Tällä kaudella Bayern on mennyt kuitenkin askeleita eteenpäin ja samalla vapauttanut Alaban ja Kimmichin muihin tehtäviin. Joukkueen peli ei ole näyttänyt näin hyvältä sitten Pep Guardiolan aikojen. Mitä pinnan alla kuplii?

Hasan Salihamidžić

Niko Kovačin potkujen jälkeen kehään astui Hansi Flick. Häneltä ei rehellisesti sanottuna odotettu ihmeitä, mutta hän on kuitenkin näyttänyt jeesuksen toiselta tulemiselta. Hän taikoi veden viiniksi, mikä tuntuu samalla hieman väärältä sanoa, sillä kyseessä on Bayern München, jonka pitääkin olla Bundesliigan piikissä vuodesta toiseen.

Pelitapa muuttui olennaisesti, mutta siitä lisää hetken kuluttua. Ensiksi on pakko antaa kunniaa urheilutoimenjohtaja Hasan Salihamidžićille, joka on tehnyt esimerkillistä työtä, vaikka harva tuntuu edelleenkään häntä arvostavan. Yhtälöön liittyy varmasti myös lukuisia nimiä data- ja analyysitiimeistä, joiden nimiä en osaa tuoda esille, mutta puhutaan siis hetki mitä Salihamidzic sekä kumppanit ovat saaneet aikaan.

Ensiksi on mainittava pelaajia, jotka ovat tulleet sisään seuraan Salihamidžićin valvovan silmän alla: Benjamin Pavard, Alphonso Davies, Leon Goretzka sekä ei vielä niin paljon nähty, loukkaantunut ennätyshankinta Lucas Hernandez.

Samalla Salihamidžić antoi uudet jatkopahvit Manuel Neuerille, Thomas Müllerille, Robert Lewandowskille, Serge Gnabrylle sekä Alphonso Daviesille. Tulevaisuus on toisin sanoen taattu.

Benjamin Pavard on koulutukseltaan toppari, mutta on pelannut erinomaisen kauden oikeana laitapakkina, aivan kuten Ranskan MM-kisat voittaneessa joukkueessa 2018. Hän on yksi maailman parhaista ”puolustavista” laitapakeista. Puolustava heittomerkeissä, sillä Pavard tekee paljon muutakin kuin puolustaa.

Alphonso Davies on ollut ehdottomasti kauden sensaatio, ja hän on ollut Hansi Flickin ohjien ottamisen jälkeen maailman paras hyökkäävä vasen laitapakki. On helppoa tunnistaa Daviesin erinomaisuus juuri nyt, mutta Salihamidžić esitti selkeän suunnitelman tulevaisuudesta, mikä johtaa meidät tähän tilanteeseen. Harva olisi uskonut sillä hetkellä hänen visioon, mikä on myös olennaista tässä tarinassa.

Sisällissota

Vuosi oli 1999, ja presidentti Charles Taylorin hallitus oli ottanut haltuunsa Pohjois-Liberian. Taylor pääsi valtaan ensimmäisen Liberian sisällissodan jälkeen, mikä kesti kahdeksan vuotta ja päättyi arvioltaan noin 400 000-600 000 ihmisen kuolemaan.

Siitä hetkestä lähtien seurasi kuitenkin verinen nelivuotinen sota, mikä johti samalla noin 40 000 lapsisotilasta hallituksen valtuuttamaan huumeriippuvuuden, prostituution ja järjettömän tappamisen elämään. Noin miljoona liberialaista haki turvapaikkaa tästä helvetistä ja heidän joukossaan olivat Debeah ja Victoria Davies, jotka päätyivät lopulta pakolaisleiriin Ghanaan, missä heidän poikansa Alphonso syntyi.

2006 oli kuitenkin vuosi jona onni kääntyisi Daviesin perheelle ja he päätyivät Kanadaan, missä Alphonso löysi rakkautensa jalkapallolle. Harva olisi kuitenkaan uskonut vastaavaan nousuun huipulle. Eihän Kanadasta tule jalkapalloilijoita?

Kelataan eteenpäin tammikuuhun 2019. Alphonso Davies siirtyi 18-vuotiaana laitahyökkääjänä Bayern Müncheniin MLS:stä, ”penkitti” seuran ennätyshankinnan ja on tällä hetkellä todennäköisesti Euroopan paras vasen laitapakki 19 vuoden iässä.

