MM-kisojen ennakko, lohko I: Euroopan pelätyimmät hyökkääjät vastakkain huippulohkossa

I-lohko on ennakkoon yksi kisojen tasokkaimmista. Joukossa on vain yksi heittopussi, jota vastaan muut kohentelevat maalieroaan.

Ranska Euroopan karsintojen D-lohkon voittaja
Senegal: Afrikan karsintojen B-lohkon voittaja
Irak: Maanosien välisten jatkokarsintojen kakkospolun voittaja
Norja: Euroopan karsintojen I-lohkon voittaja

Ranska

Les Bleus lähtee jälleen yhtenä suosikeista tavoittelemaan kolmatta MM-kultaansa.

Ranska on edennyt jo kahdessa edellisessä MM-turnauksessa loppuotteluun. Vuoden 2018 finaalissa se kaatoi Kroatian 4-2 ja vuoden 2022 trillerissä se hävisi Argentiinalle pilkuilla.

Joukkueen päävalmentajana toimii Didier Deschamps, joka on ollut Ranskan ruorissa kesästä 2012 lähtien. Hän on alkavissa MM-kisoissa pisimpään pestissään pysynyt valmentaja yli viiden vuoden erolla seuraavaan.

Deschamps kuuluu harvalukuiseen kerhoon, jonka jäsenet ovat voittaneet miesten maailmanmestaruuden niin pelaajana (1998) kuin valmentajana (2018). Hänen lisäkseen samaan temppuun ovat kyenneet vain Mário Zagallo (Brasilia) ja Franz Beckenbauer (Länsi-Saksa/Saksa). Kaksi MM-kultaa valmentajana on pystynyt voittamaan ainoastaan Italian Vittorio Pozzo.

Alkava turnaus jää Deschampsin viimeiseksi Ranskan peräsimessä, sillä hän on ilmoittanut jättävänsä maajoukkueen kisojen jälkeen. Hänen seuraajakseen on huhuttu muuan Zinédine Zidanea, joka oli voittamassa MM-kisoja Deschampsin kanssa 28 vuotta sitten.

Deschampsilla on jälleen käytössään kenties laadukkain pelaajamateriaali, joka maajoukkuejalkapallosta löytyy. Jokaisten arvokisojen yhteydessä vitsaillaan, että Ranskan rannalle jääneistäkin pelaajista saisi kasattua vähintäänkin mitalikelpoisen joukkueen.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Tällä kertaa vaille kutsua jäivät muun muassa Real Madridin Eduardo Camavinga, Marseillen Benjamin Pavard ja Juventuksen Khéphren Thuram. Liverpoolin Hugo Ekitiké olisi todennäköisesti ollut ryhmässä mukana, mutta hän joutui jäämään pois akillesjännävamman takia.

Ranskalla on kuitenkin maailman paras hyökkäyskalusto ilman Ekitikétäkin. Paris Saint-Germainin Ousmane Dembélé, Bayern Münchenin Michael Olise, Interin Marcus Thuram ja kirsikkana kakun päällä Real Madridin Kylian Mbappé, joka teki edellisessä MM-finaalissa hattutempun.

Runsaasta hyökkäysvoimastaan huolimatta Deschampsin Ranska on ollut ajoittain jopa turhauttavan puolustusvoittoinen joukkue. Se on kuitenkin tuonut Les Bleusille menestystä, joten Deschampsin metodeja ei käy kiistäminen.

Mestarivalmentaja on muokannut systeemiään hieman edellisistä EM-kisoista, joissa Ranska hävisi välierissä tulevalle mestarille Espanjalle. Deschampsin joukkue iski tuossa turnauksessa vain neljä osumaa, joista ainoastaan yksi oli pelitilannemaali. Kaksi maalia kirjattiin vastustajan omaksi maaliksi ja Mbappé viimeisteli lohkovaiheessa yhden pilkusta. Sittemmin Les Bleus on taas löytänyt maalijyvänsä.

Yksi mielenkiintoinen seurattava asia Ranskan systeemissä on se, saako tai haluaako Deschamps kapteeninsa Mbappén mukaan puolustamaan. Tilastopalvelu Opta vertaili päättyneellä kaudella maailman 20 parhaan pääsarjan pelaajien puolustavien pelitekojen määrää, ja Mbappé päätyi sijalle 6 043, viimeistä edelliseksi.

MM-karsinnoissa Mbappé hoiti oman osuutensa viidellä osumalla, ollen lohkonsa paras maalintekijä. Ranska selvitti tiensä kisoihin häviämättä peliäkään, eikä se päästänyt kuudessa ottelussa kuin neljä maalia.

Senegal

Lions de la Téranga tunnetaan yhtenä Afrikan parhaista maajoukkueista, vaikka se on käynyt MM-kisoissa vain kolmesti ja voittanut maanosansa mestaruuden vain kerran. Jälkimmäinen maininta on tällä hetkellä vähintäänkin kiistanalainen, mutta siitä myöhemmin lisää.

Senegalin jalkapallohautomosta on kasvanut pelaajia, jotka ovat voittaneet mestaruuksia Euroopan huippusarjoissa, ja lisää on tulossa hyvää vauhtia.

Päävalmentaja Pape Thiaw on valinnut ryhmäänsä 20 pelaajaa Euroopan Top 5-sarjoista. Euroopan ulkopuolisista joukkueista ainoastaan Argentiina yltää samaan lukemaan.

Senegalin joukkue on kuitenkin esimerkki siitä, että huippupelaajia löytyy tätä nykyä muualtakin kuin Valioliigasta, La Ligasta, Bundesliigasta, Serie A:sta tai Ligue 1:stä. Ykkösmaalivahti Édouard Mendy (Al-Ahli), topparijärkäle Kalidou Koulibaly (Al-Hilal) ja tähtihyökkääjä Sadio Mané (Al-Nassr) pelaavat kaikki nykyisin Saudi-Arabiassa.

Koulibaly oli yksi kymmenestä pelaajasta, jotka pelasivat Afrikan karsinnoissa täydet 900 minuuttia, ja hän on tahkonnut täydet minuutit myös kahdessa edellisessä MM-turnauksessa. Mané on Senegalin kautta aikain paras maalintekijä 55 osumallaan, mutta hän joutui jäämään edellisistä MM-kisoista sivuun viime hetken loukkaantumisen takia.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Alkava turnaus jää Manén viimeiseksi Senegalin paidassa, sillä hän on ilmoittanut lopettavansa maajoukkueuransa näihin kisoihin.

Lions de la Téranga lähtee MM-kisoihin varsin hyvässä vireessä. Ylipäätään Thiawin 20 ottelun taival maajoukkueen päävalmentajana on kattanut vain kolme tappiota, joista yksi oli kabineteissa määrätty luovutusvoitto.

Senegal voitti viime tammikuussa Afrikan mestaruusturnauksen finaalissa isäntämaa Marokon 1-0 dramaattisen tapahtumasarjan päätteeksi.

Thiawin joukkue poistui kentältä toisen jakson lisäajalla protestoidakseen tuomarin päätöstä antaa kiistanalainen pilkku Marokolle. Vain minuutteja aiemmin tuomari oli puhaltanut pelin poikki ennen Senegalin potentiaalista maalia, koska hän katsoi, että Marokon pelaajaa oli rikottu tilanteessa. Koska pallo ei ollut ehtinyt maaliviivan yli ennen vihellystä, videotuomari ei voinut puuttua peliin.

Peli oli Senegalin protestin vuoksi keskeytettynä noin vartin. Ottelun jatkuttua Marokon Brahim Díaz epäonnistui rangaistuspotkussaan ja Senegal voitti pelin jatkoajalla Pape Gueyen maalilla.