Daviesin tarina on aina ollut kaukana itsestäänselvyydestä ja myös osa kiitosta kuuluu siis Salihamidžićille. Meillä on tapana valittaa pienistäkin asioista, mutta laittakaa hetkeksi mietintämyssy päähän, ja koittakaa kuvitella mitä Davies perheineen on joutunut kokemaan. Tämä on myös hyvä viesti junioreille. Olosuhteilla ei ole lopulta väliä.

Artikkeli jatkuu Tweetin jälkeen

StatsBomb

@StatsBomb

Alphonso Davies vs Achraf Hakimi in a battle of the Bundesliga super fullbacks.

280

8

6:51 PM · Feb 13, 2020

20/21

Tämä ei ole historiantunti Liberian verisestä menneisyydestä, mutta tuntui tarpeelliselta maalata hieman kuvaa. Jatketaan siitä miten Bayern ajatteli toisin ja, mikä on muuttunut Hansi Flickin mukana.

David Alaba pelaa siis nykyään topparina (jälleen) ja Joshua Kimmich siirrettiin nuoruutensa pelipaikalle keskikentälle pitämään kenraalin tavoin lankoja käsissään, Bayernin todella offensiivisessa lähestymistavassa. Rohkea veto sanoisin. Suurin osa olisi takuuvarmasti pelannut varman päälle. On helppoa nähdä hyöty jälleen kerran nyt, mutta vanha klisee on, että toimivaa ei kannattaisi vaihtaa. Vaikka Bayernin peli ei toiminut niin vika ei varmuudella ollut laitapakeissa.

Alaban uskomaton peliäly, nopeus ja syöttövalikoima ovat olleet olennainen osa Bayernin peliä Flickin alaisuudessa. Alaba murtaa puolustuslinjoja aamupalaksi ja se on suoraan sanottuna aika ”fittimäistä” ja turhauttavaa koittaa prässätä tai puolustaa Bayernia, sillä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia on yksinkertaisesti liikaa. Samalla Alaba on todella vikkelä ja hoitaa kaksinkamppailut korkeassa linjassa kunnialla.

Joshua Kimmich on myös tuonut rautaa sekä tasapainoa keskikentälle ja sitä kautta itse peliin. Hän onkin ollut monella mittarilla yksi Euroopan parhaita keskikentistä Flickin tulon jälkeen ja hänen pelissään on useita vivahteita, jotka jäävät äkkiseltään näkemättä.

Vaihtamalla paranee?

Alphonso Davies on hyökkäävämpi palanen Bayernin offensiivisessa systeemissä ja Pavard toimii ottelusta riippuen melkein vinona kolmantena topparina. Heikompia joukkueita vastaan Bayernin syöttökartta näyttää pallollisena 2-4-3-1-muodolta ja Pavard on myös niissä otteluissa aktiivisempi:

Artikkeli jatkuu Tweetin jälkeen

Mikä on muuten konkreettisesti muuttunut Bayernin pelissä sen lisäksi, että palasista saadaan enemmän irti ja, että Bayernilla on jatkuvasti 4-5 miestä boksissa sekä hyökkää aggressiivisesti maalia kohti, ja hyödyntää keskityksiä ensisijaisena aseenaan?

Yksi mieleen juolahtava asia on erikoistilanteet. Mietitään hetki mitä Bayernilla on vastustajan boksissa. Sieltä löytyy maailman kenties paras ysi Lewandowskin muodossa, sieltä löytyy Thomas Müller joka voittaa hyvällä prosentilla oman miehensä. Boksista löytyy myös luonnollisesti 1-2 topparia ja sieltä löytyy myös erittäin isokokoinen oikea laitapakki Benjamin Pavard.

Joissain otteluissa saattaa myös löytyä korostettua pääpelivoimaa Ivan Perišićin, Corentin Tolisson tai Goretzkan muodossa. Tapoja voittaa on monia.

Tämä toimii myös hyvänä aasinsiltana seuraavaan pointtiin. Puolustus on jämäkämpi, mutta miksi? Ensiksi on mainittava, että joukkueen tekninen taitotaso on parantunut uusien roolien myötä, mikä antaa enemmän kontrollia ja laatua pitkiin pallonhallintajaksoihin.

Pitkät pallonhallintajaksot mahdollistavat useamman miehen boksiin kontrolloidusti, mikä lisää maalintekouhkaa ja samalla painaa vastustajan alas.

Artikkeli jatkuu Tweetin jälkeen

Talal Halilah

@TalalHalilah

Talal Halilah

@TalalHalilah

Post match analysis 2:

The space which was created on the flanks was due to two main factors:
First of all, players where creating overloads in several areas of the field.
Players off ball movement confused Unions players, pulling them out of there defensive structure.