Marokon jalkapalloliitto teki valituksen finaalin tapahtumista, ja 57 päivää loppuottelun jälkeen Afrikan jalkapalloliitto julisti, että kisaisännälle on määrätty loppuottelusta 3-0-luovutusvoitto. Senegal on vuorostaan tehnyt tuomiosta valituksen urheilun kansainväliselle vetoomustuomioistuimelle, jonka päätöstä odotetaan vielä.

Irak

Usood al-Rafidayn lähtee MM-kisoihin toista kertaa historiassaan. Irak teki turnausdebyyttinsä vuonna 1986, jolloin se hävisi kaikki kolme peliään ja onnistui vain kerran maalinteossa.

Seuranneina vuosikymmeninä maajoukkue pääsi muutaman kerran lähellä MM-kisoja, mutta karsinnoissa kävi karvaita pettymyksiä kerta toisensa jälkeen.

Parhaimmillaan Irak ylsi FIFA-rankingissa 40 parhaan joukkoon, mutta siitäkin on jo reilut 20 vuotta aikaa.

Tällä vuosituhannella maajoukkueen peräsimessä on käynyt lukuisia valmentajia, joista osa on kestänyt pestissään vain muutamia pelejä. Menestystä on haettu myös ulkomaisten valmentajien ja entisten suuruuksien, kuten Egil Olsenin, Wolfgang Zidkon, Zicon, Dick Advocaatin ja Vladimir Petrovićin johdolla, mutta tuloksetta.

Irak ei ole ollut helpoin paikka ulkomaisille valmentajille. Olsen sai kenkää vain muutaman pelin jälkeen, koska hän ei suostunut matkustamaan Irakin kurdialueelle valmentamaan joukkuetta ja pelaajat olivat tyytymättömiä hänen metodeihinsa. Norjalaisluotsi sai potkut tietämättään, ja virallinen tieto kulki hänelle vasta, kun seuraava valmentaja oli jo valittu. Lopulta Irakin jalkapalloliion oli maksettava Olsenille 400 000 euroa sopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä.

Vuosina 2019-2021 Irak pelasi 19 ottelua tappioitta slovenialaisen Srečko Katanecin alaisuudessa, mutta hän erosi tehtävästään kuuden kuukauden maksamattomien palkkojen takia.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Alkaviin MM-kisoihin Irak on kulkenut pitkän tien kahden eri valmentajan johdolla. Urakka alkoi espanjalaisen Jesús Casasin johdolla ja sai päätöksensä australialaisen Graham Arnoldin kanssa, joka vei kotimaansa neljän vuoden takaisiin MM-kisoihin.

Kaikkiaan Irakin karsintaurakka kesti 28 kuukautta ja käsitti 21 ottelua, joista viimeisin oli maanosaliittojen välinen karsintaottelu Boliviaa vastaan Meksikossa. Valmistautuminen ratkaisevaan peliin oli kaikkea muuta kuin sujuva. Lähi-idässä syttyi sota, minkä seurauksena ilmatila suljettiin ja lennot keskeytettiin. Tilanne kuitenkin helpottui, ja Irak pääsi matkustamaan määränpäähänsä 12 tunnin ajomatkan ja 17 tunnin lennon jälkeen. Bolivia kaatui 2-1, ja Irak pääsi ensimmäistä kertaa MM-kisoihin 40 vuoteen.

Jos karsintaurakka oli hankala, niin samaa on odotettavissa myös lopputurnauksessa. Irakin joukkueesta kymmenen pelaa kotimaansa pääsarjassa, joka on maailmanrankingissa vasta 85. sijalla. Osa pelaajista on kyllä eurooppalaisissa sarjoissa, mutta monen on ollut vaikea saada peliaikaa päättyneellä kaudella.

Poikkeuksiakin kuitenkin on. Amir Al-Ammari on kellottanut puolalaisen Cracovian keskikentällä isoja minuutteja ja laitapakki Merchas Doski on päässyt tällä kaudella pelaamaan Eurooppa-liigaa tšekkiläisen Viktoria Plzeňin kanssa.

Yksi mielenkiintoinen nimi Irakin ryhmässä on Al-Karman hyökkääjä Aymen Hussein, joka teki kisapaikan kannalta ratkaisevan maalin Boliviaa vastaan. Hän oli aiemmin urallaan naurunaihe, jota pilkattiin paikallismediassa ja kannattajien taholta. Eräässä maaottelussa Irakin valmentaja jopa meni kentälle estämään Husseinia laukomasta pilkkua. Hyökkääjä sai kuitenkin käännettyä uransa ympäri, ja hän on tätä nykyä Irakin liigan parhaiten palkattu pelaaja ja kisajoukkueen paras maalintekijä.

Ratkaistuaan Irakin kisapaikan, Hussein palkittiin diplomaattipassilla, kolmella autolla, huvilalla ja asunnolla, 21 karaatin kullalla päällystetyllä iPhone-puhelimella sekä 200 neliömetrin tontilla.

Norja

Røde, Hvite, Blå palaa arvoturnausnäyttämöille 26 vuoden tauon jälkeen. Norja on selvinnyt MM-kisoihin nyt neljä kertaa ja EM-kisoihin kerran.

Vuoden 2000 EM-turnauksen jälkeen Norja jäi paitsi 12 peräkkäisistä arvokisoista, mutta tällä kertaa näytti vääjäämättömältä, että se pääsee mukaan.

Kun Norja oli viimeksi mukana MM-kisoissa, maajoukkueen peräsimessä oli edellisessä luvussa mainittu Egil ”Drillo” Olsen, jonka alaisuudessa maa kävi korkeimmillaan FIFA-rankingissa toisena. Laskua on sittemmin tullut, mutta viime vuosina Norja on ollut taas yksi Euroopan nousujohteisimmista maajoukkueista.

Norjan edellisissä MM-kisoissa joukkueen keskikentällä pelasi maajoukkueen nykyinen päävalmentaja Ståle Solbakken, joka on viihtynyt pestissään joulukuusta 2020 lähtien. Solbakkenin harmiksi hän joutui tuossa turnauksessa seuraamaan penkiltä 2-1-voiton Brasiliaa vastaan. Norja on ainoa maajoukkue, joka ei ole ikinä hävinnyt Brasilialle, ja se on yksi kolmesta maasta, joilla on voittava prosentti brasseja vastaan.

Solbakken joutui päättämään oman pelaajauransa ennenaikaisesti vuonna 2001, kun hän sai sydänkohtauksen FC Kööpenhaminan treeneissä. Hänet elvytettiin ambulanssissa, kun hän oli ehtinyt olla seitsemän minuuttia kliinisesti kuollut. Solbakkenille asennettiin sydämentahdistin, mutta peliura oli siinä.

Alkavien MM-kisojen karsinnoissa Norja antoi myrskyvaroituksen tulevasta. Se voitti kaikki kahdeksan peliään yhteismaalein 37-5 ja jätti Italian virumaan jatkokarsintoihin, joissa Azzurri jäi taas ilman kisapaikkaa.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Joukkueen maalipyssynä toimi Manchester Cityn tähtihyökkääjä Erling Haaland, joka tehtaili Euroopan karsinnoissa 16 osumaa. Karsintojen maalipörssin toiselle sijalle pääsi tekemällä puolet vähemmän. MM-kisoissa on mukana kuusi joukkuetta, jotka tekivät karsinnoissa vähemmän maaleja kuin Haaland yksin.

Lukuisat huippukärjet yrittivät rikkoa Jørgen Juven 92 vuotta kestäneen maaliennätyksen (33) Norjan paidassa. Ole Gunnar Solskjæristä tai Tore André Flosta ei siihen ollut, mutta Haaland vei ennätyksen omiin nimiinsä vain 24-vuotiaana, kun hän teki 34. maalinsa 36. maaottelussaan. Tätä nykyä Haalandilla on Norjan riveissä enemmän maaleja (55) kuin pelattuja otteluita (50).