7

3

4:36 PM · May 19, 2020

PICTURE 1:
There is a big space between midfield and defense (the white lines). Which in some games could be dangerous, however, in this game, this was a Bayern trap to open up the flanks. As noticed, 5 players are overloading in the middle.

#FCUFCB

4

1

4:37 PM · May 19, 2020

Alaspainettu vastustaja ja useampi mies korkealla kenttää mahdollistaa Euroopan parhaimman korkean prässin, varsinkin kun Bayern hyökkää aktiivisesti laitojen ja välikaistojen kautta. Välitön paine. Samalla se asettaa haasteita, mistä Davies ja Pavard ovat suoriutuneet esimerkillisesti. Bayern joutuu puolustamaan isoja tiloja ajoittain.

Alphonso Daviesin palautumisnopeus eli ”recovery pace” on aivan älytön. Hän juoksee lähestulkoon kenet tahansa kiinni. Miettikää osittain Kyle Walkerin roolia alaspäin. Tämä korostuu siis negatiivisissa suunnanmuutoksissa omaan päähän.

Benjamin Pavard on myös yllättävän vikkelä kintuistaan ja on erittäin vaikeasti voitettavissa kaksinkamppailuissa. Samalla hän on tietyllä tapaa ylimääräinen toppari boksissa keskityspalloissa. Kolme topparia sekä erittäin kimmoisa Davies kera palloja aggressiivisesti koppaavan Manuel Neuerin syö tehokkaasti pois usean joukkueen aseet.

Korttitalo ja sen asetukset

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa jalkapallossa tai joukkueen rakentamisessa. Siitä ovat Bayern München sekä Liverpool loistavia esimerkkejä eliittitasolla. He eivät seuranneet trendejä. Tänä päivänä tuntuu fokus olevan liikaa puhtaasti teknisissä pelaajissa ja omissa prinsiipeissä, eikä siinä toki mitään väärää.

Se riittää tiettyyn pisteeseen asti, mutta kaikista kirkkaimmalla tasolla on laatu tekemisessä niin loistavaa, että heikkouksia löydetään kaikesta. Tämän takia on siis suotavaa, että joukkueella on mahdollisimman vähän heikkouksia ja monipuolisuus on valttia. Tämän takia Marcelo Bielsa ei myöskään tule voittamaan mitään suurta seurajoukkuevalmentajana.

Zinedine Zidane löysi sopivan reseptin Real Madridissa aivan kuten Pep Guardiola löysi aikoinaan Barcelonassa. Samalla Jürgen Klopp sekä Liverpoolin seurajohto löysivät haluamansa roolituksen laitapakeilleen Merseysidessa, aivan kuten Flick ja Bayernin seurajohto ovat löytäneet Münchenissa.

Tämä on kaukana Bayernin lopullisesta muodosta Hansi Flickin alaisuudessa, mutta argumentoin, että tämä Bayern on maailmaan paras joukkue PSG:n kanssa tällä hetkellä, ja nämä kaksi joukkuetta olisivat olleet suurimmat suosikit voittamaan Mestarien liigan tänä vuonna. PSG:n tapauksessa on kuitenkin laitettava jäitä hattuun Ligue 1 loppumisen vuoksi. Tämä tekee Manchester Citystä toisen suosikin Bayernin ohella.

Parin viime kauden ajalta vastaus on luonnollisesti Liverpool, mutta painotus ”tällä hetkellä” ja Mestarien liigan jatkoa ajatellen.

Tämä näkökulma on kunnianosoitus toisinajattelijoille. Tämä on samalla myös hatunnosto Bayernin koko organisaatiolle. Olen vakuuttunut siitä, että lähes kukaan muu ei olisi tehnyt samoja ratkaisuja samoissa olosuhteissa, ja sen takia on jännittävää seurata minne matka lopulta vie. Bayernin jalkapallo on mielestäni subjektiivisesti Euroopan kauneinta ja monipuolisinta tällä hetkellä, ja siitä iso kunnia kuuluu laitapakeille ja siitä seuranneelle “lumipalloefektille”.

Tietty tematiikka seuraa näitä kirjoituksia ja yksi perusta on ajatella toisin. Jos on tapojensa vanki niin on lopputulos aina kaukana optimista. Se vie pitkälle, mutta se ei vie maaliin asti. Aina on syytä lisätä uusia aseita arsenaaliinsa ja monipuolistaa kokonaisuutta.

Näin on Bayern tehnyt ja tämän takia on myös menestys lähestulkoon taattu tulevaisuudessa. Maailman monipuolisin joukkue ja todennäköisesti maailman monipuolisin laitapakkipari ovat suorastaan nautinto silmille.