Norjan hyökkäyspää on täynnä muitakin pitkiä miehiä, joita vastustajan on syytä pelätä. Haalandin kollegoina toimivat Atlético Madridin Alexander Sørloth ja Crystal Palacen Jørgen Strand Larsen.

Maajoukkueen kapellimestarina ja kapteenina on Arsenalin kippari Martin Ødegaard, joka voitti Euroopan karsintojen syöttöpörssin seitsemällä alustuksellaan, vaikka hän pelasi vain viidessä ottelussa.

Suurimmat kysymysmerkit kohdistuvat Norjan alakertaan, vaikka laatua löytyy sieltäkin. Wolverhamptonin laitapakki David Møller Wolfe oli tällä kaudella avauksessa vain 11 sarjaottelussa ja Sevillan maalivahti Ørjan Nyland viidessä.

Heidän rinnalleen on kuitenkin tarjolla Bolognan Torbjørn Heggem, Brentfordin Kristoffer Ajer ja Borussia Dortmundin Julian Ryerson, joka tarjoili tällä kaudella 18 maalisyöttöä, kun kaikki kilpailut lasketaan mukaan.

Seuraa häntä

Antonio Nusa, Norja

”Norjan Neymariksi” tituleerattu Nusa haastaa puolustajia näyttävillä harhautuksillaan ja räjähtävällä nopeudellaan.

RB Leipzigia edustavalla Nusalla on vielä kehittämistä viimeisissä ratkaisuissa. Päättyneellä kaudella hän takoi Bundesliigassa 31 otteluun vaatimattomat viisi osumaa ja neljä maalisyöttöä.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Maajoukkueessa jälki on ollut kuitenkin tehokasta. Nusa on ennättänyt tehtailla 24 peliin kahdeksan osumaa ja yhdeksän maaliin johtanutta syöttöä.

Norjalaislaiturin otteita seuratessa on helppo ymmärtää, mistä vertailu Neymariin johtuu. Parhaimmillaan erittäin viihdyttävä pelaaja.

Katso ainakin tämä ottelu

Norja – Ranska , 26. kesäkuuta klo 22

Jos kumpikin pelaa odotuksien mukaisesti, tässä ratkaistaan lohkovoitto.

Norjaa on ennakoitu jopa potentiaaliseksi yllätysmestariksi viime aikojen huipputulosten myötä. Ranskan kaataminen toisi uskottavuutta noille veikkauksille.

Les Bleus on kuitenkin asettanut eurooppalaisittain standardin sille, mitä tarkoittaa olla huippumaajoukkue, joka pystyy taistelemaan mestaruuksista säännöllisesti.

Kokoonpanojen vertailu puoltaa Ranskan voittoa, mutta Erling Haaland ja kumppanit ovat täysin kykeneväisiä jättiläisen kaatoon.

Näin käy

1. Ranska. Les Bleusin materiaali ja meriitit puhuvat puolestaan. Kaikki muu kuin lohkovoitto herättäisi heti kysymyksiä Ranskan valmiudesta taistella mestaruudesta.
2. Norja. Muutamalla huippuyksilöllä varusteltu joukkue, joka kykenee muovaamaan pelitapaansa ottelusta toiseen.
3. Senegal. Lohkovoitto on ehkä utopiaa, mutta nappisuorituksella toinen sija on täysin mahdollinen.
4. Irak. Mesopotamian leijonilla olisi ollut joka tapauksessa vaikea turnaus edessä, mutta lohkoarvonta teki todella kylmät Irakille. Joukkue pääsi MM-kisoihin viimeisenä joukkueena ja lähtee sieltä ensimmäisenä.

I-lohkon ottelut

16.6. klo 22.00: Ranska – Senegal
17.6. klo 1.00: Irak – Norja
23.6. klo 00.00: Ranska – Irak
23.6. klo 3.00: Norja – Senegal
26.6. klo 22.00: Norja – Ranska
26.6. klo 22.00: Senegal – Irak

Joukkueiden kokoonpanoihin pääset käsiksi tästä linkistä.

Ville Liimatta

LUE LISÄÄ MM-KISOISTA!